Silmäänkusentaa

Jo toinen Amanda Gormanin runojen kääntäjä joutui jättämään tehtävänsä: katalaanin kielelle kääntävä Victor Obiols oli "vääränlainen". Hesarin nettiversio 11.3.2021, klo 13.58

Netti-Hesariin oli ilmaantuntu päivällä uutinen, jonka mukaan jo toinen Amanda Gormanin Bidenin virkaanastujaisia varten kirjoittaman ja siellä esittämän runon eurooppalainen kääntäjä on joutunut luopumaan leikistä, koska on vääränlainen. Ensimmäinen, hollantilaistapaus, oli valkoinen muunsukupuolinen, ja nyt katalaanikiksi kääntänyt oli valkoinen miespuolinen. Runoa ei kuulemma saa kääntää kuin musta nainen.

Sehän oli melkoinen spektaakkeli, se runonlausunta siellä virkaanastujaisissa.

Typykkä nimittäin vedätti.

Olen ollut puuttumatta asiaan, koska olen halunnut seurata, mitä siitä seuraa.

Runohan on/oli sellainen, jollaisen meistä kuka tahansa pistäisi kasaan keräämällä kaikki 1800-luvulta periytyvät höpö-höpö-kvasihumanistiset runousklisheet. Eli se oli täyttä jöötiä. Paskansa paskamaisuutta runoiijatar tehosti elehtimällä 1800-luvun lopun tyyliin kuin mikäkin Sarah Bernhardt. Hän ei todellakaan itse pyrkinyt mitenkään salaamaan, että hän oli siinä lavalla pilkkaamassa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja.

Tilanteessa ei ollut mitään epäselvää.

Ja nyt koko (muu) maailma on ollut kuin pissa sukassa. Semminkin kun amerikkalaisia nyt pidetään vähän tyhminä – amerikkalaisethan saattavat oikeasti uskoa, että Amanda Gorman oli vilpittömästi kirjoittanut hyvän runon.

Tämä näillä kääntäjillä vemputtaminen on myös aivan mahtava juttu.

Olen tällä blogilla monesti ilmoittanut, niin vanha viherpipertäjä kuin olenkin, että olen enemmän huolissani ihmiskunnan kulttuurisesta diversiteetistä kuin biodiversiteetistä. Tämä Gormanin suorittama Yhdysvaltain pyhimmän instituution vedättäminen runolla, joka on kaikkien punaniskojen runostandardin runostandardi, on minusta kyllä periaatteessa mainio tapa ilmaista asia, mutta en ole varma, kestääkö Gormanin oma pää. Sillä seuraavaksi tässä aletaan kysellä, saako hänen runojaan lukea muut kuin mustat naiset ja pitäiskö kaikien muiden etnisten ja sukupuolisten ryhmien kirjailijoiden toimia hänen laillaan, myös valkoisten kieltää mustia lukemasta valkoisten kirjoittamia kirjoja. Sinä sodassa Amanda Gormanilta ehkä loppuvat puolustajat.

Itse kuulun siihen ikäpolveen, jolle ei enää ollut mitään väliä, mitä etnistä taustaa kirjailija mahtoi jonkun mielestä, edes omastaan, edustaa. Oman nuoruuteni suuria kirjailijoita oli mm. James Baldwin, ja kunhan tämä ruljanssi tässä etenee, joudun varmaan aprikoimaan, pitääkö minun viedä sekajätteeseen tai ehkä polttaa kirjahyllyni Baldwinit. Sillä Gormanin logiikan mukaan minua on pakko pitää suurena syntisenä, kun olen lukenut mustan miehen kirjoittamia kirjoja, vaikka en itse ole musta mies.

Jännityksellä odotan juutalaisten kannanottoa tähän. Sillä hehän ovat kokeneet ongelmaksi päinvastoin sen, että heitä ei olla aina haluttu julkaista, kääntää eikä lukea, ja heidän kirjoijaan on poltettu rovioilla vastoin heidän tahtoaan.

Mutta mahtava pilahan tämä on. Gorman näyttää saaneen monta kustantamoa vipuun. Suomestakin kuulemma Tammen. Ällistyttävää. (11.3.2021)