Tämän Kiinan matkan vimeinen etappi

Päätös pidättäytyä kaikesta vanhasta Shanghaissa ei ihan pitänyt.

Lähdössämme Xiamenista oli pienta dramatiikaa, silla meistä näytti hotellista ulos kirjautuessamme, että hotelli yrittää laskuttaa meitä kahteen kertaan. Päädyimme topakasti poistumaan hotellista. Respan typykkä lähti juoksemaan kintereillä ja vaati meitä maksamaan laskun, jonka olimme käsityksemme mukaan jo maksaneet.

 

Tyttö soitti johtajan paikalle, ja tämä olikin sympaattinen, hyvää englantia puhuva nuori mies. Hän selitti meille Xiamenissa vallitsevan omalaatuisen käytännön, jonka mukaan luotokortilla maksettaessa majoituttaessa tililtä siirretaan pankin hoteisiin laskun summa, ja vasta lähtiessa otetaan varsinainen laskun summa, ja pankin pantti maksetaan takaisin asiakkaalle. Olimme tosi ihmeissämme. Tyttö oli yrittänyt vakuuttaa meille, etta näin on koko Kiinassa. Kunmingin nettikahvilatapauksen yhteydessä emme olleet ruvenneet riitelemään koko Kiinan käytannöistä, mutta nyt riitelimme, ja sanoimme, etta käytäntöhän ei ole tämä missään muualla, ja luettelimme kaupungit, joissa olimme majailleet viimeisen kolmen viikon aikana. Tyttö yritti tätä vielä johtajan läsnäollessakin, mutta johtaja sentään oli paremmin perillä Kinan kansantasavallan hotellien toimintaperiaatteista.

 

Saapa kotona nähdä, mitä luottokorteiltamme on Xiamenissa hävinnyt...

 

Joka tapauksessa emme nyt sitten lähteneet Xiamenista poliisiaseman kautta. Se se olisikin ollut, kun eri uskontojen pyhiä vuoria könyämässä olevat mummot olisivat päässeet senkin kokemaan.

 

Niin sitten saavuimme seuraavan keskiyön kieppeillä onnellisesti, joskin Shanghain eteläisen rautautieaseman painajaismaisen taksijonon kautta, perille.

 

Ensimmäisen päivan otimme kevyesti, ja kävimme vain Shanghain taidemuseossa ja vietimme päälle illan Bundilla.

 

Seuraavana paivana säntäsimme Maailmannnäyttelyyn. Tämä täkäläinen maailmannäyttely on suunniteltu maailman esittelemiseksi kiinalaisille, ei länsimaisille turisteille, ja käytännöt olivat sen mukaiset. En ole vieläkään toipunut jontuskarsinoista, jotka oli rakennettu mellakka-aidasta ja kettingista. Tarkempi kuvaus seuraa tuonnempana...Mutta jo tässä voin todeta, etta enpä olisi uskonut, että tulen jonottamaan kolme tuntia päästakseni näkemaan kaikista jumalan paikoista juuri Saudi-Arabian paviljongin. Mutta olin lukenut sen valtavasta puolipallon muotoisesta valkokankaasta, ja siitä syntyneestä päähänpinttymästä johtui mainittu jonotusurakka.

 

Seuraavana päivänä yritimme päästa Nykytaiteen museoon, mutta se oli näyttelyn vaihtumisen takia kiinni koko viikon. Läksimme sitten Mogan Shan Lu'n taidekeskukseen, joka olikin loistopaikka. Valitettavasti ihminen ei jaksa galleriaa galerian perään kuutta tuntia enempää, ja niinpä osa sen paikan tarjonnasta jäi nyt toiseen Shanghain matkaan.

 

Moganshanilla satuimme saamaan VIP-paivan kortit ShContemoporary -taidemessuille. Kyseessa oli galleristeille ja kerilijöille, myös julkisiin kokoelmiin kerääville, suunnattu iso tapahtuma, joka käsitti lähinnä Aasian ja Tyynen meren alueen, mutta konferenssipuhujina oli ihmisiä maailman suurista museoista kuten New Yorkin MoMasta. Niinpä sitten tosiaankin tälläydyimme ShContemporryyn heti, kun paikka aukesi.

 

Ja kas, olipa hieno tapahtuma. Hirveästi galleristeja esittelemässä taiteilijoitaan. Kotoisa tunnelma, niin kuin aina, kun kasassa on paljon taideihmisia. Taide kun on siitä erikoinen myyntiartikkeli, etta rahan lisaksi se yleensa merkitsee ihmisille muutakin. Oli tosi mukavaa jutella ihmisten kanssa, jotka tiesivat, mita kuvissa oli sen lisäksi, mita ne suoranaisesti esittivät tai olivat esittämättä. 

 

Lopulta päätimme käyda vaihteeksi eli edes yhden ainoan kerran katsomassa Shanghaisskin jotain vanhaa. H ei ollut kaynyt Qibao-nimisessä, vähän kauempana sijaitsevassa 'vanhassa kaupungissa', jonka toivoimme olevan vähemmän turistirysä kuin Shanghain keskustan vanha kaupunki, jossa jokaikinen turisti käy. No, Qibaossa oli vähemman turisteja, mutta vanhuuden kanssa oli vähan niin ja näin. Mutta kävimme Hergen Tintti-sarjakuvan Sinisen Lootuksen Zhangin esikuvana toimineen kuvanveistajan muistotalossa.

 

Noin ylimalkaan olen paattanyt, etta se olikin sitten viimeinen kiinalainen 'vanha kaupunki' jossa tulen käymään tässä elämässä. Kiina on nyt siirtynyt minun kategorioissani samaan kastiin kuin Eurooppa, eli se kuuluu paikkoihin, joihin en palaa, ellei ole erittäin hyvää syytä.

 

Matkaväsymyskin ilmoitti itsestään tänään, mutta siis vasta tänään... Johan tässä on kohta oltu neljä viikkoa reissussa ja kotiin lähtö häämöttää. (syyskuun alkupuolisko  2010)