Kielensolmimismatka, osa4

Ei ole lohikäärmeitten asia kierrellä isoja rakennuksia. Siksi niihin pitää tehdä aukko, josta lohikäärmeet pääsevät lentämään läpi.


 

Avajaismuodollisuuksien jälkeen meidän piti jokaisen saada kiinalaisista opiskelijoista tutor, joka ohjastaisi meitä koko oleskelumme ajan. Tämä ’päällystakki’-käytäntö hieman arveluttii meitä, entisen Neuvostoliiton naapureita, mutta loppujen lopuksi se ei ollut ollenkaan vastenmielistä eivätkä he suinkaan roikkuneet meissä koko ajan. Jos tarkoituksena oli selvittää, keissä kiinalaisopiskelijoista on diplomaatti- tai ulkomaankauppa-ainesta, asian arviointi ei nähdyn perusteella ollut vaikeaa. Yhdestä tulee mainio messuemäntä jo Shanghain maailmannäyttelyyn. Toinen oli asiallinen, viileä ja tarkka havainnoissaan; hän huomasi sekunnin kymmenesosassa, milloin tilanne alkoi mennä suuntaan, johon ei ollut tarkoitus, ja hän puuttui siihen diskretisti, mutta heti - asemapaikaksi Saksa, Benelux-maat tai Pohjoismaat. Kolmas oli sympaattinen esteetti, kiinnostunut taiteesta ja muotoilusta ja puhui kauneudesta tavalla, jolla länsimaiset kulttuuri-ihmisetkin haluaisivat, mutteivät uskalla, koska häpeävät - länsimaisen taiteilijan tai muun kulttuuriammattilaisen ei tarvitse nähdä kuin vilaus tästä henkilöstä, niin hän unohtaa, että Kiinassa on mitään ihmisoikeusongelmia ikinä ollutkaan. Neljäs ei liene ikinä puolesta eikä vastaan, ja hänelle löytyy helposti töitä vaikka Kongfutse-instituutista, voisipa perustaa sellaisen jopa Savoon. Ja viides pärjää kansainvälisessä kaupassa, sillä hänessä on harvinaislaatuista läsnäolon ja tosiasioiden tunnustamisen kykyä, joka kääntää aina ihmiset hänen puolelleen.

 

Olin siis hyvin vaikuttunut tästä kiinalaisen nuorison osasta, johon meillä oli ilo tutustua. Länsimaiselta nuorelta kuluu hirveästi energiaa sen pohtimiseen, pitäisikö olla sellainen, tällainen vai tuollainen ja sitten noiden ristiriitaisten mallien mukaisen performanssin esittämiseen. Kiina ei anna nuorisokulttuurin pilata nuorisoaan, ja tuloksena on, ettei nuorien ihmisten tarvitse tulla kyynisiksi.

 

Kyllähän siitä tavallaan hintaakin maksetaan. Kävimme vierailemassa myös Chongqingin yliopiston uudella kampuksella. Chongqingissa on yhteensä 21 yliopistoa (luku sisältää myös esim.taideakatemian), ja niistä 16 on siirretty/ollaan siirtämässä uudelle kampukselle hiukan kaupungin ulkopuolelle. Pari opiskelijaa tarjoutui esittelemään meille uuden kampuksen asuntolahuoneitaan. Kiinassa opiskelijat ja koululaisistakin suuri osa asuu asuntoloissa. Keskikoulussa/lukiossa voi asua kotona, jos koti lähellä, mutta yliopisto-opiskelijan pitää asua opiskelija-asuntolassa riippumatta vanhempien asuinpaikasta. Huoneisiin on ennen majoitettu enemmänkin porukkaa, mutta nyt näkemässämme huoneessa asukkaita oli neljä. Huone oli pieni, mutta tehokas: jokaisella oli pöytä ja sen yläpuolella vähän parven tapaan sänky, jolle kiivettiin laatikostona toimivia portaita pitkin. Tässä upouudessa asuntoalassa jokaiseen huoneeseen kuului oma wc/suihku, jolle käynti oli omalta parvekkeelta.

 

Annoimme kertoa itsellemme, että huonekunnissa esiintyy ristiriitoja. Ihmiset tulevat kaikilta mahdollisilta Kiinan kolkilta, ja jos ei erityisesti ole tullut yliopistoon opiskelemaan kansatiedettä, saattaa sen alan opiskelu kämpillä muiden opintojen päälle tuntua rasitukselta, minkä kyllä ymmärtää. Mutta ymmärtää senkin, miksi käytännöstä pidetään kiinni. Tällä tavalla yksilapsisten perheiden vesat oppivat tulemaan toimeen vertaisryhmissä yötä päivää ja integroituvat tähän 1.3 miljardiseen kansakuntaan. Suomessa meillä on tässä asiassa jatkuvia ongelmia, joista jokasyksyinen ammuskelu kouluissa on omituisin. Eikä meitä edes ole tässä maassa kuin kourallinen, sekin hajallaan valtavalla alueella, ja siinä vika kai onkin. Jos Kiinassa päädyttäisiin antamaan sama määrä eristäytymisen vapautta, alettaisiinko sielläkin ammuskella kouluissa? Mahdollinen vuosittaisten kouluammuskelujen määrä voitanee laskea: Kiinan väkiluku 1,3 miljardia jaettuna Suomen väkiluvulla 5,6 miljoonaa… Tilanne saattaisi olla Kiinassa jopa pahempi, sillä poikia on luonnottoman paljon enemmän kuin tyttöjä, ja kouluammuskelijat ovat nimenomaan poikia.

 

Aivan, parempi kuin pitävät tiukasti kiinni opiskelija-asuntoloistaan.

 

Pojat ja tytöt on pidetty asuntoloissa tiukasti eri rakennuksissa, ja tyttöjen asuntolassa tuli heti ala-aulassa vastaan kyltti, jossa sanottiin, että miespuolisten henkilöiden matka päättyy tähän. Uudella kampuksella saimme vakituisten seuralaistemme tilalle uudet englannintaitonsa harjoittelijat. Toinen minun ja H:n seuralaisista avasi keskustelun pariutumisesta tiedustelemalla, onko meillä lapsia. Tyttö itse kertoi haluavansa jälkeläisiä. Kysyimme, onko hänellä jo niille isä katsottuna. Ei kuulemma ollut, ja me tiedustelimme, kuinka hän aikoi hoitaa asian, kun tyttöjen ja poikien asuntolatkin olivat niin tarkoin vartioituja. Huomautin, että tokihan kampuksella on paljon puistoja, ja ne olivatkin laajat ja kauniit, oli luonnonvaraisempaa ja oli äärimmäisen muokattua. Tyttö vastasi, että joskus he olivat huomanneet, kuinka joku tyttö ja poika tosiaankin tapasivat puistossa, ja luokkahuoneen ikkunasta sitten seurattiin tilanteen kehittymistä.

 

Opinnoistaan tyttö kertoi, että hän opiskeli kolmatta vuotta ja kohta pitäisi valmistua. Häntä pelotti valmistuminen, koska ei voi tietää, saako työpaikan ja millaisen saa. Tässä suhteessa nuoriso ei siis näytä eroavan toistaan eri puolilla planeettaa.

Kyynistymisen välttämiseksi Kiinassa rajoitetaan myös sananvapautta. Siinä voi kyllä olla huonojakin puolia, pelkäänpä, että huonoja on enemmän kuin hyviä. Lisätäkseen nuorison vastustuskykyä länsimaiselle hapatukselle Kiinan kampuksille on sijoitettu runsaasti mahdollisuuksia fyysisen kunnon ylläpitoon. Chongqingin uuden kampuksen urheiluhalli näytti pikemminkin joltain jättiläismäiseltä liike- tai edustusrakennukselta. Sen edestä alkoi yhdessä rivissä silmänkantamattomiin koripallokenttiä, ja viereisessä toisessa rivissä oli saman matkan tenniskenttiä. Meillekin oli järjestetty koripallonpeluuta, mutta en osallistunut siihen, vaan kävelin sinä aikana noiden mainittujen kenttien kauimmaiseen päähän. Siellä oli edellisiin kenttärivistöihin nähden poikittaisessa suunnassa rivi jalkapallokenttiä. Laskin neljät maalit.

 

Mainittava on myös uuden kampuksen kirjasto. Edessä oli tekojärvi, johon giganttinen länsimaisen moderni rakennus saattoi peilailla itseään. Kiinalaista arkkitehtuurissa oli keskellä oleva samantapainen reikä kuin CCTV:n rakennuksessa. Lohikäärmeitten asia kun ei ole kierrellä ihmisten isokokoisia rakennelmia, joten jos ihmiset välttämättä haluavat sellaisia väsätä, niihin pitää tehdä aukko, josta lohikäärmeet pääsevät lentämään läpi. Näin se on.