Vuosi sitten olin menossa Kiinaan

Sanovat, että nyt on kuumempi kesä kuin viime vuonna. Ei pidä paikkaansa minun kohdallani.

Viime vuonna näihin aikoihin olin menossa Kiinaan, Shandongin provinssiin, opiskelemaan kuukaudeksi kiinaa Ji’nanin yliopistoon. Suomesta lähtiessä keli oli suurin piirtein samanlainen kuin nyt, ja perillä se oli jopa hieman pahempi kuin mitä ensi viikon aluksi on luvassa. Semmoinen 40 astetta.

 

Kun olin viime kesänä Ji’nanissa, ajattelin, että enhän minä opi täällä mitään. Kuumuus sulatti aivot päähän, venäläiset opiskelijat möykkäsivät tunneilla, väestö turuilla ja toreilla puhui ja puhui ja minä yritin ymmärtää, eikä siitä mitään tullut.

 

Heti elokuussa takaisin tultuani jatkoin kotona opiskelua minkä kerkesin, mutta ei siitäkään tulosta syntynyt. Ja niin turhauduin ja pidin puolen vuoden totaalisen tauon. Mutta kun nyt olen jälleen availlut oppikirjoja – tarkkaan ottaen vain yhtä eli sitä, jota viime kesänä kurssilla käytettiin – jotkut silloin aivan käsittämättömät sanonnat ovat nyt täysin selviä. En edes ymmärrä, mikä niissä on voinut niin vaikeaa olla.

 

Kyllä ihmisen pää on merkillinen…

 

Olen päättänyt olla innostumatta ylettömästi, ja pidän vain sen tahdin, jonka kesän alussa löin itseni kanssa lukkoon. Ei liikaa kerralla, tai reilun kuukauden kuluttua, kun olen jälleen tosi paikan edessä, pääni on puuduksissa liiasta lukemisesta enkä taaskaan saa sanaa suustani.

 

En ole vielä ryhtynyt kuunteluharjoituksiin. Alan kuunnella vasta, kun saan tuon nyt meneillään olevan viimekesäisen oppikirjan loppuun, mikä tapahtuu ihan muutaman päivän sisällä. Mutta sitten se onkin kuukausi siitä eteenpäin pelkkää kuuntelua. (11.7.2010)