Vaikeudet ovat välttämättömiä

Gladwell, Malcolm. Daavid ja Goljat. EU 2014.

Malcolm Gladwell syytää näitä kirjoja sellaista kyytiä, että taso ei oikein enää pysy. Ensimmäisenä luin alkuperäiskielellä teoksen Blink, sitten suomeksi Leimahduspisteen ja sitten vielä kirjan nimeltä Kuka menestyy ja miksi.

Daavidissa ja Goljatissa ei enää ole aivan saamaa särmää vaan Gladwell on joutunut toistelemaan yleisesti tiedossa olevia säännönmukaisuuksia kuten että jos ei ole aivan superhuippu, ei pidä jäädä  pieneksi kalaksi isoon lammikkoon superhuippujen syötäväksi vaan pitää pyrkiä jonnekin, missä muut ovat heikompia kuin itse eli isoksi kalaksi pieneen lammikkoon.

Nimikertomuksesta Daavidista ja Goljatista Gladwell onnistuu tuomaan ainakin minulle ennestään tuntematonta tietoa. Gladwell esittää paljonkin aineistoa siitä, miten pieni ja heikko voi lyödä ison ja vahvan, jos keksii jotain, millä jujuttaa isoa ja vahvaa, esimerkiksi käyttää menetelmiä, joita iso ja vahva ei osaa odottaa tai peluuttaa isoa ja vahvaa itseään vastaan. Daavidissa ja Goljatissa on kuitenkin vain osin kyse tästä. Iso ja vahva, raskaasti aseistettu ja haarniskoitu Goljat oletti toki, että Daavid tulisi lähitaisteluun, mutta lingon ei olisi sinällään pitänyt yllättää häntä, sillä se oli yleinen ja tehokkaaksi tunnettu ase.

Uutta tieotoa tässä olikin se, että joidenkin tutkijoiden mukaan Goljatilla oli kenties akromegalia-niminen periaatteessa hyvänlaatuisesta aivolisäkekasvaimesta johtuva sairaus, joka aihuttaa kasvuhormonin ylituotantoa. Akromegaliasta seuraa usein myös ongelmia näkemisessä, jos kasvaimet ovat laajentuneet painamaan silmiin johtavia hermoja. Tutkijat ovat ihmetelleet, mikä oli olevainaan Goljatin kilvenkantaja funktio, ja miksi Daavidilla oli Goljatin mielestä useita keppejä kun hänellä oli vain yksi. Toisin sanoen, isot ja mahtavat voivat olla heikompia kuin luullaan eli he kenties hämäävät jollain ulkoisella seikalla kuten Goljat koolla ja varustuksella.

Mutta keksiäkseen ja kyetäkseen käyttämään keinoja, jotka yllättävät, pienen ja heikon pitää olla miellyttämishaluton, ts. hän saa ei piitata sitä, mitä muut ajattelevat. Muutenhan sitä ei tule ryhtyneeksi epätavanomaisiin tekoihin.

Gladwell huomauttaa, että suuria tekoja aikaansaavat ihmiset ovat usein menettäneet varhaisessa elämässään toisen vanhempansa. Suurimmasta osasta äitinsä tai isänsä menettäneistä ei tule suurmiehiä tai -naisia, mutta hämmästyttävän suuri osa suurmiehistä ja -naisista on kokenut tällaisen menetyksen.

Ihminen tarvitsee siis menestyäkseen jonkinlaisia vaikeuksia. Suurmenestykseen niiden pitää olla niin tuntuvia, että niiden kiertämiseksi on pistettävä itsensä todella likoon. Vaikeudet kaiken kaikkiaan eli pienemmässäkin mittakaavassa lisäävät suorituskykyä. Gladwell mainitsee samoja juttuja kuin Kahneman kirjassaan Ajattelu nopeasti ja hitaasti, kuten että jos ratkaistava ongelma on kirjoitettu liian selvästi, koehenkilöt ratkaisevat sen intuiition nojalla ja siksi väärin, vaikka ongelma olisi luonteeltaan sellainen, että se vaatii ns. hidasta ajattelua. Mutta jos ongelman esittävä teksti on vaikeasti luettavaa kuten kursiivia ja vieläpä harmaalla painettuna valkoisella paperilla, tämä lukemisen vaikeuttaminen pakottaa ponnistelemaan, ja ponnistelu ikään kuin ulottuu pelkästä lukemisesta koko ajattelemiseen. Niinpä koehenkilöt päätyvät todennäköisemmin oikeaan ratkaisuun.

 

Gladwell on ruvennut vanhoilla päivillään viljelemään Raamatun lainauksia siinä määrin, että hänen tekstinsä alkavat siirtyä minun kategorioissani populaarista tietokirjallisuudesta tutkimuskohteen kategoriaan. (28.4.2014)