Terveisiä Ji'nanista, osa 1

Matkustin heinäkuussa Kiinaan, Shandongin provinssin pääkaupunkiin Ji'naniin opiskellakseni Kunfutse-instituutin stipendillä neljä viikkoa kiinan kieltä.

Läksin Suomesta lauantaina 11.7. ja tulin perille Ji'naniin sunnuntaina iltapäivästä.

 

Heti maanataiaamuna jouduin toteamaan, että yöllä oli kyppärissäni sattunut vesivahinko. Kiinakielentaitoni joutui koetukselle, kun menin aamuvarhaisella kertomaan, että kuumavesisäiliö oli puhjennut ja suihkutti kiehuvaa vettä koko kylppäriä täyteen. Sain siivoojan katsomaan tapausta, ja ihan pikapuoliin tilanne tultiin korjaamaan. Kuuman veden suihkuaminen loppui, mutta kylmän veden putkesta tuli tippumaan vettä kintuille koko neljän viikon ajan. Se oli niin pientä verrattuna kuumavesisäiliön puhkeamiseen, ettei mieleeni edes juolahtanut moisesta valittaa.
 

Kylppärini oli ollut yön höyrysaunana, eikä tilanne ulkona ollut seuraavana päivänä juuri parempi. Kaikki huhut täkäläisen ilmaston kuumuudesta tähän vuodenaikaan osoittautuivat paikkansa pitäviksi. Kun maanataiaamuna menin tunneille, sää oli vain kuuma. Mutta sitten alkoi sade, ja koko kaupunki oli kuin kylppärini edellisenä yönä.

 

Maanantaina oli oppitunteja vain aamupäivällä, ja se tuli olemaan normaali käytäntö. Pettymyksekseni… Iltapäivällä piti olla käynti jossain museossa, mutten saanut selville, mistä oli tarkoitus lähteä: ennakoin, että lähtö tapahtuisi asuntolan aulasta, mutta se osoittautui vääräksi arvaukseksi. Sittemmin sain selville, että koko käynti oli peruuntunut. Asian venäläinen järjestäjä ei ollut ollut tietoinen yleisestä kansainvälisestä käytännöstä, että museot ovat kiinni maanantaisin. Joten otin nokoset ja niiden jälkeen etsin wang ba'n eli internet kahvilan.
 


Täällä rakennetaan kauheasti kuten kaikialla Kiinassa. Esimerkiksi jalkakäytävän kivetyksen uusinta näyttää näilla main edistyvan todella ripeään tahtiin: paikassa, jossa oli päivää aiemmin pelkkiä kasoja roinaa on seuraavana pitkät pätkät uutta laatoitusta, eikä väylä ole ollut suljettuna sekuntiakaan vaan väki on rampannut työntekijöiden seassa kaiken aikaa.

 

Ympäristö on pikkukaupunkimainen. Lähettyvillä ei esimerkiksi ole isoja ulkomaisia merkkiliikkeitä. Heti ensimmäisenä päivänä valitsin ravintolan menetelmällä 'eniten väkeä ja eniten paikallisia', mutta naista kriteereistä oli tarpeen noudattaa vain ensimmäistä. Ulkomaalaisia ei tosiaankaan juuri esiinny. Ruoka hävisi chongqingilaiselle. Kyseessä oli osiin pilkottu kana, mukana myös pää. Otin kanastani muotokuvan.

 

Ensimmäisen viikon opettajamme oli vielä opiskeluvaiheessa. Hän oli enemmän kiinnostunut omasta itselleen esittämästään performanssista kuin oppilaiden oppimisesta, eikä häntä näyttänyt lainkaan häiritsevän, että luokassa oli korvia huumaava venäläisten pitämä mekkala. Kävin heti maanantaina valittamassa asiasta kansliassa, ja tiistaina opettajakokelaamme koulunpito sujui vähän paremmin, kun oli opettajan opettaja takapenkissä seuramassa tilannetta.

 


Tiistai-iltapäivästä läksin ensimmäistä kertaa vähään pidemmälle kaupungille, koska tunteja ei ollut. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, mm. joukon paikallisia tyttöjä, jotka opiskelivat englantia pääaineenaan. Yksikään heistä ei ollut käynyt ulkomailla, mutta heidän englantinsa oli loistavaa. Sain mm. opastusta kiinalaisen puhelinkortin hankkimisesta. Ja kirjojen ostamisesta. Yhdessä kaupassa oli valtava korillinen kauniita pikkukirjoja hintaan 3,9 juania eli n. 30 centtiä kappale. Ostin kuvitetun maailmanhistorian, joka lienee kirjoitettu erittäin kiinalaisesta näkökulmasta. Tyttöjen suosituksesta ostin myös Tang-dynastian aikaisia runoja. Nyt ei muuta puutu kuin kiinan kielen taito.

 

Keskiviikkona oppituntien jälkeen piti olla kaksi tuntia vapaata ja paikalle piti palata kahdeksitoista. Minä kiltisti tein kuten käskettiin, mutta paikalla ei ollut ketään. Kas, ohjelmassa ollut teekulttuurin luento olikin pidetty heti kielen tuntien perään, vaikka opettaja oli ilmoittanut muuta.
 


Myönnän ärsyyntyneeni, mutta olenhan jo tullessani tiennyt, että tämä on Kiina. Valitettavasti edellinen kokemukseni tästä maasta oli totaalisen eli absoluuttisen positiivinen, joten olin nyt ehkä ollut vähän väärin orientoitunut. Mutta en jäänyt asian kanssa hermoilemaan, vaan läksin kaupungin tärkeimmälle nähtävyydelle, Qian Fo Shanille, joka on iso, vuoren kokoinen, puistoalue temppeleineen. Vaikka nimen mukaisesti paikka oli omistettu tuhannelle Buddhalle, seassa oli kyllä myös taolaisia temppeleitä, mutta Kiinaan tullessaan buddhalaisuus sekoittuikin sujuvasti taolaisuuteen. Tämän sekoituksen nimi on chang-buddhalaisuus, ja levittyään Japaniin se sai nimekseen zen.
 


Vuorelle olikin kiipeämistä. Opastus oli heikonpuolesta ja kiinankielistä, ja asiantuntemattomuuttani menin sisään vähän huonosta paikasta. Mutta ei se haitannut, koska heti alkuun eräs nainen huusi minulle kaukaa "Hello!" Hänen englantinsa oli kohtalaista, ja hän selitti, miten vuorella liikutaan. Hän jopa talutti minut paikkaan, josta kannatti lähteä kiipeämään ja kertoi rukousnauhoista yms. Hän sanoi käyvänsä vuorella usein, ainakin kerran kuussa. Eli täkäläiset puistot ovat totisesti kansan aktiivisessa käytössä.



Pitkin nousua oli erilaisia temppeleitä. Ja vuoren laelta oli mieletön näköala kaupunkiin. Kiivetessäni viimeistä etappia korkean paikan kammo iski, ja ihmettelin, mikä into kiinalaisilla on rakennella naita portaikoita. Kiinan muurikin...



Paras osuus oli toista reittiä eli tietä pitkin alas tullessa. Giganttisen vaalensinisen ilmeisesti Myotätunnon boddhisattvan patsaan alla oli luolasto. Luolissa oli satoja hahmoja, joista en saanut selville, olivatko ne loppujen lopuksi buddhalaisia vai taolaisia, mutta kuten jo totesin, kysymys on Kiinassa aika akateeminen eli merkityksetön. Lattian lätäköiden vesi höyrysi ja suitsukkeet savuttivat. Oli utuista. Valoa oli tosi vähän, ja se tuli lähinnä patsaiden tietämille asetetuista lapuista, lyhdyistä yms. Olin luolastossa aivan yksin, ja tunnelma oli merkillinen.
 


Ihan lähellä luolia oli valtava, kullattu ns. nauravaa Buddhaa edustava patsas. Nousun päässä tietysti sekin. Olin jättää sille menemisen, silla minua alkoi väsyttää, mutta silloin puuttui peliin tyttö, joka oli vanhempineen katsomassa po. nähtävyyttä. Tyttö opiskeli Englannissa yritysjohtamista, ja hän sitten managementtasi minut kiipeämään sillekin paikalle.
 


Ns. 'naurava Buddha' on tosiasiassa taolainen munkki. Yhtä kaikki, kullattu jättilaispatsas oli omituinen sekoitus valtavaa kokoa ja sympaattisuutta, ja erityisen omituiselta vaikuttivat näkymät, joissa tämän giganttisen kultaisen hahmon taustan muodosti Ji’nanin miljoonakaupunki.
 


Viimeksi en voinut tuoda Kiinasta juuri mitään kirjoja, kun oli pakaasissa kolmen viikon talvihyntteet. Nyt minulla oli vaatetukseksi vain sellaisia riepuja, jotka heitin roskiin sitä mukaa kuin ne likaantuvat. Eli matkatavaroistani kaksi kolmasosaa oli jäävä kuormittamaan Kiinan luontoa. Niiden tilalle toivoin kirjoja, ja ostokelpoisia ehdokkaita olkoikin heti löytyä, joskin päätin ostaa vasta vimeisinä päivinä. Kalligrafiaa, vanhaa taidetta, arkkitehtuuria, kiinalaista uutta kirjagrafiikkaa...

 

Mitä opetukseen tulee, mikään tappotahti Ji'nainissa oli ollut. Muutamista asioista likimain valaistuin jo ensimmäisellä viikolla: näinko tämä tai tämä loppujen lopuksi sanotaan! Eräs valaistuminen oli se, että sain viimein tietää, mitä ruokaa merkitsevällä sanalla cai tarkkaan ottaen tarkoitetaan ja miten se eroaa muista ruokaa merkitsevistä sanoista.
 


Yhden iltapäivän ohjelmassa oli jiao zi'ien valmistamista. Niitä olin väkertänyt jo Chongqingissa, joten olisin voinut jättää ohjelmanumeron väliin. Mutta siinä yhteydessa tulin tutustuneeksi thaimaalaiseen Ch:aan, joka tosiaan osaa kiinaa, ja hänen johdollaan oli määrä lähteä seuraavana päivän Da ming hu-nimisen järven ympärille rakennettuun puistoon, joka on yksi kaupungin kolmesta päänähtävyydestä.
 


Valitettavasti oli niin kuuma, etta puistosta nauttimisen kanssa oli vähän niin ja näin. Itse 'järvi' oli kurainen lätäkkö ja sen kuuluisuus ihmetytti minua, mutta mitä ilmeisimmin kyse olikin puistosta ympärillä.
 


Muut tulivat takaisin kämpille bussilla, mutta onnistuin lyöttäytymään yhteen Ch:n kanssa, ja läksimme kävellen kohti keskustaa. Menimme tosi villiin aitokiinalaiseen tavarataloon. Siellä oli kauppoja pienissä komeroissa, hirveät määrät tavaraa. Paikka oli pimeä kuin se Qian Fo Shanin luola - tunnelma oli itse asiassa aivan samanlainen. Vahaista valoa oli vain myymäläkopeissa.
 


Yhdessä puodissa ja sen ulkopuolisella käytävällä solmi neljä naista käsin sandaaleita valmiisiin pohjiin. Pohjia oli käytävän seinustoillakin suunnattomat vuoret. Ch oli käynyt paikassa aiemminkin, ja hän oli sopinut naisten kanssa, että he opettavat hänet tekemään sandaalit. Saatoin seurata ensimmäistä oppituntia, ja sain kokeilla tehdä Ch:n sandaaliin pari reunan silmukkaa. Reunaan nimittäin tehtiin ensin ikään kuin virkkaamalla kapea reunus.

 

Naiset valmistelivat lankoja solmittaviksi pimeällä käytävällä, istua kyyhöttäen merkillisillä pikkuisilla tuolikyhäelmillä, kerivät lankoja, katkoivat oikean pituisiksi, ja tienkin solmivat. Tarkimmat työt he menivät tekemään erään oven suulle, siihen kun tuli ulkoa valoa. Sandaalien lisäksi valikomaan kuuluivat helmityöt. Näin mukavan pienen mustan iltalaukun, johon oltiin kaiketikin kiinnitys kierrätetty jostain vanhasta laukusta.
 


Villin tavaratalon ympärillä oli villejä, täpötäysiä katuja kaupustelijoineen, kapeita katuja, joissa tööttäili mopoja, puski eteenpäin polkupyöriä, seisoskeli ihmisiä juttelemassa, syömässä katukeittiöiden antimia, menossa kuka minnekin. Ostimme katukeittiöstä kaksi erilaista täytettyä lettua, jotka olivat niin tirisevän kuumia, että ymmärtääkseni mikään bakteeri ei sitä kestä. Pistimme letut puoliksi vasta kämpillä, silla ne tosiaan olivat liian kuumia.
 


Minulle oli ensimmäisen viikon lauantai-iltana luvassa kämppäkaveri Etelä-Koreasta. Siihen asti olin nauttinut ihanteelisesta yksinäisyydesta kahden pedin huoneessa. Ihan hyvä muuten, mutta aikaisemmankin Kiinan-matkani huonetoveri H on tulossa seuraavana viikonloppuna. Niinpä menin reseptioniin sujuvalla kiinallani kysymään, voisiko H majoittua kanssani samaan huoneeseen, jahka saapuu. Minua luvattiin informeerata asiasta tuonnempana.



Edistys edistyi Kiinassa viikon kuluessa sekä siten, että remontissa ollut katukivetys on kokonaan valmistunut, että siten, että wang ba'ssa tyttöjä oli noin puolet kun alkuviikosta ei ollut ollut yhtäkään.