Syyria disneylandiksi?

Allen, Brooke. Satumainen Syyria - Matka loisteliaan kulttuurin ja historian maahan. Riika 2013.

Tämän Brooke Allenin teoksen Satumainen Syyria alaotsikko olisi ehkä kannattanut kääntää sanatarkasti alkuperäisteoksen nimestä, joka kuuluu An Amarican Travels through Syria, sillä näkökulma on amerikkalaisen turistin. Kirja ei ole olevinaankaan muuta kuin matkakirja.

 

Kirjassa on enemmän kuin tarpeeksi ohjeita syyrialaisille siitä, miten heidän pitäisi muokata maataan amerikkalaisten turistien tarpeisiin. Allenin mukaan maassa on runsaasti kauniita, tyhjillään rapistuvia rakennuksia, joihin pitäisi perustaa kahvila. Kahviloita pitäisi perustaa sellaisiinkin paikkoihin, joissa on ennestään vaikkapa kirjakauppa, sillä turistit eivät kaipaa arabien pölyisiä kirjoja. Jotain tosin on vielä tätäkin enemmän, nimittäin sitä, miten koko Syyrian väestö palvoi kirjoittajaa ja hänen matkaseuralaisiaan, amerikkalaisia, vaikka amerikkalaisia muualla niin vihataan.

En tiedä, voiko tähän kirjaan luottaa käännöksenkään suhteen, sillä tässä on paljon sellaista, minkä kohdalla alkaa pohtia, että mikäköhän on mahtanut olla alkuperäiskielinen ilmaus. Esimerkiksi kun kirjassa kerrotaan jonkun joutumisesta junaonnettomuuteen, hän onkin äkisti autossa, minkä johdosta ainakin minä ajauduin miettimään, että onkohan tässä kyse siitä, että 'car' ei aina ole auto. Käännöksessä on myös runsaasti korrelaattivirheitä. Tästä syystä olen tyytyväinen, etten ostanut kirjaa niin kuin olin aluksi samaisen Into-kustantamon Iranin historian innoittamana aikonut. Eli onneksi luin kirjaston kirjan…

Mutta kuten jo sanassa sanotaan, Jeesus syntyi Quiriuksen eli vuoden 1938 käännöksen mukaan Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Tässä Allenin kirjassa muistutetaan terveellisesti siitä, että koko tuo Välimeren pohjukan alue nykyisine Syyrioineen, Libanoneineen, Israeleineen, Jordanioineen sun muineen on ison osan historiaa ollut nimeltään Syyria, pääkaupunkinaan nykyisin Turkille kuuluva Antiokian kaupunki. Kun ensimmäisen maailmansodan ja Turkin vallan romahtamisen jälkeen Lähi-itää alettiin jakaa, Wilson teetätti 1919 perustetulla Kingin-Cranen -komissiolla tutkimuksen alueen ihmisten näkemyksistä siitä, miten nämä haluaisivat valtiolliset asiat järjestettäväksi; tämän komission mukaan asukkaiden valtaenemmistö olisi mieluiten valinnut sellaisen järjestelyn, jossa he kuuluisivat itsenäiseen valtion, joka olisi käsittänyt Syyrian, Palestiinan ja Libanonin. Näin ei toimittu vaan päädyttiin kolonialistiseen järjestelyyn, jossa Britannia otti hallintansa Palestiinan ja Ranska Syyrian.

Kaiken kaikkiaan Raamatun tapahtumat sijoittuvat pitkin Syyriaa. Sangen keskeinen paikka on Damaskos ympäristöineen. Ensinnäkin Damoskoksen lähellä oleva vuori, Jebel Qassioun, on itsensä Abrahamin, kaikkien kolmen suuren monoteistisen kirjauskonnon patriarkan, syntymäpaikka. Kristinuskon kannalta Damaskoksen merkittävin paikka lienee Suorakatu, edelleenkin olemassa oleva ja samalla nimellä kutsuttu, sillä siellä kastettiin aikanaan Saul Tarsolainen, sittemmin Paavali. Nelisen sataa vuotta myöhemmin samoilla seuduilla vaikutti Pyhä Siemeon, tämä Pylväspyhimys, jonka pylvään ympärille rakennettiin 400-luvun lopussa Pyhän Simeonin kirkko, maailman suurin kirkko siihen asti, kunnes Hagia Sofia valmistui. Nykyisin Pyhän Simeonin kirkosta jäljellä ovat vain rauniot, mutta  sisäpihalla on vieläkin jämä pyhiinvaeltajien nakertamasta pylväästä.

Raamatun paikkoja on on siis Syyriassa runsaasti, mutta juuri mikään Raamatun paikka ei ole vain Raamatun paikka. Esimerkiksi Aleppon kaupungin nimi tulee maitoa tarkoittavasta arabian sanasta halab, sillä tällä paikalla patriarkka Abraham lypsiskeli kuulema lehmäänsä. Aleppon linnoituksen paikalla on kuitenkin uhrattu Zeukselle, sitten siinä on ollut kristillinen kirkko ja nykyisin siinä on Abrahamin moskeija. Viimeaikaisissa kaivauksissa linnoituksen alta on löydettu 1700 eaa käytössä ollut sään temppeli. Ja siellä pitäisi olla haudattuna myös Johannes Kastajan pää, mutta sen huhutaan olevan haudattuna aika moneen muuhunkin paikkaan.

Kristinuskon varhaisvaiheet ovat Syyriassa läsnä myös siten, että ajanlaskun alun aikoihin puhuttu aramean kieli ei ole sieltä edelleenkään täysin kadonnut.

Syyriassa on ollut aina kiivasta uskonnollista toimintaa, mutta myös sen ikään kuin uskontojen oheistoimintaa. Kristityt ovat olleet tässä arabimaassa läsnä aina kristinuskon syntymisestä lähtien, ja islamin tultua valtauskonnoksi kristittyjen, varsinkin luostarien, tehtäväksi muodostui toimia ikään kuin pirtutrokareina. Syyrialaisten muslimien suhdea alkoholiin ei ole läheskään yhtä jyrkkä kuin muiden muslimien.

 

Ylipäätäänkään muslimit eivät alkujaankaan pitäneet omaa uskontoaan minään uutena uskontona vaan pikemminkin puhdistettuna versiona kristinuskosta ja sitä edeltäneestä juutalaisuudesta. Jeesus on profeetta siinä kuin Muhammedkin, ja hänen uskotaan tulevan maan päälle viimeisen tuomion yhteydessä, joka sekin tapahtuu Damaskoksessa, tarkkaan ottaen Umaijadin moskeijan kaakkoiskulmassa. (6.10.2013)