Matkajärjestelyt voivat olla vaikeita

Olemme vaihtaneet provinssia Yunnanista Fujianiin, meren rantaan ihan Taiwanin kulmille.

Tulimme olleeksi Lijiangissa tavallaan liian kauan ja tavallaan liian vahan aikaa. Jouduimme järjestelemään seuraavan etapin asioita kahtena eri päivänä, ja tänään viela vahan viela sitäkin seuraavan. Niinpa paivat eivat riittaneet siihen, etta olisin päässyt käymaan paikassa nimelta Baisha, joka on oikeastaan se paikka, joka täällä olisi kannattanut nähdä: vanhoja buddhalaisia freskoja, iso toimiva luostari vuoren kupeessa ja lumihuippuinen vuori. Siella olisi voinut kayda myos kuuluisan tohtori Hon vastaanotolla, ja jos olisi sattunut olemaan hyvissa ruumiin ja sielun voimissa eika olisi tarvinnut lääkärin palveluksia, olisi voinut sen sijaan käydä tohtorin vastanottoa vastapäätä sijaitsevassa kahvila/taidegalleriassa.

 

Mutta järjestelyt ovatkin nyt tämän aamun ahkeroinnin seurauksena jo siina mallissa, etta meilla on kunnossa kuljetus myos Kunmingia seuraavalle etapille. Eli lentoliput Xiameniin. Niiden ostossa oli oma mielenkiintoisuutensa, silla meita yritettiin huijata. Visalla maksamisesta joutuu maksamaan vähän lisää, tassa tapauksessa 5%, mutta myyjan 5% rupesi H:n mielestä näyttämään pikemminkin 20%:lta kuin viideltä. Joten myyjä suoritti laskelmansa uudelleen meidän nähden, ja niinpa se alkoikin muistuttaa H:n laskelmaa... Eli tarkkana saa olla, eikä Kiina tosiaankaan ole ihan paras matkakohde minun kaltaisilleni laskutaidottomille olioille.

 

Vain Lijiangissa pyörimiseen täällä viettämämme aika oli hitusen liian pitkä, mutta tulipahan otettua vähän enemman levon kannalta. Semminkin kun tuntui, etta taisin vilustuttaa itseni Luge-Lijiang -bussissa. Koski kurkkuun, ja yhtenä yönä lienee ollut jopa vähän kumetta. Mutta siihen loppuivat ne oireet ja ei kun päin uusia seikkailuja!

 

Seuraava paikka oli Kunming. Kunming oli jotakuinkin normaali kaupunki, mutta jo heti sinne saapuessa siina aisti jotain levotonta. 

 

Koska Kungimin ei ole varsinainen turistikohde, jokaikistä laitapuolen kulkijaa ei oltu siivottu näkyvistä eikä jokaikistä turistin silmään vahingossakaan osuvaa pytinkiä renoveerattu. Kunmingissa näkyi paikoin, mistä Kiina on nousut. Sitapaitsi Kunming on Yunnanin provinssin paakaupunki, ja Yunnan puolestaan on rajaseutua. Se tuo oman säväyksensä...

 

Hiusten vaalentamisen muoti pisti silmään, ja etenkin se, etta porkkanapäitä olivat etenkin pojat, joita parveili kampaamoiden liepeilla. Suurin osa Kunmingin kampaajista näytti olevan poikia, ja kampaamoja oli jotenkin odottamattoman runsaasti. Eivätkä pojat vaikuttaneet siltä kuin olisivat olleet pätkääkään kiinnostuneita yliopisto-opiskelusta, vaikka Kunming on kuuluisa yliopistokaupunki, jonka yliopiston puistomaiselle kampukselle avautui kaunis sisäänkäyntiportaikko.

 

Ilmeisesti jotkut muutkin olivat havainneet kaupungissa tiettyä renttumaista levottomuutta, silla verkkoilemaan ei päässyt kuin kiinalaisella, kuvalla varurustetulla magneettikortilla. Yritimme useampaan paikkaan, ja kun kyselimme wang ba'ita paikallisilta, ne saattoivat osoittautua lopetetuiksi. Yhdessä istui etupenkissä henkilö, joka vaikutti ns. koppalakilta ilman lakkia, ja hän väitti, että ulkomaalaiset eivat pääse internetiin koko Kiinassa. Emme ryhtyneet riitelemään asiasta.

 

Asia oli kylla ongelmallinen, silla olimme tottuneet varaamaan aina seuraavan majapaikan eLongin sivuilta, ja se ei näyttanyt nyt onnistuvan. Mutta saimme käyttää sitten hotellimme bisnes centeria, ja niin saimme majapaikan seuraavaankin etppiin, Xiameniin, kuten myos Shanghaihin. Toivottavasti...

 

Kunmingin levottoman rajaseudun asema tuli mieleeni, kun olin jo ostanut paikallista kuuluisaa bai yao-lääkettä. Kun lähdon hetki koitti ja piti pakata lentomatkaa varten, aloin pohdiskella, mistähän tämä kuuluisa kaiken parantava ihmelääke on valmistettu. Avasin paketin, eikä sen ohjelapussa vihjaistu mitenkaan valmistusaineisiin. Mutta koska lähellä ovat sellaiset paikat kuin Laos ja Myanmar, arvelin, ettei se kenties ole tavaraa, joka menee kunnialla läpi länsimaisesta rajavalvonnasta. Tyydyin ottamaan pakkauksesta pari valokuvaa, ja jätin sen tyynesti Kunmingin hotellimme pöydälle.

 

Kunmingin lentokentällä aamuna olin hitusen levottomalla mielellä, silla olimme lähdossä tuntemattoman lentoyhtion koneella paikkaan, jossa eilisiltaisten tv-uutisten mukaan piti alkaman kolmen tornaadon yhteishyökkäyksella troopinen myrsky. Perille päästyä ei kyllä sitten myrskynnyt tippaakaan. Mutta lentokoneesta ulos astuessa löi kumuus päin pläsiä. Kunmingista lähtiessä oli ollut jotain 19 astetta, Xiamenissa oli vastassa 34 astetta.

 

Xiamen vaikutti jotenkin hyvin rauhalliselta ja siistiltä Kunmingin jälkeen. Täällä on jotain ammoin vallinneesta siirtomaakauden charmista, jota kyllakin saadaan enemman ihastella saarella, jolla tuolloin sijaitsivat ulkomaiset konsulaatit.

 

Saari on nimeltään Gulan Yu,  ja kas, siellä näytti kuin missä tahansa eteläeurooppalaisessa pikkukaupungissa piazzoineen. Saarelle piti menna lautalla, joten tulimme harjoittaneeksi tälla matkalla jopa meritse matkustamista.

 

Menomatkan rantaan kävelimme, ja niin näimme, etta tällakin kaupungilla oli muitakin puolia kuin se lentoa- ja juna-aseman välinen moderni keskusta. Satuimme mm. kalatorille, jolla olikin mitä ihmeellisintä merenelävää, meren rannalla kun nyt satutaan olemaan.

 

Paluumatkan tulimme omilla siltamaisilla rakennelmillaan muun liikenteen yläpuolella kulkevalla BRT-bussilla.

 

Mutta kuuma oli. Ja satamaan näillä main voi ruveta milloin milläkin hetkellä. (elo-syyskuun vaihde 2010)