KirjaKantti 2017

Historian karuselli se vain jatkaa pyörimistään...

Viime joulun valmistelut jäivät vähiin, vaikka lopulta siitä tuli elämäni paras joulu. Ja kun eilen oltiin koko kaupungin voimin avattu joulua, tänään tein itse joulukortit. Oikein askartelin.

Suoritin jopa joululahjapaketointia. Ja käytiin hakemassa verkkokomerosta joukoristeet, joita meillä kyllä on hyvin vähän, mutta joita ei viime vuonna otettu esiin ollenkaan. Niiden päälle oli pudonnut mattokäärö, enkä ole vielä tarkastanut vahinkoja.

Kolmelta iltapävällä oli KirjaKantin viimeinen tapahtuma: Sirpa Kähkönen jälleen Kuopiossa kaupungintalolla. Ei puhuttu niinkään hänen kirjoistaan, mitä vähän pelkäsin, sillä niitä on aika paljon tässä kaupungissa puitu, vaan joistain huolestuttavista nykyajan piirteistä, jotka tuovat hänelle mieleen Suomen 30-luvulla. Hän nimittäin oli ollut Göteborgin kirjamessuilla, joille jotkut kirjailijat olivat kieltäytyneet lähtemästä, koska siellä oli omalla standillään eräs ruotsalainen äärioikeistolainen lehti – Kähkönen puolestaan oli lähtenyt sinne osittain juuri siksi. Hän ei pidä hyvänä ideana sulkea ihmisryhmiä ulos yhteiskunnasta.

Messupakan ympärillä oli mellakoita, hevosten kanssa ajettiin väkivaltaisia mielenosoittajia pois, tavalliset ihmiset eivät uskaltaneet kaduille. Paikallinen väki koki tämän hyvin vieraana ruotsalaiselle yhteiskunnalle, ja kuulemma he suorastaan imivät joka sanan, minkä Kähkönen kertoi Suomen sisällissodasta, sen jälkipuinnista ja äärioikeiston raivosta 30-luvulla. Heillä kun oli edessään nyt jotain siitä, minkä Suomi oli jo joskus kokenut ja mistä selvinnyt.

Muita Kähköstä huolestuttavia piirteitä ovat sellaiset asiat kuin moraalipaniikki, ja tähän luokkaan hän lukee myös metoo-kampanjan. Se on jopa hänen kaltaisensa naisten tasa-arvosta kiinnipitävän henkilön mielestä mennyt överiksi, siinä kun ei suinkaan ole pohdittu ja tutkittu vaan hutkittu niin, että pitkiä elämänuria on kertalaakista tuhottu, koska joidenkin mielestä nämä henkilöt vain saavat siten ansionsa mukaan. 

Olen taipuvanen olemaan Sirpa Kähkösen kanssa samaa mieltä, niin suvakkifeministi kuin olenkin. Koko metoo-kampanja tuo minulle mieleen Arabikevääksi kutsutun somealkuisen ruljanssin, jonka jäljiltä on nyt monta yhteiskuntaa tuhannen päreinä eikä kaaokselle loppua näy.

 

Eipä, muuten, ole sittemmin kuulunut mitään suomalaisista Arabikevät-kirjan kirjoittajista, Lilly Korpiolasta ja Hanna Nikkasesta. (26.11.2017)