Suunnitelmia

Nyt on harjoitettava liikuntaa ja päästävä eroon läskeistä. Että ilkeää lähteä Kiinaan.

Koko talven kärvistelin joogaamisen pitkästyttävyyden kanssa, mutta nyt kroppani on alkanut huuttaa joogaa. Siirryin talvella vetämään sarjan arkena iltaisin, ja aamuisin joogasin vain viikonloppuna. Nyt olen siirtynyt jälleen täysin 'aamuvuoroihin', ja paraikaa, illalla siis, tuntuu, kuin pitäisi joogata toinen setti.

 

Ja olen todennut, että tehokaampaa on aamuisin jooga, ei voi mitään.

 

Talvella minulle riitti huonoimpina aikoina jopa vain kolme joogakertaa viikossa, mutta nyt yritän päästä hiljalleen kuuteen päivään viikossa. Heti tähän alkuun se ei tule onnistumaan, mutta hiljakseen.

 

Oletan, että kehoni on suostuvainen joogaamiseen jo siksikin, että pitkään haaveilemani (enemmän tai vähemmän) reppumatka Tiibetin ylängölle - ei siis varsinaiseen Tiibetiin - ja Yunnanin maakuntaan ilmeisestikin on totetumassa tuossa loppukesästä/alkusyksystä. Ja sitä varten on oltavaa kropan, pää mukaan lukien, kunnossa. Sillä reissulla tulee olemaan kaikkia mahdollisia ilmastotyyppejä korkeasta vuoristoylängöstä tropiikkiin, eikä rasitus tule olemaan pelkästään fyysinen. Kuukausi meinataan kierrellä siellä.

 

Reppureissulle on lähdettävä ennen kuin tulee liian vanhaksi...

 

Ja sitä silmällä pitäen on nyt aloitettu tämä uusi elämä asteittain lisääntyvine joogatreeneineen ja tietenkin kiinan kielen opiskeluineen. Kiinan kielen suhteen tavoitteena on kahlata kiinalaisvalmisteista kiinan kielen opikirjaa kappale kahdessa päivässä: varsinainen teksti ensimmäisenä päivänä ja kertaus ynnä harjoitukset toisena. Kiinan oppikirjan pitää aina olla kiinalaisten tekemä. Länsituotteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Tampereella käydessäni H lahjoitti minulle jälleen kasan mainitunlaisia oppikirjoja - ja kun olen ne opiskellut, laitan ne edelleen kiertoon jollekulle, jota kiinan opiskelu sattuu kiinnostamaan. Minulla on jo ennestään aika läjä H:lta perittyjä opuksia, mutta ne eivät vielä ihan jouda muiden käyttöön, vielä, nekään... On ollut vähän jäissä, tämä minun kiinan opiskeluni, sellaisen kahdeksan kuukautta. Mutta yllättävän hyvin muistin merkkejä, kun tänään aloin jälleen tositoimiin.

 

Kun tällainen merkittävä juttu kuin tämä matka vihdoin ja viimein on toteutumaisillaan, mieleni tekee suunnitelmia vain tuohon tulevaan alkusyksyyn asti. Mieleni mielestä elämää ei sen jälkeen ole tai ainakaan sillä ei ole enää pienintäkään väliä. Jos elämä sattuu sen jälkeen jatkumaan, kyseessä on pelkkä sattuma, jota en ole voinut mitenkään ennakoida - sillä pääni ei nyt moista ennakoi.

 

Sen sijaan huono laskupääni on jo laskenut hyvin tarkkaan, milloin pitää lopettaa kahvinjuonti, etteivät vieroitusoireet päänsärkyineen ala rasittaa muutenkin rasittavaissa oloissa - sillä Kiinastahan ei kahvia juuri saa paitsi jenkkiketjuista, enkä usko niitä löytyvän Tiibetin ylängön erämaista. Lisäksi on lopetettava hyvissä ajoin makeisten syönti. Niitäkään ei Kiinassa ole saatavilla, ja on syytä totuttaa kehonsa siihenkin tosiasiaan. (21.6.2010)