Xi'an

Seurustelevat parit pitavat samanlaisia t-paitoja ja pikkuisille pojantaaperot ovat kaljuja paitsi pienta pyoreaa hiustupsua otsalla kuin uuden vuoden kuvissa. Ja puheesta ei ymmarra mitaan eika kirjoituksesta-

kaan.

Kolme päivää sitten saavuimme Xi'aniin, mutta matkalle lähdettiin jo melkein kaksi vuorokautta aikasemmin. Sää on sellainen, etta onneksi oli Suomessa ne helteet. Nyt ei tunnu lähemmäs 40 astetta missään.

 

On nähty jo niin Pieni kuin Isokin villihanhipagoda, ja jopa terrakottasotilaat. Nuorena ihmettelin niitä, jotka kiersivat kaikki museot ja kirkot kaukaa, silla minä kolusin ne aina kaikki tarkkaan, mutta nyt alan hiljalelen tulla sille kannalle, etta kiinnostavimpia ovat kävelyt nahtavyyksien välilä sekä jokseenkin mika tahansa muukin kuin museot.

 

Ensimmäisten päivien eksoottisimmat kokemukset liittyivät junalippujen ostoon. Niitähän ei osteta näillä main samalla tavalla kuin Kuopiossa eli tyytllin siitä vain ennen lähtoä asemalle ja menoksi. Kiinassa junaliput on ostettava etukäteen.

 

Ensimmainen erä yrityksestä sujui hyvin: ostimme kadun varren lipunmyyntitoimistosta junaliput Chengduhun, mutta siitä ei saanut lippuja Chengdusta eteen päin. Lopumatkan liput piti ostaa asemalta, joka olikin aika villi paikka. Lippukioskin jonossa oli sentään ollut yksi länsimaisen näköinen olento, mutta asemalla ei saattanut havaita ainuttakaan ulkomaanelävää. Lonely Planetkin oli kehoittanut välttelemään Xi'anin rautatieasemaa, koska se oli kuulema kaoottinen paikka. Mainittu teos oli oikeassa. Otin paikasta kuvia...

 

Meille ei onnistuttu myymään ihan niita lippuja, jotka halusimme, ja aseman wang ba'ssa eli nettikahvilassa H onnistui selvittamään, etta liput olisivat olleet nyt sitten jotenkin väärat. Eli palasimme takaisin tunnelmaan. Yritys jatkui...

 

Ensimmäiset päivät reissussa menivät aikamoisessa ahneudesta johtuneessa hötäkässä. Oltiin tosi myohään kampilla, Ensimmäisenä iltana vasta aamuyöstä. Hyva, etta kerettiin aina syömään jossain välissä. Kerran söimme mulimiravintolassa nuudeleita - elämäni ensimmäiset musliminuudelit. Täkäläiset muslimit ovat hui-kansaa.

 

Viimeisenä koknaisen Xi'anissa vietetyn päivän aamuna läksimme kohti Beilin-museota. Kävelimme halki paikallisen torialueen, ja me, planeettamme kulutuskriittisimat olennot, teimme ostoksia. Minä ostin kadunvarren maalaustrvikekaupasta kalligrafiasiveltimen lähinna siksi, etta kaupassa sattui olemaan asiakkaana kiinalaista maalaustaidetta ammatikseen tekevä taiteiija, joka auttooi sen valinnassa. Huononpuoleisella, mutta siihen tarkoitukseen ihan riittävällä englannilla hän esitteli minulle siveltimia. Sivellin ei kuitenkaan ollut hirveän kallis. 10 yuania eli puolentoista euroa. Sillä rahalla ei saa Lännestä minkäänlaista sivellintä.

 

Jatkaesamme matkaa yhdella siveltimenmyyntikojulla teki mies kalligrafiaa, ja kehui sivellintään kirjoitellen samalla merkejä harmaalle paperille, jolla merkit näkyivät märkinä olleessaan mustina. Sanoin, etta minäkin haluaisin kokeilla moista sivellintä. Se sallittiin, ja aloin kirjoitella merkkejä, joita kasvava yleisö onnekseni kykeni tunnistamaan. Sitten mies kirjoitti itse malliksi ison jia-merkin, ja kehoitti minua tekemään perässä samanalisen. Minähän tein työtä käskettyä. Tekelettäni kehuttiin kohteiaasti - H tosin huomautti, etta minä olin kirjoittanut oppikirjan mukaan kun taas miehen merkissä oli parempi taiteellinen vaikutelma.

 

Sitten osuimme kärrylle, jossa myytiin pieniä jadekoruja. Olin ostanut yhden sellaisen, aika ison ja siksi käyttamättä jääneen sirkan viime kesänä. Nyt oli tarjoalla ihan pieniäkin koruja. H osti kaksi, minä yhden pienen valkoisen, lehvan muotoisen, jonka otin oitis käyttöön.

 

Enne pitkää onnistuimme jopa pääsemaan sinnekin, minne olimme menossa. Ja siellä oli kivisteeloja kaikenlaisilta aikakausilta.

 

Seuraavaksi oli ohjelmassa kaupungin muuri. Vanhankaupungin nyt olemassa oleva muuri on rakennuttu 1370-luvulla, mutta edellinen oli samalla paikalla. Se oli peräisin jo 500-luvulta. Kävelimme muurin harjalla eteläportilta länsiportille, ja siinä oltiin jo joutua fyysisen kestävyyden rajoille, silla muurin harjalla oli hirveän kuuma. Kun pääsimme viimein alas, hankkiuduimme ensimmäiseen ilmastoituun kauppaan tasapainottamaan elimistoamme. - Se päivä oli hirvittavan kuuma ylipäätäänkin, oletettavasti 37 tai yli, eli tuskallista.

 

Huomenna matka jatkuu kohti etelää. Pysähhdymme yön matkustettuamme Chengdussa, ja jatkamme seuraavan yön yli Xichangiin. Siihen asti meillä on junaliput. Sieltä matka jatkuu - peseytymattä ja samiossa vaatteissa vielta kolmatta vuorokautta ja ennen kaikkea jos luoja suo - Lugu-jarvelle, ja silloin ollaankin jo aika lahella Tiibetin ylänköä. Siihen saattaa loppua paikallisen väeston auttavakin englannin taito, ja mika pahinta, kenties myos putonghuan eli Kiinan yleiskielen eli mandariinikiinan taito. (18.8.2010)