Paksu kirja isosta asiasta

Kerkkänen, Ari. Syyria – synnystä sisällissotaan. Riika 2017.

Olen kirjoittanut Ari Kerkkäsen edellisestä, hänen blogiteksteihinsä perustuneesta kirjasta Syyria ja Lähi-itä – havaintoja nykypäivästä ja heijastuksia historiasta, tänne omalle blogillenikin. Tämä uudempi teos Syyria – Synnystä sisällissotaan on ehdottomasti perusteellisempi ja sitä paitsi (ymmärtääkseni) alun alkujaan kirjaksi kirjoitettuna muutakin kuin asiantuntevia tuokiokuvia. Ero on aika dramaattinen verrattuna eilen esitelemääni Atte Kalevan Jihadismi ja terrori -teokseen. Aihepiirithän kirjoissa menevät aika paljonkin päällekkäin.

Näitä kirjoja on ilmestynyt tässä jo pidemmän aikaa. Äsken kävin vilkaisemassa kirjotuksiani niistä, esimerkiksi vuodelta 2012  juttuani Anthony Tucker-Jonesin kirjasta Jihad – Taistelevan islamin juuret, ja sieltähän oli oli hävinnyt Golanin kukkuloita esittävä, itse ottamani valokuva. En tiedä, milloin on hävinnyt, mutta onneksi tilalle oli jätetty näyttävä reikä tekstiin, joten lukija huomaa sen samoin kuin senkin, että blogillani on ollut muitakin tarkkaavaisia lukijoita.

Ja nythän – oliko se toissa päivänä – Golanin kukkuloilla on taas tapahtunut.

Tässä kirjassa on hirmuisesti asiaa. Kalevan kirjan esittelyn yhteydessä kerroin, etten usko mediassa kiertävää ja Kalevan toistamaa juttua, jonka mukaan Syyrian sisällissota – tai pikemminkiin 'ulollissota' – olisi alkanut siitä, kun yksi 13-vuotias graffiteja maalannut poika oltaisin pidätetty ja siinä samassa hötäkässä tapettu Deraassa 2011.

Tässä Kerkkäsen kirjassa esitetään vähän uskottavampi versio samasta kertomuksesta, joskin se on kaksiosainen: Kerkkänen noudattelee useiten toistettua alkua, eli että graffitimaalaripoikia oli useampia eli kokonaista 15 kapaletta. Jatkossa Kerkkänen on hyvin täsmällinen ja kertoo yksityiskohtaisesti esimerkiksi, että poikien pidätyksistä vastasi presidentti Bashar Assadin serkku, Deraan turvallisuuspoliisin poliittisen direktoraatin päällikkö, kenraali Atef Najib. Kun heimonvanhimmat olivat tullet pyytämään pidätettyjen lapsiensa vapauttamista, Najib oli tokaissut että heimonvanhimmat "voivat unohtaa pidätetyt poikansa ja mennä vaimojensa tykö tekemään uusa lapsia. Ja mikäli he eivät siihen pysty, hän voi lähettää omat miehensä tekemään heille niitä". Tässä yhteydessä Kerkkänen ei kerro, että kukaan pojista olisi kuollut, mutta kertoo, että seurasi rauhanomainen mielenosoitus, johon turvallisuuspalvelu vastasi vesitykein ja kyynelkaasuin, missä sitten kuoli neljä ihmistä.

Mutta 13-vuotais poika otettiin Kerkkäsenkin mukaan kyllä hengiltä jossain, mutta ihan eri tapauksessa, Deraan lähettyvillä ja pari kuukautta myöhemmin. Silloin tosiaankin eräs 13-vuotiaan pojan kidutettu ruumis palautettiin hänen perheellen, ja pojan rikos oli ollut yritys salakuljettaa ruokaa.

Ruoan salakuljetukseen Syyrian rajolla oltiin päädytty, kun kuivuus oli koetellut maanviljelystä. Salakuljetusreitit olivat valmiina aseiden salakuljetuksen jäljiltä. Salakuljetus on ollut vanhastaan kelpo elinkeino Syyrian rajoila, ja rajaviranomaiset ovat omalla tavallaan 'verottaneet' tätä toimintaa, minkä ansiosta se onkin saanut rauhassa jatkua vuosikymmenet. Mutta kun tämäkin asia liittyi eräisiin muihin asioihin, esimerkiksi siihen, että Bashar Assadin isä, sosialistisesti orientoituneen Baath-puolueen peruspilari, oli luonut karkeasti sanottuna kolmiportaisen yhteiskuntamallin. Hän oli suosinut maaseudun shiialais-alaviitteja esimerkiksi sotilaskoulutuksessa, josta sunnalainen maalaisväestö oli jäänyt hiukan paitsioon; sunnalaiset saivat osuutensa sunnalaisena kaupunkien liikemieseliittinä. Nyt tilanne oli äkisti huonontunut sunnalaisen maaseutuväestön kannalta entisestään, poliittisten suhdanteiden lisäksi kun samaan aikaan ilmastonmuutos kuivuuden muodossa oli lopettanut maanviljelyksen; lisäksi salakuljetusreitit oli tukittu. Niinpä maalaisilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vaeltaa kaupungien slummeihin. Tässä nöyryytetyssä asemassa sitten ruokaa edes salakujettamalla hankivat lapset tapetaan.

Okei. Minä ostan tämän.

Lähi-idässä, tarkkaan otten Libanonissa, edelleen asuva Kerkkänen paheksuukin sitä, miten läntinen media oli suotunut vietäväksi on viety kuin pässi narussa. Osin naruttajana on ollut Yhdysvallat, osin media on sortunut kapinallisten valemediaa, esimerkiksi kuvamanipulointeihin. Outoutensa on siinäkin, että Assadin hallintoa pidettiin jotenkin poikkeuksellisen hirvittävänä Lähi-idässä aivan kuin muut Lähi-idän valtiot olisivat joitain puhtoisia, korruptiovapaita demokratioita. Kerkkänen ihmettelee, miten kauan menikin siinä, että 'kapinallisia' pidettiin jotenkin hyvän airueina ja miten vaikea länsimedian oli hyväksyä, että Assadin vastapuoli oli joukko erilaisia terroristijärjestöjä. Kaikenlaisia tutkimuksia on hyväksytty lähteiksi, vaikka on tiedetty, että tutkimuksen tilaaja on ollut vaikkapa Qatar. Mokana Kerkänen pitää sitäkin, että opposition edustajina on haastateltu ulkomailla asuvia entisiä syyrialaisia, jotka eivät nopesti vaihtuvan tilanteen edetessä ole tosiasiassa tienneet, mistä ovat olleet puhuvinaan.

Käytännössä Syyriassa käyvät sotaa Kerkkäsen mukaan Turkki, Saudi-Arabia, Qatar ja Iran. Nämä eivät ole ainoat tällä apajalla, ja varsinkin Yhdysvallat on pelannut erittäin kaksinaamaista peliä. Välillä se on väittänyt taistelevansa Isisiä vastaan, mutta tosiasaissa tukenut sitä. Nimittäin koko jättimäisen ja monisyisen konfliktin eräs erityispiirre on se, että aseellisia oppositioryhmiä on runsain mitoin ja niiden jäsenet loikkivat ryhmästä toiseen ja liittoutuvaat milloin mitenkin, joten heidän ulkomaalaisten tukijoidensakin on ollut välillä vaikea pysytellä kärryillä. Keväällä 2016 nähtiin sekin, että Pentagonin avustama ja aseistama ryhmä taisteli CIA:n tukemia ryhmiä vastaan Syyrian maaperällä.

Venäjällä on omat intressinsä, ja siivunsa on on ottanut jopa Pohjois-Korea, jota on käytetty opettajana tietoverkkojen urkkimisessa.

Kerkkänen ei valitettavasti ota kantaa Irakiin. Mitä sille on tapahtunut tai tapahtuu? Kun istuu Kallaveden rannalla nojatuolissa lukemassa tällaisia kirjoja, tulee mieleen, että joskohan Syyriassa soditaankin sitä, miten Irak jaetaan? (11.5.2018)