Voikanaa! – Nam.

Hall, Tarquin. Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus. Juva 2014.

Luen aika harvakseltaan dekkareita, ja silloin kun luen, niissä pitää olla jotain muutakin kuin vain murha ja sen ratkaiseminen. Tarquin Hallin Vish Purissa & kohtalokkaassa voikanan tapauksessa jo kirjastossa vähän kirjaa pläräämällä havaitsi, että siinä oli mukana runsaasti intialaista paikallisväriä tuomassa kursivoituja hindinkielisiä sanoja. Heti kirja kassiin!

En osaa hindiä, ja on suuri vahinko ja harmin aihe, etten ole koskaan tässä elämässä selvinnyt Intiaan asti. Nuorena minua kiinnostivat jonkin verran sen kulmakunnan uskonnot, mutta aivan kuten Kiinakin kohdalla, nykyään minua kiinnostaa enemmän se, miten perinteistä kulttuuria sovelletaan nykypäivään. Tai miten modernin maailman käytäntöjä sovelletaan perinteiseen kulttuuriin – miten päin nyt asiaa katsoo.

Ja tässä kirjassa on tätä vinkkeliä roppakaupalla. Aihe liittyy siirtomaavallan tuomaan tuontituotteeseen, krikettiin, ja koko Aasian vitsaukseen, korruptioon, siten, että puheena on krikettivedonlyönnin korruption vastisen organisaation korruptio. Ja koska Intiallakin on jakautunut menneisyytensä, toisena teemana on Intian ja Pakistanin eroaminen erikseen vuonna 1947 ja mitä sen yhteydessä tapahtui, ja siinähän tapahtui sitä, mitä kaikissa muissakin vastaavissa tilanteissa.

Enempää en uskalla dekkarista paljasta…

 

Paitsi että lopussa on ruokareseptejä, esimerkiksi voikanan, ja meillä taitaa ensi perjantain sapatti-illallisella olla sitä.

Eilen uutisoitiin näyttävästi, miten kotikaupunkini Kuopio on vihdoin ja viimein, alituisen blogillani läyskyttämisen jälkeen, luopunut kirjojen muovittamisesta. Esimerkiksi tämä käsillä oleva kirja on kärsinyt suuresti muovittamisesta. Siitä pienestä muovittamattomasta palasesta kirjan sisäpuolella voi päätellä, että päällyspaperi on painettu upealle, päällystämättömälle paperille, ja kun muovi on vedetty pintaan, värit ovat vääristyneet räikeiksi. Ja tietenkin tällaisen paperin kosketustuntuma häviää muovitettaessa täysin. Kuitenkin kirjat ovat jotain, mitä pidetään kädessä.

Vish Purin ja kohtalokkaan voikanan tapauksen päällyspaperi on näyttävä kaiken kaikkiaan, ja sen kun saisi kirjastot vielä ymmärtämään, etteivät lätkäisisi omia tunnareitaan kirjan kannen suunnittelijan nimen päälle. Niinpä jouduin nyt tämän kannen kehumista varten ottamaan yhteyttä kustantajaan, Gummerukseen, ja kysymään, kuka tämän on tehnyt. Niinpä voin nyt kertoa, että tämän ihailtavalla tavalla sisällön kanssa yhteismitallisen kannen on suunnitellut Tuomo Parikka. Tarpeetonta mainitakaan, että tartuin tähän teokseen pelkästään kannen perusteella. En ollut kuullut kirjailijasta, Targuin Hallista, ikinä. (21.5.2019)