Kirjahyllyjen siivous

Siivouksessa poistui hurja määrä pölyä, ja jonkin verran kirjojakin.

Koko viikonloppu eli kaksi kokonaista päivää kului siihen, että siivosin kaksi isointa yksikköä kirjahyllyistämme. Yhden yksikön olen päättänyt jättää isännän huoleksi, vaikka siivosin siitä kuitenkin yhden hyllyn eli sen, jossa ovat keittokirjat. Lisäksi miellä on lähinnä mappeja sun muita kansioita kaikkien kaapien päällä. Tässä huushollissa kun eivät kohtalaisen huonekorkeuden tähden kiinteät kaapit eteisen kaappeja lukuunottamatta ulotu kattoon. Lisäksi meillä on taidekirjoja varten erikseen ovellinen kirjakaapi. Sitä ei tarvitse siivota, koska sinne ei pöly päse, ja vaikka pääsisi, se ei pääse sinne pesiytymään.

Kirjat, jotka eivät mahdu tähän asuntoon, on sijoitettu Suonenjoelle. En muista, milloin ne hyllyt on siivottu. Jonkin verran kirjoja on myös mökillä Uukuniemellä.

Joo…Ellen väärin muista, vakiasumuksemme kirjahyllyistä oli tyhjennetty pölyt edellisen kerran vuonna 2013. Pölyä olikin nyt runsaasti. Siivoaminen kannatti sitäkin syystä, että löysin yhden siskoni avaimen, jonka olin taannoin laittanut paikkaan, josta sen varmasti älyäisin tarvittaessa, mutta josta en sitä suinkaan silloin älynnyt…

Kolme isoa, täpötäyttä kassillista sellaisia kirjoja, joille arvelin mahdollisesti löytyvän lukijoita – esim. dekkareita – vein kirjaston vaihtopisteeseen. Sinne meni myös koko joukko nykykirjallisuuden arvostelukappaleita, joista ei ole sen jälkeen kuulunut mitään ja jotka eivät itseenikään liene tehneet suurempaa vaikutusta, koskapa olin unohtanut koko kirjat. Pääkirjaston vaihtopisteestä olisi joku saaanut nyt myös exlibriksilläni varustetun Max Frisch -kokoelmani, jos olisi halunnut. Mutta oli meille kertynyt kyllä paskakirjojakin, lähinnä kirjastojen poistomyynneistä ahneuksissa hankittuja, huonokuntoisia ja rumasti muovitettuja, jotka vein epäröimättä sekajätteeseen.

Hyllyistämme tein todellisia löytöjäkin. Jo siivousta vakavasti harkitessani taisin tänne blogillekin mainita Mannin Joosef-sarjan kaksi ensimmäistä osaa – joista minulle muodostui ne tuolloin heti luettuani pakkomielle, joka johti siihen, että olen nyt tilannut nettidivarista lisää kirjoja, eli vielä tulematta olevat kaksi viimeistä osaa tuosta Joosef-sarjasta – sekä Döblinin Babylonische Wandrung.

Täytyy sanoa, että meillä on aika hyvä kirjasto. Käännöskirjallisuudesta tärkeimmistä on kaikki eri suomennokset. Joistain oli, vaikka käännös oli sama, myös useampia kappaleita, jos sidosasu oli painoksesta toiseen muuttunut oleellisesti, mutta nyt vein noita kaksoiskappaleita kirjaston vaihtopisteeseen. Joistain oli suomennos sekä alkuperäiskielinen, ja riipuen vähän asianhaaroista vein toisen pois. Klassikoiden suhteen kattavuus on melko hyvä, mutta kyllä meiltä jotain puuttuu. Meillä ei ole lainkaan Pessoaa, ja esimerkiksi David Grossmanin Leijonahunaja sekä Hevonen meni baariin puutuvat. (2.3.2020)