Kankaanrakennusta oppimaan!

Henriksson, Anna. Kankaankudonnan oppikirja. Seitsemäs painos Helsinki 1953.

Eilen päättyi kiteenkiemurainen autoseikkailumme. Pääsimme kotiin, ja kotona odotti postiluukun alla oheinen kirja, Anna Henrikssonin Kankaankudonnan oppikirja.

Sain kirjan  Kaisulta, ja jos ei tämän avulla opi tekemään kangasta niin ei sitten millään. Tämän eksemplaarin edustama seitsemäs painos on vuodelta 1953, mutta viides on viidennen painoksen alkusanojen mukaan vuodelta 1945. Tekstistä ei käy ilmi, miltä vuodelta on ihka ensimmäinen. Nimiösivulla lukee, että Maataloushallituksen hyväksymä, ja käsityökoulujahan pitivät aikoinaan maamiesseurat, mistä on tällä blogilla ollutkin paljon puhetta.

Yksi puute tässä kyllä on, eli se, että vaikka tässä mainitaan nokkoskuidut ja kuvaillaan niitä hienoksi ja silkkisiksi, tässäkään kirjassa ei kerrota, miten nokkoset pitäisi käsitellä, että ne pitkät, hienot, silkkiset kuidut saadaan.

Kehräämisestäkin on puhetta, ja tässä kerrotaa, että villat olisi pitänyt ensin laittaa lattialle jonkun lakanan tms. päälle ja läimiä niitä notkealla kepillä sekoittaen, jolloin niistä olisi irronnut pöly, roskat ja likaakin.

Onpa minulla taas tässä vähän lukemista.

Samassa paketissa tuli Kaisun vihko tätä asiaa koskevan opiskelun ajoilta.

Kiitos, Kaisu. (1.5.2019)