Käyttökelvotonta kirjoneuleloistoa

Anderson-Freed, Susan. Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet. Kiina 2013.

Tässä kirjassa, Susan Anderson-Freedin teoksessa Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet, on juuri sellaisia neuleita, jotka ovat hienonnäköisiä kirjoissa ja kenties jopa joulumarkkinakojun toripöydällä, mutta käytetyksi tällaiset eivät tule. Minulla on aivan iskemättömät tässä kirjassa krysanteemiksi nimetyllä kuviolla tehdyt, äitini Virosta ostamat lapaset, jotka ovat kauniit, mutta eivät kertakaikkiaan käy oikeastaan minkään vaatteen kanssa julkisella paikalla liikuskeltaessa.

 

Mutta kun kirjoneuleita on niin lysti tehdä! Mitä muuta minäkään tekisin, kun en telkkariakaan katso, kun on sellainen iltahetki, jona ei jaksa enää mitään älyllistä puuhaa mutta ei vielä oikein tahtoisi nukkumaankaan käydä?

 

Siispä otin vinkin käsillä olevan teoksen sivun 26 > myssymallista nimeltä Kehystetty tähti.

 

Vaikka minulla on vuosien saatossa kertynyt kaikenlaisia lankoja, jouduin ostamaan tähän vähän uutta. Maksoin niistä neljästä uudesta kerästä yhteensä 20 euroa. Jos minun pitäisi ostaa kaupasta tällainen myssy, en suostuisi maksamaan siitä 20 euroa. Mutta langoista maksetaankin siksi, että saataisiin tekemisen ilo. Valmiista tuoteesta ei suostuta maksamaan, koska joku muu on saanut niistä sen tekemisen ilon, eli tekemisen ilo on ostajalta ryöstetty.

 

En tee myssyä aivan tämän mallin mukaan. Päätin pärjätä vähemmillä väreillä - tässä kirjan versiossa on yhteensä seitsemän väriä. Kaikkein vaaleimmat olen korvannut yhdellä vaalen harmaalla, tummimman ruskean tumman harmaalla ja tekstissä punaruskeaksi mainitun, kuvassa punaviolettina näkyvän, oranssilla. Keskiruskeat olen pelkistänyt yhteen ruskeaan ja sillä siisti. Kuviot ovat helppoja hahmottaa ja neuloa. Käsittääkseni olen nyt menossa jossain puolivälissä. (8.12.2013)

 

Ja tällainen siitä sitten tuli

 

Kysyin muutama päivä sitten isännältä, haluaisiko hän kirjoneulepipon, ja vastaus oli, että mieluummin ei.

Kirjoneuleet ovat sitten lystejä tehdä, ja ehkä yksittäisinä kapineinakin hauskan näköisiä, mutta päällä pidettäväksi aivan hirveitä. Oheinen kuva esittää päälkea myssystä, jonka tein osittain Susan Anderson-Freedin Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet -teoksen ohjeen mukaan. Juuri kuvan osuutta en tehnyt po. ohjeen mukaan, paitsi tuota oranssia keskustaa, loistavaa kuin jouluntähti konsanaan. Muilta osin päälaen kavennusten kuvio oli mallissa hiukan liian sirpaleinen meikäläisen lankojen väreihin . Se on kyllä kirjassa ihan nätti, mutta kirjan kuvassa onkin värien välillä kovemmat kontrastit. Minun väreilläni kuvio ei luultavasti olisi hajanaisuuttaan erottunut yhtä hyvin.

Negatiivisena kritiikkinä kirjaa kohtaan voin kertoa, että kirja on lankafirman mainostuote, joten langan menekit on maksimoitu. Olin ohjeen mukaan ostanut myssyä varten vanhastaan olevinen lisäksi nejä uutta kerää lankaa - ohjeessa kehoitettiin varaamaan 7 50g:n kerää. Olin toki vähentänyt värien määrää neljään, kun kirjan ohjeessa on toisaankin tuo 7. Myssyn saa aikaan nelivärisenä neljällä kerällä, ja jäljelle jää vielä lapastarpeet. Mutta kuten sanottua, tämä kirja on mainos.

Mutta kaiken kaikkiaan ja kirjan sisällöstä riippumatta myssyssä on sellainen vika, ettei se sovi minulle ollenkaan.

Mutta kun kirjoneuleita on niin hauska tehdä!

Muistanpa ajat, kun joistain nörteistä oli lystiä näpelöidä tietokoneita. Yhteiskunta tuli heitä vastaan järjestämällä kaikki rakenteensa uusiksi niin, että tietokoneet tulivat kaikille yhteiskunnan jäsenille globaalisti pakollisiksi, halusivatpa tai eivät. Jopa niiden, jotka vihasivat tietokoneita, oli lopulta pakko opetella niiden käyttöä nälkäkuoleman uhalla, sillä tietokoneet ajettiin kaikille työpaikoille. Nyt ei pysty enää edes omia yksityisiä laskujaan maksamaan ilman tietokonetta, ja monet letaalit yhteiskunnan infrastruktuurin toiminnot toimivat vain netissä pankkitunnuksilla. Ja tämä kaikki vain siksi, että joistakin harvoista oli niin lystiä näpytellä tietokoneitta! Ja siitä huolimatta, että suurin osa vihasi ja vihaa edelleenkin tietokoneita!

Minusta kirjoneuleiden kohdalla voitaisiin toimia samoin. Kirjoneuleet ovat suurimmasta osasta väestöä yhtä vastenmielisiä käyttää kuin tietokoneet. Kirjoneuleiden tekeminen on yhtä lystiä niitä harrastavien mielestä kuin tietokoneiden näpelöinti sitä harrastavien mielestä. Joten en näe mitään estettä, etteikö yhteiskunta kaikilla rintamillaan verohallinnosta suuryritystoimintaan voitaisi pakottaa käyttämään kirjoneuleita. Virkailijan tai yrityksen työntekijän pakolliseksi asusteeksi määrätään ainakin yksi kirjoneule päivässä. Asiakas ei voi mennä kauppaan tai virastoon eikä yrityksen työntekijä omaan työpisteeseensä palavereista puhumattakaan ilman kirjoneuletta.

Tämän pitäisi onnistua mainiosti, sillä investoinnit eivät kirjoneuleissa ole läheskään samaa luokkaa kuin tietokoneissa. Lisäksi kirjoneuleet ovat pitkäikäisempi kun tietokoneet. Tietokoneet joudutaan uusimaan noin neljän vuoden välien, mutta kyllä yhtä kirjoneuletta pidempaan voi käyttää. Jos jokainen ihminen joutuu käyttämään päivittäin laskujeni mukaan ainakin kuutta tietokoneohjelmaa, jokainen ihminen voitaiisiin määrätä omistamaan ainakin kuusi kirjoneuletta koko ajan. Niitä pitää tietenkin uusia samaan tahtiin kuin tetokoneohjelmiakin päivitetään. (13.12.2013)