Syksy 2014: Labrang

Matkan pääkohde oli Xiahe ja siellä sijaitseva Labrangin buddhalainen luostarialue.

Matka jatkui Lanzhoun kautta Xiahehen. Nimi Xiahe tarkoittaa 'kesäjokea'. Hallinnollisesti Xiahe on samaa Gansun provinssia kuin Dunhuang, mutta maantieteellisesti siirryimme Tiibetin ylängölle. Xiahe sijaitsee 3000m korkeudessa, jossa herkimmät saavat jo vuoristotaudin oireita. Ennen kaikkea lämpötila laski oleellisesti Dunhuangiin verrattuna. Jouduin ottamaan käyttöön vallan sukkahousut pitkien housujen alle.

Jo Lanzhoun Eteläisellä bussiasemalla alkoi havaita toisistaan erottautuvia ihmisryhmiä. Oheinen rouva edustaa hui-kansaa. Kun hän otti pois vanhemmille hui-naisille tyypillisen lakin (lisö kapine häen sylissään), paljastuivat pitkät letit. Huit ovat etnisesti kiinalaisia ja he puhuvatkin kiinaa, ovatpahan vain muslimeita. Huilla ei ole juurikaan mitään Kiinan kansantasavallan hallintoa vastaa toisin kuin uiguureilla. Nämä kohtalaisen jyrkät sunnimuslimit asustavat lähinnä Xinjiangissa, ja heidän kielensä on turkkilaissukuinen ja sitä kirjoitetaan arabialaisella aakkostolla. Uiguureilla on jonkinlaisia itsenäistymistapumuksia.

Ja kun saavuimme Xiahehen, näkyivät ensimmäiset nuorten hui-naisten suosimat huivirakennelmat.

 

Kuvassa esiintyy myös leipää. Tavan han-kiinalaiset eli kiinalaisten enemmistön edustajat eivät syö eivätkä valmista leipää, ja jos menee kiinalaiseen 'leipäkauppaan' ja ostaa jotain paahtoleivän näköistä, ei pidä pettyä, kun se on makeaa. Suolaista leipää Kiinassa valmistavat vain huit, ja jos huileipää sattuu vastaan tulemaan, kannattaa aina tarttua tilaisuuteen.

 

Ja tässä sitä sitten leivotaan Xiahessä.

 

 

 

 

  

 

 

Xiahen raitti oli paikoin hyvinkin koristeellinen.

 

 

 

 

 

 

  

Jopa liikennemerkit olivat eksoottisia, sillä niissä oli käytössä kolme eri kirjoitusjärjestelmää, kiinalaiset hanzit, tiibetiläinen kirjoitus sekä latinalainen aakkosto.

 

 

Xiahestä löytyy taolainen temppeli, mutta se oli vähän hylätyn näköinen.

 

 

 

 

 

 



Ja huita palvelemassa on moskeija.

Kuuluisin Xiahe on kuitenkin Labrangista, valtavasta tiibetinbudhalaisesta keltahattuisten koulukunnan munkkien luostarialueesta.

 

 

 

 

 

 

 

  

Labrang oli jo lähestyttäessä hypnoottinen, ja omaleimaista vaikutelmaa lisäsivät tiibetiläiset asut. Tiibetinbuddhalaiset käyttävät siis perinneasujaan edelleen normaalissa arkikäytössä.

 

 

 

 

 

 



Etenkin Labrangin ovet olivat kauniita. Pitkin matkaa kohti Labrangin keskusaukiota esiintyi tällaisia ovia.

 

 

 



Luostarin muurien ulkopuolella rinteessä näkyi laumoittain pikkuisia mökkejä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja ennen pitkää olikin edessä Labrangin dharmahalli.

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keltaisista hatuista punaisiin

 

Eilen kavimme Labrangissa, keltahattuisten eli gelugpa-ryhman luostarissa. Suureen osaan luostarin temppeleistä ei paase kuin ryhman mukana, ja meille sattui vahan turhan hätainen munkki oppaaksi. Onneksemme olimme ennen kierroksen alkua ehtineet rupatella englanniksi Karjuvan leionen temppelin ulkopuolella yhden munkin kanssa. Han selitti meille vahan luostarin toiminnasta. Itse han oli tullut luostariin vahan toisella kymmenella ja oli nyt, 31-vuotiaana, luostarissa 20 vuotta vietettyaan, paatynyt opettajaksi.

 

Tanaan piipahdimme punahattuisten eli nyingmapa-lahkon munkkien luostarin temppelissa ja pihamaalla. Punahattuisilla on nayttavat punavalkoiset kaavut, kun taas keltahattuisilla on kokonaan tummanpunaiset. Lisaksi punahattuisilla on pitkat tukat keltahattuisten lahes kaljujen paiden sijaa.

 

Olemme jututelleet muutamia thangkojen eli uskonnollisten kuvien maalareita. Monet nayttavat opiskelleen taitonsa Lhasassa. Samoin monet takalaisista ovat olleet muutenkin paljon Lhasassa esimerkiksi toissa, siis ammatissa kuin ammatissa. Tanaan tapasimme thangkaopettajan, joka kuitenkin oli saanut oppinsa ihan taalla Xiahessa, joten Lhasaan meno ei nayta olevan aivan valttamatonta.

 

Jotenkin tuntui oudolta ajatella vaikapa nyt viimeksi puheena olleiden liikenneopasteiden takia, etta täkäläiset osaisivat tosiaan kaikki käyttää kolmea eri kirjoitusjarjestelmaa, tiibetilaistä, kiinalaista ja latinalaista. Onkin nyt käynyt ilmi, etta kiina on täkäläinen 'pakkoruotsi', ja monet väittävät, että heidän englantinsa on parempaa kuin heidan kiinansa.

 

En ole vahaakaan perilla tiibetin kirjoitusjarjestelmastä, mutta se nayttaisi olevan tavukirjoitusta kuten vaikkapa japani ja korea. Sen verran olen saanut täällä opetusta aiheesta, etta osaan nyt kirjoittaa etunimeni tiibelaisellä kirjoituksella. Ennestaan minulla on ollut tiedossa, miten se kirjoitetaan viidellä itselleni vieraalla kirjoitusjarjestelmalla eli japaniksi, koreaksi, arabiaksi, hepreaksi ja on minulla epavirallinen kiinalainenkin etunimi. Tiibetilaisestä kirjoitusjarjestelmasta tuli nyt sitten kuudes.

 

 

Taas on opittu paljon uutta...

 

...kuten etta ns. punahattuiset 'munkit' eivat kuulema olekaan oikeita munkkeja, koskapa he ovat esimerkiksi naimisissa ja heilla on, kuten eilen jo totesin, pitkat tukat eika kaljua omistautumisen merkkinä. Tästä seikasta meitä valisti joukko puheliaita keltahattumunkkeja Hevosenpää-Buddhan temppelissa. Po. entiteetin oikea nimi ei ole Hevosenpää-Buddha, vaikka jopa temppelin eteisen opastustekstissa luki niin, mutta en tähan haäään muista oikeaa nimeä. 

 

Minua on suuresti hairinnyt, etta mahdetaanko taman seudun lapsia piinata tosiaankin kolmen kirjoitusjarjestelman opettelemisella. Ja kas, tanaan H jututti Dao Jicaidan -nimista pikkupoikaa ja hanen tatiaan, jotka tapasimme kaupassa, jossa myytiin keltahattuisten munkkien päähineitä. Dao Jicaidan oli siella tekemassa laksyja, ja totta vie, hänellä oli repussa oppikirjaa englannin ja kiinan kielista seka muista aineista tiibetiksi.  9 ikavuotta ja kolme kirjoitusjarjestelmaa! Todisteeksi hän kirjoitti minulle muistikirjaani nimensä kaikilla. Korostettakoon, etta hänen hallitsemistaan kirjoitusjarjestelmistä yksi on tavukirjoitus, toinen kuvakirjoitus ja kolmas aakkoskirjoitus. Näillä main lapsen lukihäiriö on luultavasti vihoviimeinen riesa.

 

Olemme tavanneet myos tiibetilaisten vaatteiden ompelijattaria seka muslimileipureita.

 

Huomenna lähdemme heti aamusta päin uusia seikailuita. (syyskuun alku 2014)