Algoth

Hautala, Marko A.

Algoth – Kapinallinen kynämies. Tallinna 2021

Eilen rantautui kirjastosta käsin talouteemme Ilmari Rantamala Marko A. Hautalan teoksen Algoth – Kapinallinen kynämies muodossa.

Kirjassa on viitteitä, lähdeluetteloa ja kuvaliitteitä lukuunottamatta 1002 sivua, joten tässä piisaa lukemista vähäksi aikaa. Nyt olen menossa vasta sivulla 89, kun Algoth Tietäväinen on Sortavalan seminaarista juuri valmistuneena opettajana Raahessa perustamassa työväenyhdistystä 1892.

Hautala suhtautuu silmäänpistävän maltillisesti Sortavalan seminaariin. Hän hädin tuskin mainitsee fennomanian, karelianismia ei lainkaan. Kaikkien muiden niin aikalaiskirjoittajien kuin asiaa jo historian perspektiivistä tarkastelevien mukaan paikka oli kuitenkin villi. On tietenkin mahdollista, että enemmistö on väärässä ja se yksi ainokainen huutavan ääni erämaasa oikeassa, mutta kyllä se melko harvinaista on. Hautalan kirjasta saa sellaisen kuvan, että Sortavalan seminaarilla ei olisi ollut juuri vaikutusta tulevan Algoth Untolan luonteen kehitykseen. Olen tietenkin menossa vasta sivulla 89 enkä voi tietää, minkälaista analyysiä jatkossa seuraa, mutta ehkäpä Algoth Untolan riskinotto poliittisissa kysymyksissä oli perua juuri Sortavalan seminaarista, missä pelattiin (siis kaikkien muiden paitsi Hautalan mielestä) isoilla panoksilla?

Pistää myös silmään, että Algothin lisäksi seminarissa tuli opiskelemaan myös hänen sisarensa Hanna. Tämä pistää silmään siksi, että Halosten serkusparvesta pyrittiin Sortavalan seminaariin joukolla, eikä päästy. Itse Pekka Halonen oli aikanaan päässyt kyllä Jyväskylän seminaariin, mutta oli kieltäytynyt kunniasta.

En yhtään tiedä, millä kriteereillä opiskelijat valittiin. Mieleeni on nyt juolahtanut, että Halosilla saattoi olla Sortavalan seminaarin opiskelijavalinnoista vastaaavien mielestä liikaa henkilökohtaista kunnianhimoa. Kansakoulujärjestelmän tarkoitus ei nimittäin ollut nostaa rahvasta sosiaalisessa hierarkiassa vaan pitää köyhät vain sivistyneistön määrittelemän kansallisen projektin kannalta parempina kansalaisina siinä asemassa, jossa nämä alkujaan olivat. Hautala arvelee Harhaman päähenkilön ilmoitukseen viitaten, että Algot meni seminaariin vain päästäkseen siisteihin sisätöihin – ettei hänellä ollut varsinaista opettajan kutsumusta eikä halua tavoitella parempaa yhteiskunnallista asemaa ja henkilökohtaista menestystä materiaalisessa mielessä, joita viimemainittuja Halosilla puolestaan, totta vie, oli. Hautala ei siis puutu tähän opiskelijavalintaproblematiikkaan eli tämä oli vain minun spekulaatiotani.

Olen nähnyt nämä vuosiluvut ja kuvat moneen kertaan, mutta vasta nyt snaijasin, että meidän Otto oli seminaarissa samaan aikaan kuin Johanna/Hanna Tietäväinen, jonka kämppäkaverina Hautalan mukaan oli musta opiskelijatar, Lounais-Afrikassa syntynyt Rosa Clay. Harmittaa, ettei minulle asti ole kulkeutunut Oton tuon ajan kirjeitä tms, sillä Otolla on taatusti ollut kanta asiaan.

Hautala ihmettelee, miten Algoth oli hankkutunut seminaarilaisena Ouluun maatalousnäyttelyyn. Ehkä sekin oli seminaarin, etenkin sen luonnontieteen opettajan Arvid Th. Genetzin vaikutusta? Hän nimittäin oli innokas puutarhuroinnin ja muunkin maatalouden kehittäjä. (10.8.2021)