Minna Canthista ja Wahlroosista

Kantola, Anu. Kotoinen kapinallinen. Helsingin Sanomat 18.9.2013.



Monisärmäinen Minna Canth. Huhtanen, Liisa toim. Kuopio 1998.

Olin juuri eilen illalla lukenut loppuun Liisa Huhtalan toimittaman teoksen Monisärmäinen Minna Canth, kun tänään heti aamutuimaan totesin, että kas, uutinen. Sillä ainahan se on uutinen, jos Hesarissa on joku hyvä juttu. Oli siellä huonojakin, joista eniten kismitti juttu Muslimiveljeskunnasta. Hesarissa on todettu, että heidän lukijansa ovat paremmin koulutettuja ja verkostuneita kuin heidän toimittajansa, joten he yrittävät korvata puutteen tekemällä haastattelupohjaisia henkilöjuttuja johonkin ajankohtaiseen asiaan liittyvästä tavan talliaisesta ja pistämällä hatarasti kerätyt faktat laatikkojuttuihin. Jos joku innostuu tässä maassa vielä joskus tekemään kunnollista sanomalehteä, kannattaa ehkä toimia tarkalleen päinvastoin eli keskittyä hankkimaan faktoja mahdollisimman perusteellisesti ja laajalta rintamalta ja pistää haastattelutyyppiset henkilöjutut oheen laatikkojutuiksi.

Mutta se hyvä juttu, se oli Anu Kantolan arvio Tuomo Pietiläisen ja hänen tutkimusryhmänsä kirjasta Björn Wahlroosista. Tässä jutussa Kantola kiinnittää huomiota siihen, että vaikka Wahlroos esiintyy kansainvälisillä markkinoilla toimivana huippujohtajana, hän on tosiasiassa rikastunut aivan jollain muulla. Hänen rahansa ovat ensinnäkin hyvin suomalaisia, ja sitä paitsi erittäin vähän liike-elämästä peräisin eli veronmaksajien rahoja: "Vuonna 2000 Wahlroos nousi yhdeksi Suomen varakkaimmista miehistä veronmaksajilta kerätyillä rahoilla, kun valtio maksoi Mandatumin osakkeista noin 2,5 miljoonaa markkaa saadakseen Wahlroosin pankinjohtajaksi omaan Sampo-Leoniaansa. Summa ylitti 52 prosentilla yhtiön silloisen pörssiarvon".

Ellen aivan väärin muista, Wahlroos on arvostellut sosiaaliturvajärejstelmäämme ja sitä, että niin monet elävät pelkillä veronmaksajien raholla. No, eihän niitä rahoja kovin monille köyhille tosiaan riitäkään, kun Wahlroos vei kaikki.

Anu Kantola on aina silloin harvoin, kun on esiintynyt, esiintynyt edukseen. Hän käsittelee vaikeita aiheita, erittäin isoja ja vaikeita. Vaikka arvostelee globalisaarion mukanaan tuomia ilmiöitä kuten keskiluokan köyhdyttämistä, vaikka keskiluokka on markkinatalouden kuluttava ydin, hän ei mesoa, sillä mitäpä sitä mesomaan, ellei ole esittää tilalle mitään parempaa. Ja tässä kirja-arviossaankin hän toteaa, että uusista ideoista tässä on pula - sen lisäksi siis, että jotkut onnistuvat ryöstämään rakenteiltaan elähtänyttä mutta kiihtyvästi syöksykiertävää systeemiä röyhkeällä tavalla.

Luulisikin, että Anu Kantola olisi savolainen, suorastaan kuopiolainen, sillä kaikilla maamme historian merkittävillä yhteiskunnallisilla ajattelijoilla on ollut suhteita Kuopioon. Kaikki kaksi Suomen kirjallisuuden historian merkittävää tämän kansan elämänoloihin puuttunutta naispuolista kirjailijaa ovat olleet kuopiolaisia. Muualla maassa on ollut vain erilaisia viiheteellisiä yleisön kosiskelijoita ja rouvaskirjailijattaria.

Kantolan intresseihin kuuluu myös media-analyysi ja toivottavasti jatkossa myös enenevässä määrin journalismi. Hänellä totisesti olisi annettavaa meikäläiselle lehdistölle. Hän kirjoittaa napakasti ja verevästi, ja siksi soisikin, että hän kirjoittaisi enemmän meidän suuren yleisön lukemiin päivälehtiin eikä vain tieteellisiin julkaisuihin.

Suomen ensimmäinen naispuolinen toimittaja oli Minna Canth (1844-1897). Näin kertoo Liisa Huhtalan toimittama, Minna Canth -seuran ja Helsingin yliopiston järjestämään luentosarjaan perustuva teos nimeltä Monisärmäinen Minna Canth. Eihän tämä Huhtalan kirja kenties mikään huipputeos ole, mutta on tässä muistutettu muutamasta onnettomasta tosiasiasta.

Kuten siitä, että Minna Canthin syntymän aikoihin Suomi oli Euroopan lainsäädännöllisesti takapajuisin kolka. Nainen oli koko ikänsä hamaan kuolinpäiväänsä holhouksen alainen. Vasta 1863, eli Minna Canthin olleessa 19-vuotias, tilanne muuttui siten, että naimaton nainen saattoi 25-vuotaana niin halutessaan tulla täysivaltaiseksi. Mutta pakko ei siis ollut… Naimisissa oleva nainen oli aina vuoteen 1930 asti aviomihensä edusmiehisyyden alainen.

Lesken asema oli parempi. He saivat itse hallita omaisuuttaan ja sitemmin esimerkiksi jatkaa edesmenneen miehensä liiketoimintaa.

Miten Minna Canth onnistui näissä oloissa tulemaan Minna Canthiks? Suurin merkitys varmaan oli sillä, että hän syntyi sopivaan saumaan Tampereelle, kun Finlaysonin tehtailla kristillisesti painottuneen sosiaaliseen reformiin liityen perustettiin koulu, johon pääsivät lapset sukupuoleen katsomatta, ja näin ollen myös Minna Canth.

Minna Canthin vanhemmat olivat lähtöisin maalaiköyhällistöstä. Isä oli avioton lapsi, jonka perimässä arveltiin kiertävän mustalaisverta. Hän siirtyi teollisuustyöväestön luokkaan tullessaan Finlaysonin tehtaalle duunariksi. Minna Canthin piikaäiti oli raskaana naimisiin mentäessä, ja Tampereella kierteli huhuja, joita ruokivat pariskunnan hienot häävaatteet ja muutenkin hämmentävästi kohoneet elinolot, etenkin isä Canthin nousu työnjohtajaksi juuri häiden kynnyksellä - jolloin perhe kohosi alempaan keskiluokkaan. Kukaan ei tiedä, kuka oli pian syntyvän ja pian sitten kuolevankin lapsen isä, mutta Minna Canthin isä Gustaf Johnsonia ei siksi arveltu. Kansan syvien rivien valvovan silmän varassa veikattiin erästä Finlaysonin tehtaan johtajaa. Näitä sitkeitä huhuja on arveltu myös syyksi siihen, että Canthin perhe toimitettiin ennen pitkää Tampreelta Kuopion täkäläisen Finlaysonin lankakaupan pitoon.

Sittemmin eli 1865 isä Jonhnson ryhtyi itsenäiseksi yritäjäksi, kotimaankaupiaaksi, mikä merkitsi, että hän oli silloin toisen luoka kaupias, kun ensimäisen luokan kauppiaat kävivät myös ulkomaankauppaa. Sittemmin on pohdittu sitäkin, miten tämä maalaisköyhällistöstä tehtaantyöläiseksi siirtynyt mies onnistui saamaan kauppaporvariksi pääsyyn vaaditut takuut.

Toinen eli enimmäinen eloon jäänyt perheeseen syntynyt lapsi, Minna, ei heti alkuunsakaan perustanut naisten töistä - se on meille kuopiolaisnaisille kaikille yhteistä - ja mieluummin kuin teki talous- ja käsitöitä hän seisoi jo pikkutyttönä isän kaupan tiskin takana ja teki bisnestä. Hän kysyi aina uudelleen tulevilta asiakkailta, oliko tämä ollut tyytyväinen edellisen kerran ostokseensa, ja kartutti täten tuntemustaan tavaran laadusta. Hän piti mielessään, mitä tavaraa meni paljon ja mitä vähän, ja niiltä jäljiltä hän aikuiseksi tultuaan tulikin visusti varomaan, ettei varastoissa lojunut epäkuranttia tavaraa.

Finlaysonin tehtaan koulussa Minna Canth - siollin siis teitenkin vielä Johnson, mikä oli Finlaysonin tehtaan johdon antama sukunimi - oli oppinut ruotsia, ja periaatteessa hän pitikin itseään kaksikielisienä. Siispä hän saattoi Kuopioon muutettua jatkaa koulunkäyntiään ruotsinkielisessä tyttöjen koulussa. Opinnot jatkuivat edelleen, minkä jatkuivat, vielä juuri perustetussa Jyväskylän seminaarissa 1863. Ja tämä onkin sitten hämärää, että minkä hitsin takia Minna meni opettajansa Johan Fredrik Canthin kanssa naimisiin  ja rupesi äidiksi ja keskeytti opintonsa 1865, samana vuonna kuin isä ryhtyi itsenäiseksi yrittäjäksi.

Jälkikäteen tarkasteltuna saattoi olla hyväkin, että näin kävi, mutta Minna Canth tuli jatkossa paheksumaan opettajiensa kanssa naimisiin meneviä tytöhupakoita. Asian tulevaa siunauksellisuutta Minna ei saattanut etukäteen tietää, vaan teko oli yksinkertaisesti vastoin hänen periaateitaan. Ellei hän sitten aavistanut, ettei hänen viimaan menevän isänsä itsenäisestä yrittämisestä tule mitään.

Jonkinlaista valaistusta arvoituksen ylle valaa tämän kirja eräs kirjoittaja, Ilkka Nummela, artikkelissaan Minna Canth, liikenainen. Minna Canthin isä nimittäin oli taannut Kuopion kappamiesten vekseleitä, jotka menivät perintään, kun nämä kauppamiehet olivat hummaileet omaisuutensa yhdellä Pietarin reissulla, mistä seurasi isän konkurssi 1873. Kaupasta osa pelastettiin siten, että Minnan Gusti-veljelle hankittiin kauppiaanoikeudet.

Mutta Gusti tuli olemaan alkoholin väärinkäyttöön taipuvainen isänsä lailla, ja monien mutkien kautta, joihin Canthin pariskunta aktiivisesti osallistui rahallisella panostuksella, liiketoimintaa päätyivät hoitamaan Minnan äiti ja sisar. Isä ja sisar kuolivat molemmat 1877, ja itse Minna jäi leskeksi kaksi vuotta myöhemmin 1879 kuuden lapsen äitinä seitsemännen ollessa tulossa. KOhtalaisen raju elämäntilanne nykymaailman tilanteessakin, silloisesta puhumattakaan.

 

Minnan oli astuminen kaupassa remmiin. Hän myi perheen talon Jyväskylästä ja maksoi rahoilla Kuopion talon velat pois. Elinkeinoilmoituksen itsenäisenä elinkeinonharjoittajana hän jätti Kuopion maistraattiin 1881. Gustin elintarvikemyymälä sijaitsi samassa rakennuksessa, mutta se joutui vaikeuksiin, kuten odottaa saattoi, joten Minna otti senkin niminsä.

Kirjoittamisen Minna Canth oli aloittanut toimimalla ensin miehensä apuna. Mutta hän ryhtyi kuitenkin jo pian, monen lapsen äitinä, harjoittamaan sanomalehtikirjoittamista päätoimimaisesti. Kaiken kaikkiaan Minna Canth tuli julkaiseeksi noin 70 sanomalehtijuttua. Teatteri näytti silloin erinomaiselta vaikutuskanavalta, sekin, ja hän alkoi kirjoittaa näytelmiä yhteistyöössä teattereiden kanssa. Hän tutustui merkittäviin Kuopiossa vaikuttaviin kulttuuripersoonalisuuksiin kuten Juhani Ahoon ja Järnefeldtien perheeseen, ja niinpä hän siirtyi seuraavaan yhteiskuntaluokkaan, sivistyneistöön.

Kun ottaa huomooon, miten rämäpäisiä mielipiteitä Minna Canth esitti sen aikakuden naisena, hämmästyttää, että häntä siedettiin. Hän esitteli Suomen kansalle sosialismia ja femnismiä. Hän raivosi viinaa vastaan ja tyttöjen koulutuksen puolesta, varsinkin sellaisen koulutksen, josta on hyötyä toisin kuin pianonsoitosta, mitä sivistyneistön tytöille kyllä opetettiin menestyksekkäästi. Hänellä oli uskonnollinen vakaumus, mutta hänen poliittiset näkemyksensä eivät sattuneet yksiin kirkon poliittisten näkemysten kanssa, mistä seurasi, että Minna Canth oli ensimmäisiä kirkottoman kristillisuuden harjoittajia. Hän toi suomalaiselle näyttämölle enisin realismin, mutta oli myös enismmäinen julistamaan sen menneiden talvien lumiksi ja toi tilalle symbolismin.

Ohessa näyte Minna Canthin sanomalehtityylistä, Valvoja 1885, siteerattuna Tellervo Krogeruksen artikkelsita Keskusteluja. Ote koskee sitä, että kirkolla oli jotain sitä vastaan, että naiset pääsisivät yliopistoon:

"Piispa Johansson tosin paimenkirjeessään vaakuuttamasta vakuuttaa, että tämä kaikki on "Jumalan pyhä maailman järjestelmä". Mutta minä puolestani uskon, että herra piispa aivan suotta Jumalaa siitä syyttää. Kyllä se järjestelmä vaan on miesten laittama, ei se muuten olisi niin kunnottomaksi tullut. […] Pappissäädyssä viime valtiopäivillä naiset estettiin yliopistoon pääsemästä siitä syystä, niin kuin herra piispan puheesta ymmärsin, että arveltiin naisten sen kautta turmeltuvan ja tulevan yhtä huonoksi kuin miehet nyt ovat. Tuossa kenties on vähän perää. Ehkä todella miesten sivistys on yhtä ummehtunutta ja onttoa kuin heidän uskontonsa ja moraalinsakin. Siinä tapauksessa taivas meitä varjelkoon heidän yliopistostoistaan."

Selitys Minna Canthin menestykselle oli varmaan ensisijassa se, että hänen ajatuksilleen oli jo tilausta. Kuten sanottua, Suomi oli muuhun Euroopaan nähden vanhakantainen paikka, ja tietoa muiden maiden oloista ja niiden kirjallisuudesta oli lisääntyneen matkailun ja tiedonvälituksen seurauksena meilläkin saatavilla. Sivistyneistö ei voinut pitää Minna Canthia kummajaisena, vaan hänen olemassaolonsa merkitsi päinvastoin sitä, että oltiin edes tuossa samalle tasolle kuin Eurooppa. Lisäksi hän oli seitsemän lapsen äiti. Seitsemän lapsen äitejä ei ole sopivaa halveksia. Lisäksi hän oli menestyvä liikenainen, mitä sitäkin oli siedettävä, sillä jos hän ei olisi sitä ollut, kenen niskaan hänen pesueensa olisi kaatunut? Minna Canthilla oli puoti nykyisen Stockmnninkin paikalla Helsingissä, kun jollain piti hänen tyttärensä ja tämän perheen elää. Ja tuolloin toista sataa vuotta sitten Minna Canth oli ensimmäinen nainen, joka osallistui Suomen kauppiaiden yleisiin kokouksiin.

Että semmoinen täti. Tämä Minna Canthiin liitetty täteys kylläkin ärsyttää minua. Harmittaa tuo Emil Halosen tätimäinen patsas tuossa puistossa, jonka sivuitse aina kuljen, kun kävelen meiltä keskustasta, Kanttilaksi kutsutun Minna Canthin talon läheltä, Lidliin. Pitäisi saada uusi, paremmin Minna Canthin luonnetta kuvaava patsas. Nyt hän on veistoskuvassaan myssypäinen täti - hyvä, ettei ole kudinta kädessä. (18.9.2013)