9. Singerin miespäähenkilöt

Aaronin Shoshalle kertomat sadut itsestään maailman 

ylivoimaisena pelastajana tuovat mieleen Teräsmiehen ja Batmanin. Molemmat ovat ilmaantuneet viihdeteolli-

suuteen juutalaisista aivoista 1930-luvun jälkipuoliskolla, joka on se sama ajankohta, jona Aaronkin ihmeteoistaan haaveilee.

Singerillä on henkilöhahmoissaan toistuvia perustyyppejä, joihin hän näyttää eri kirjoissaan kokeilevan eri kohtaloita. Hän on kokeillut hauraalla mystikkorabbilla useaan otteeseen. Alkumuotona on selvästikin olut hänen oma isänsä, jota kuvataan novellikokoelmassa Isäni seurakuntaa. Muualla hahmo on kehitetty eriasteisesti maailmasta vieraantuneempaan suuntaan. Upein ja äärimmäisin tällainen rabbi löytyy kaksiosaisesta romaanista Nousee päivä, laskee päivä & Illan tullen, yön pimeten. Tämä ihmerabbi on itse täysin tietämätön omista ihmeistään. Kun muut kiinnittävät niihin huomiota, hän raivostuu, sillä hänen mielestään mitään ihmeitä ei ole tapahtunut ja moisesta höpiseminen on rienausta. Tämä Jochanan, Marsinowin rabbi, edustaa katoavaa hasidismia, eteeristä, ulkopuolisilta suljettua, turvallista, koskematonta ja pyhää, joka oli taivas laskeutuneena maan päälle. Koko romaanipari on itse asiassa kuvaus siitä, miten vanha maailma tallautuu uuden alle.

 

Singer on kokeillut erilaisia kohtaloita jopa kokonaiselle perheelle. Shosha-niminen tyttö perheineen kohdataan paitsi romaanissa Shosha, myös teoksessa Moskatin suku. Perheeseen kuuluu molemmissa kirjoissa äiti Bashele, sisarukset Yppe, Teibele ja ja Shosa, sekä isä, joka jättää perheen molemmissa tapauksissa toisen naisen tähden. Moskatin suvussa perhettä on täydennetty pojalla, Manykilla. Moskatin suvussa Teibele kuolee nuorena, kun nuorena kuoleva sisar on Shoshassa Yppe. Yppella on molemmissa kirjoissa vikaa jaloissaan. Moskatin suvussa perheelle ei käy mitenkään erityisen huonosti. Jopa jälkeenjäänyt Shosha saa siinä aviomiehekseen chalutzin, Palestiinaan muuttoa tekevän siionistinuorukaisen. Shosha miehineen tavataan vielä kirjan lopussakin, kun he puhuvat jo keskenään hepreaa ja Shosha odottaa lasta.

 

Mutta romaanissa Shosha Singerin kirves heilahtaa.

 

Vuonna 1978 ilmestyneessä, toisen maailmansodan alkuun sijoittuvassa Shoshassa maailma on sellainen, ettei siinä ole tilaa infantiilille Shoshalle. Shoshan lynkkaa Aaron Greidinger, itseään hyvänä ihmisenä pitävä idealistinuorukainen, joka on pettänyt hasiditaustansa pärjätäkseen amerikkalaistuvassa maailmassa. Ja mitäs, meidän Aaronimmehan pärjää hyvin kuin itse saatana. Aaron saa päähänsä mennä naimisiin tämän lapsuuden aikaisen naapurintytön kanssa, ruumiillisesti ja henkisesti jälkeen jääneen Shoshan. Naimisiin mentyään hän ei kuitenkaan luovu poikamiesboksistaan vaan viettää siellä suurimman osan ajastaan ja pitää kaikki entiset rakastajattarensa. Hän pelkää Hitleriä, mutta toimii suhteessa Shoshaan, vajaamieliseen, kuten natsit toimivat suhteessa vajaamielisiin. Ja samalla hän kirjoittaa iltapäivälehteen jatkokertomuksena Jacob Frankin elämäkertaa ja suunnittelee seuraavaksi vastaavaa Sabbatai Zevistä.

 

Sabbatai Zevistä on Shoshassa enemmän puhetta kuin missään muussa Singerin teoksessa. Aihekin on toki petos omien järjettömien mielihalujen nimissä. Eräs Aaronin rakastajatar on naimisissa rikkaan hasidin kanssa. Tämä hasidimies sanoo: ”Jumalaa voi pelätä ja syntiä tehdä samaan aikaan. Sabbatai Zevi ei ollut niin väärässä kuin väitetään. Oikea hasidi ei pelkää niin kauheasti syntiä. Sellaista ihmistä, joka ei ole hasidi, voi pelotella Gehennalla ja naulavuoteella, mutta meitä ei. Jos kaiken sanotaan kuuluvan jumaluuteen, miten Gehenna olisi paratiisia huonompi?” Sama henkilö jatkaa hieman myöhemmin: ”…ellei ole olemassa armeliasta totuutta, minulle kelpaa myös vale, joka lämmittää ja antaa iloisia hetkiä”.

 

Aaron kertoo Shoshalle sabbatealais-messiaanisia satuja itsestään. Niissä hän, Aaron, saisi ylimaalliset voimat ja pelastaisi maailman utopististen teknisten vempainten avulla. Samoja kuvitelmia maailman pelastamisesta esiintyy muissakin Singerin teksteissä, joiden päähenkilönä on Aaron Greidingerin kaltainen mies.

 

Kuvitelmat tuovat mieleen Teräsmiehen ja Batmanin, jotka molemmat ovat ilmaantuneet viihdeteollisuuteen juutalaisista aivoista, Teräsmies Jerry Siegelin ja Joe Shusterin, Batman Robert Kane’in ja Bill Fingerin. Sekä Teräsmies että Batman ovat molemmat syntyneet 1930-luvun jälkipuoliskolla, joka on se ajankohta, jona Singerin hahmotkin kirjoissa ihmeteoistaan haaveilevat. Teräsmies muistuttaa hiukan muinaista vapaustaistelijaa Bar Kokhbaa, joka kapinoi joukkoineen Roomaa vastaan 100-luvulla j.a.a. ja jonka rabbi Akiba julisti Messiaaksi.

 

Batman sen sijaan on erittäin sabbatealainen hahmo. Hänhän sukkuloi iljettävän lepakon hahmoisena pahuuden syövereissä pelastellen sinne pudonneita hyvyyden sirpaleita mukanaan uskollinen, mutta kaikin puolin ihmismäinen kumppani Robin kuin Nathan Gazalainen ikään. Molemmilla on naamio, eli he eivät ole sitä, miltä äkkiseltään näyttää, mikä sekin kuuluu sabbatealaisuuden luonteeseen.

 

Aaron Greidingerin kaltaiset henkilöt siis toistuvat päähenkilöinä Singerin kirjoissa. Kyseessä on aina rabbiinisuvun ihmelapsi, josta tulee hasidilaisesta kotitaustasta huolimatta maailmallinen. Hän alkaa kuvitella itsestään suuria ja pilaa sillä elämänsä. Aaron Greidingerin klooneja ovat mm. Hertz Grein teoksessa Varjoja Hudsonin yllä, Asa Heshel teoksessa Moskatin suku ja Erziel romaaniparissa Nousee päivä, laskee päivä & Illan tullen, yön pimeten. Nämä hahmot voi nähdä kokeiluina siitä, miten modernissa maailmassa käy ihmisille, joista aiemmassa historian vaiheessa olisi tullut vaikutusvaltaisia rabbeja. He ovat siis eräänlaisia rabbi Jochananeja, jotka ovat joutuneet maallistumaan.

 

Aaron Greidinger tuhoaa Shoshan, mutta Aaronista itsestään tulee suuri kirjailija.

 

Moskatin suvun Asa Heshel jää Varsovaan natsien tullessa, ja kirja päättyy toteamukseen, että kuolema on messias.

 

Erziel romaaniparissa Nousee päivä, laskee päivä & Illan tullen yön pimeten eroaa ensin juutalaisesta höperöityneestä vaimostaan, sitten uudemmasta kristitystä vaimostaan ja lopuksi hän palaa rabbi Jochananin rukoushuoneelle, minne jättää poikansa kasvatettavaksi. Mutta tämä tapahtuu juuri, kun Jochanan on kuolemassa.

 

Hertz Grein romaanissa Varjoja Hudsonin yllä vieraannuttaaa perheensä niin itsestään kuin juutalaisuudestakin tuhoten siinä saman tien useammankin naisen elämän, minkä jälkeen hän pakenee omaa tuhovimmaansa Mea Shearimiin, Jerusalemin ortodoksijuutalaiseen kaupunginosaan.

 

Molemmissa jälkimmäisissä tapauksissa päähenkilö tulee johtopäätökseen, ettei ihminen voi elää oikeana juutalaisena kuin yhteisössä, jossa kaikki tekevät samoin eli tukevat häntä.