Syksy 2014: Henan & Hubei

Syksyllä 2014 teimme neljän viikon omattoimimatkan Kiinaan. Havaitsimme, että kas, tämä oli viides yhteinen Kiina-reissumme H:n kanssa.

Matka Xiahesta tanne Zhengzhouhun vei siis kaksi päivää, ja jouduimme bussimatkan jälkeen yöpymaan välillä Lanzhoussa. Lanzhousta kerkesimme toteamaan, etta rehellisiäkin taksikuskeja loytyy, mutta ne eivät välttämättä ole ne muutamat ensimmaisena kohdatavat. Söimme jonkun paikallisen erikoisuuden, joka oli kahden kovaksi paistetutun vermisellikakkaran valiin laitetua lihamössöä. Ihan hyvää. Liikenne puolestaan oli aivan hirveää.

 

Saimme vaikutelman, etta kaupunki on ylpea yliopistostaan, jonka lähelle satuimme olemaan majoittuneita lähinnä siitä syystä, etta po. hotellin lähellä oli lentokenttäbussien lähtöpaikka.

 

Lanzhousta jatkoimme siis lentäen tanne Zhengzhouhun, missä meillä on nyt alkamassa toinen kokonainen päivä. Tämän etapin valintaan oli syyna se, etta tästä pääsee päiväseltään käymään aika monissa paikoissa. Eilen kavimme Shaolinin temppelissa ja Luoyangissa.

 

Shaolinin temppelista on sanottava, etta sinne ei kylla kannata mennä. Se on kiinalaisia itseään(kin) kiinnostava turistikohde, ja siella on väkeä kuin Xi'anin rautatieasemalla. Emme nähneet vilaustakaan wu shusta eli kiinalaisista taistelulajeista. Wu shu -koulut sijaitsevatkin temppelialueen ulkopuolella. Tunnin kestaviä näytöksiä järjestetään, mutta meiltä jäi se nyt väliin.

 

Satoi kohtalaisesti.

 

Luoyangissa on buddahalaisia veistoksia sisältaviä luolia eri dynastioiden ajoilta. Joissain on alkuperaisia värejä jäljellä. Luolia ei käsittääkseni ole renoveerailtu, ellei sellaiseksi lasketa aurinkopaneleiden sijoittamista niille jalustoille, jolta patsaat olivat syysta tai toisesta hävinneet. Valokuvista tuli kuitenkin kai aika hyviä, sillä sade kasteli ulommaiset seinien reliefit mystisen näköisiksi.

 

Paluu tapahtui illalla pimealla, ja sikäli kun selvian elossa kotiin, oheistan tänne böogille, jos niikseen tulee, kuvan 9 kaistasesta tieosuudesta ennen Luoyangin suunnasta tulevien tietuliasemaa, jonka jokaikinen kaista oli täynnä puskuri puskurissa kiinni olevaa autoa kilometrikaupalla. (Kaupungista ulos tulevien kaistat olivat siis sitten erikseen...) (8.9.2014)

 

Kaifeng, Wuhan

 

Vaikka heitin viimeisen kolikkoni Kaifengin onnentornin yläkerroksiin, meille tyypillinen onni on näyttää hylänneen meidät. Kaifengin päiväretki pari päivää sitten oli vielä huippureissu, vaikkemme remontin takia päässetkään Kaifengin juutalaiskulttuuria esittelevään museoon. Mutta sitten Anyangin kirjoituksen kehityksen museo oli suljettu keskiviikkona, vaikka aukioloajat oli tarkastettu. Eli kirjoitustaidon museossa ei osata kirjoittaa nettiin oikeita aukioloaikoja. Tänään tulimme Wuhaniin, missä meillä on vaikeuksia varatun hotellin kanssa. Meillä on katto pään päälle täksi yöksi, mutta huomenna, niin, sanoisinko että päin uusia seikkailuita. (12.9.2014)

 

Nanjingiin

 

Tosiaan, jouduimme eilen vahan liemeen Wuhanissa.

 

Teimme sitten sen johtopaatoksen, etta Wuhan ei halua meita, ja saattoi olla hyvakin niin. Nimittain paatettyamme poistua kaupungista kavimme viela vilkaisemassa kadunpatkan, jolla oli muutama taidegalleria. Eivat oikein meidan juttujamme, ne tyot. Eraankin ylakerrasta loytyi parikin kappaletta erasta van Goghia. Yksi, eraan taiteilijan omia toita esitteleva puoti, oli kuitenkin jonkilainen. Siita enemman remix-versiossa, jos satumme viela paasemaa kotiin taalta.

 

Aamutuimaan, viela siina ennen junan lahtoa, H kavi katsomassa jotkut hienot kellot paikallisesta museosta. Koska mina en ymmarra mitaan soittopeleista, mina jain matkatavaroiden kanssa eteistiloihin.

 

Eli olemme nyt Nanjingissa. Hotelli tuntuisi nyt olevan ihan jees, mutta nyt pitaisi kylla koputtaa maalaamatonta puuta. Mutta mistas sita nyt tassa wang bassa  (=internetkahvilassa) olisi...(13.9.2014)