Keskiajan islam ja tiede

Hämeen-Anttila, Jaakko & Nokso-Koivisto, Inka. Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Latvia 2011.

Harmittaa, kun ostin heräteostoksena taannoin Hämeen-Attilan Islamin miekan, joka on lukihäiriöisille suunnattu puolipropagandistinen tilausteos. Olisi pitänyt sijoittaa rahat tähän Jaakko Hämeen-Anttilan ja Inka Nokso-Koivoston teokseen Kalifien kirjastossa - arabilais-islamilaisen tieteen historia. Siitäkin huolimatta, etten täysin ymmarrä tämän kijjan typografiaa, mitä ymmärrystä vähentää, että tämän on julkaissut Avain, BTJ:n eli entisen Kirjastopalvelun kustantamo. Kirjastohin liittyvä instanssi, jolla ei ole käsitystä typografian normatiivisista ihanteista?

Tässä kirjassa todetaan enemmän tai vähemmän suoraan ja moneen kertaan, että ne ovat lähinnä shiiat, jotka ovat pitäneet pysytyssä arabialais-islamilaista kulttuuria. Tämä arabialais-islamilainen kulttuuri on  lähinnä hellenististä perua ja siis kreikkalaisilta mutta myös muilta valloitetuilta kansoilta kuten persialaisilta ja jopa intialaisilta (esim. arabialaisiksi kutsutut intialaiset numerot) omaksuttua - arabeilla itsellään ei ollut omaa korkeakulttuuria lainkaan. Kun arabit valloittivat alueita 600-luvulta lähtien, he tupsahtivat aina itselleen varsin vieraaseen henkiseen miljööseen, jollaiselle heillä itsellään ei ollut koskaan ollut minkäänlaista vastinetta. Mutta he oppivat  heti arvostamaan valloitettujen aluiden sivistystä, eivätkä valloittajat kyselleet, oliko lääkäri juutalainen tai kristitty, jos tämä kykeni parantamaan.

Ensimmäinen kosketus uuteen kulttuuriin tapahtui oikeastaan Syyriassa, minkä minä olen tulkinnut olevan yksi syy siihen, että siellä nyt sunnalaiset tappelevat tämän maailmaa valloittaneen islamin sydänalueen itselleen saamiseksi. Damaskoshan oli ensimäisen islamailaisen dynastian, umaijadien (661-750), pääkaupunki. Umaijadien valloitukset olivat eräänlainen arabivallotusten toinen aalto, jonka seurauksena imperiumi levisi idässä Intiaan ja lännessä Espanjaan, jonkin verran jopa Ranskankin puolelle.

Lähi-idän keskiaikainen islamilais-arabialainen kulttuuri tunnetaan erityisesti käännösliikkeestä, jonka seurauksena kreikkalainen sivistys säilyi keskiajan läpi arabiankielisinä käännöksinä siiheksi, kun se renessanssin myötä alkoi kiinnostaa länsimaita uudelleen. Länsimaisesta kirjallisuudesta arabiankielisiksi käännöksiksi kelpasivat vain kreikankieliset teokset, eivät latinankieliset, joskaan aivan kaikesta kreikankielisestäkään arabit eivät olleet kiinnostuneita - historia ja kreikkalainen kaunokirjallisuus jäivät heidän mielenkiintonsa ulkopuolelle.

Liike alkoi 700-luvulla kalifi al-Mansurin toimesta, ja muita hänen aikaansaannoksiaa oli esimerkiksi Bagdadin kaupungin perustaminen. Bagdadista, tästä umaijadeja seuranneen dynastian, abbasidien, pääkaupungista, tulikin koko käännäsliikkeen pääkeskus, ja liikkeen monikulttuuriselle luonteelle ominaisella tavalla kalifi pyysi sekä juutalaiselta että persialaiselta astrologilta neuvoa kaupungin perustamisajankohdan määrittelemiseksi. Hämeen-Anttilan ja Nokso-Koiviston mielestä koko käännösliikettäkin pidetään tarpeettomasti nimenomaan islamilaisena, sillä kaikki käännösliikkeen oppineet eivät olleet islaminuskoisia. Tätä nyttemmin arabialais-islamilaiseksi tieteeksi kutsuttua ilmiötä oli luomassa juutalaisia, kristittyjä, manikealaisa, zarathustralaisia ja jopa pakanoiksikin laskettavia tiedemiehiä, ja monet aikakauden muita uskontoja edustaneet oppineet käänsivät itse omat kirjansa oma käyttökielensä lisäksi myös aikakauden valtakielelle, arabiaksi. Näin toimi esimerkiksi juutalainen filosofi Maimonides, joka vaikutti Andalusiassa, eräässä arabiaalisen kulttuurin toisessa kukoistavassa keskuksessa Bagdadin rinnalla.

Arabia ei sekään ollut ainoa arabialais-islamilaisen kulttuurin ainoa valtakieli, vaan 800-luvulta lähtein eli melko pian persiasta alkoi kehittyä sille kilpailija, ja toiseksi kilpailijaksi ilmaantui 1400-luvulta lähtien turkki. Ylipäätään keskiaikaisen arabialais-islamilaisen tieteen kultakauden toimijoiden etnisestä taustasta ei oltu kiinnostuneita - esim. Omar Khaijamista ei tiedetä, mistä hän oli kotoisin. Kirjoja tilattiin ja ihmisiä pyydettiin kopiomaan kirjoja mistä kiinnostavia teoksia vain satuttiin saamaan. Näihin aikoihinhan kirjoja kopiotiin käsipelissä. Niitä teetettiin yksttäiskappaleina kullekin tillajalle tai niitä kopiotiin sanelun mukaan kerralla isompi määrä samasta sanelusta.

Näillä menetelmillä tuotettuina saattoi Viisauden taloissa olla suuriakin kirjakokoelmia. Viisauden talot perustuivat waqf-nimellä kutsutuille yksityisille säätiöille, jotka olivat saaneet alkunsa esimerkiksi jonkun varakkaan henkilön testamenttista. Varhaisin Viisauden talo oli koko käännösliikkeen kuuluismman tukijan, 800-luvulla eläneen kalifi al-Ma'munin, Bagdadiin perustama. Kyseessä oli eräänlainen puolijulkinen kirjasto, joka tarjosi käyttöön myös observatorion. Kairon vuonna 1005 perustettu Viisauden talo sitten lienee jo ollut aidosti julkinen kirjasto, ja se tarjosi käyttäjille maksutta mustetta, paperia ja ruokokyniä muistiinpanoja varten. Tähän aikaan shiialaisten fatimidein Kairo oli ikään kuin kolmas oppineisuuden keskittymä Bagdadin ja Andalusian rinnalla.

1000-luvulta lähtien islamilaiseen kulttuuriin ilmaantui uusi korkeamman opetuksen instituutio, madrasa. Madrasoissa keskityttiin pelkästään uskonnolliseen opetukseen. Opetus perustui opettajan omiin mieltymyksiin ja yleensä madrasan pitäjä opetti oppilailelen jotain omaa kirjaansa, ja kun oppilaat olivat hänen mielestään oppineet sen riittävän hyvin, hän myönsi oppilailleen luvan opettaa sitä eteenpäin. Madrasoiden opetuksella ei siis ollut mitään erityistä rakennetta eikä niistä saatu mitään tietyn tutkinnon päättötodistusta.

Yleisesti tunnettuja ovat arabien saavutukset matematiikan ja tähtitieteen aloilla. Myös musiikkia tutkittiin matemaattisesta vinkkelistä. Al-Farabin mukaan musiikin tällaista tutkimusta ei kuitenkaan voinut erottaa musiikin vaikutuksen tutkimuksesta, ja niinpä tutkimuksen pitikin hänen mukaansa pääasiassa selvittää, millaisia ominaisuuksia musiikilla pitää olla, että se vaikuttaa kuulijoihin halutulla tavalla. Musiikilla katsottiin nimittäin voivan olla monenlaisi vaikutuksia, jopa parantavia, ja Avicennakin on kirjoittanut musiikista yhdistettynä lääketieteeseen. Sairaaloissakin on kuulema työskennellyt muusikoita parantamistarkoituksissa.

Vaikka Koraani määritteli rajat ilmoitukslle perustuvalle tiedolle, sen ulkopuolella saattoi siis sukkuloida melko vapasti. Uskomusten ja varsinaisen tieteen välinen raja ei ollut sama kuin meillä, eikä astronomiaa pyritty erottamaan astrologiasta, eikä ollut olemassa kemiaa erotettuna alkemiasta. Esimerkiksi Al-Ghazalin mukaan magia oli tiede; samoin hän puhuu talismaanisista tieteistä, joissa kuulema "taivaallisia voimia yhdistetään maanpäällisiin voimiin ja luodaan näin voimia, jolla voidaan aiheuttaa kummallisia tapahtumia maanpäällisessä todellisuudessa". Tässä on sikäli järkeä, että tokihan loitsut, amuletit yms. aika usein toimivat elleivät muuten niin suggestion kautta. Unien tulkintakin oli tiede, samoin sellainen fysionomia, jossa ihmisen ulkonäöstä pääteltiin hänen moraalisia ominaisuuksiaan.

Tekniikassakin edistyttiin, joskin on hämmästyttävää, että keksinnöt, joista oltaisiin voitu saada suurtakin yhteiskunnalalista hyötyä, sovellettiin vain lähinnä hallitsijoiden viihdekäyttöön. Yhtä kaikki, paperin valmistus tuli kuitenkin Eurooppaan arabien tuomana. Nämä olivat oppineet tämän hyödyllisen taidon kiinalaisilta sotavangeilta 700-luvulla. (8.11.2013)