Hella Wuolijoki

 Wuolijoki, Hella. Minusta tuli liikenainen. Ei painopaikkaa eikä aikaa.

 

 
"Anna minulle tänä päivänä minun jokapäiväinen rohkeuteni nolata itseni" 

Klara Johansson

En ole suostunut katsomaan Hella Wuolijoesta muutama vuosi sitten tehtyä elokuvaa, sillä siinä Hella Wuolijoki esitetään ihmishirviönä. Kaikki naiset, jotka eivät satu sopimaan äiti-huora -muottiin, ovat yhteiskunnan mielestä ihmishirviöitä. Jos miestä eivät kiinnosta pikkulapset, siinä ei ole mitään vikaa, mutta kun nainen haluaa mielenkiintoisen elämän, hän on ihmishirviö. En kertakaikkiaan käsitä tätä logiikkaa.
 
Olin kuvitellut ennen tämän Minusta tuli liikenainen -kirjan lukemista, että Hella Wuolijoki olisi ihan kylmiltänsä ruvennut niitä kahvibisneksiään tekemään, mutta nyt sain tietää, että hänellä oli ollut hyvät oppivuodet lakiasiaintoimiston konttoristina, minkä jälkeen hän ehti vielä opiskella juridiikkaa ja seurata käräjiä ennen kuin sota katkaisi nämä opinnot ja hän ryhtyi kahvimarkkinoilla hurvittelemaan.
 
Minusta tuli liikenainen on kolmas osa Hella Wuolijoen muistelmia ja "käsittää kymmenen vuotta elämästäni, vuodesta 1908 vuoteen 1918, ja vain yhden maailmansodan ja yhden vallankumouksen".
 
Hella oli romanttinen taiteilijasielu ja kansanrunoustieteen maisteri, mutta tuli siinä sitten päivä, jona hän totesi, että nyt pitää saada rahaa. Tämän omaelämäkerrallisen teoksen mukaan hän ei tarvinnut sitä vain itse, vaan myös hänen lapsuudenperheensä Virossa oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. 
 
Vanhempiensa kyvystä hoitaa talouttaan Hella kirjoittaa: "Kun isäni oli menettänyt rahansa Uralissa Vologdan rautatierakennuksella, jossa hänen insinööriystävänsä oli ne sijoittanut epäonnistuneisiin urakoihin, ei perhe uskaltanut sanoa halaistua sanaa. Pappa palasi kotiin taskussaan Kantin 'Kritik der reinen Vernunft' ja suuri joukko fonetiikan muistiinpanoja Uralin suomensukuisten kansojen kielistä." Ja äitikin saa osansa: "Jos rahaa oli, se meni sormien lävitse, ja jos ei ollut, hän sai aina sitä jostain lainaksi ja huomasi kauhukseen vasta jälkeenpäin, että velka täytyi maksaa". Ja "Mamma tuskin huomasikaan, että olin ostanut kauniin flyygelin, jolla hänkin myöhemmin soitteli, mutta hän torjui minua siitä, että flyygelillä oli tomua ja että minulla oli huono sisäkkö".
 
Näistä ja eräistä muista syistä Hella rupesi sitten liikenaiseksi: "Ennen kaikkea minä tahtoisin todeta, miten vähän tarvitaan järkeä ja lahjakkuutta tullakseen liikeihmiseksi". Näistä jutuista päätellen tarvittiin kyllä ainakin pelottomuutta, sillä vallankumouksen ja maailmansodan aikaisessa Pietarissa oli yksin liikkuvalla naisihmisellä omat ongelmansa niinkun sen ja Helsingin välin matkustelemisessakin.
 
Kahvin ja sokerin lisäksi Hella toimi myös sokerjuurikkaansiementen kaupassa: "Mutta sitä ennen hän vei meidät erääseen laboratorioon, jossa hän opetti sekä Mr. Elliotille että minulle kaikki ne nelisenkymmentä tapaa väärentää sokerijuurikkaansiemeniä, mitä juuri Magdeburgissa tehtiin".
 
Kansalaissodan syttyessä ja Hellan palattua juuri Pietarista tällä ei ollut käteistä. Hän komensi Sulon hakemaan sitä itselleen, mutta tämä ei saanut. Liiketuttaviltaan hän kuitenkin onnistui vaihtamaan erään shekin ja kuuli, että yrityksille oli annettu jo viikko sitten neuvo varautua hankkimaan käteistä. "Minulle luonnollisesti ei kukaan tullut sellaista hyvää neuvoa antamaan - nähtävästi otaksuttiin, että Wuolijoet tietävät, että ja milloin kansalaissota alkaa".
 
Vallankumouksellisesta toiminnasta hän sanoo, että se oli monilta sivistyneistön nuorilta suuri uhraus, sillä siinä he luopuivat mahdollisuuskistaan porvarillisessa yhteiskunnassa. Paitsi tietenkin hän, Hella itse, joka piti sekä vallankumouksen että rahan osoittauduttua tarpeelliseksi myös otti aseman omistavansa luokassa.
 
Kunnon tyyppi, tämä Hella Wuolijoki. Harmi, että olen itse liian tyhmä pystyäkseni samaan. (22.6.2013)