Kniivilän toinen Venäjä-kirja

Kniivilä, Kalle. Krim on meidän. Imperiumin paluu. Riika 2015.

Kniivilän edellinen teos, Putinin väkeä, oli aivan mahtava tietopaketti. Kustantaja Into ja kaiketi Kniivilä itsekin ovat ajatelleet, että ne olivat ne hastattelut, jotka tekivät kirjasta yleisön suosikin, mutta kuten tuosta teoksesta tänne blogilleni kirjoitin, se kirja oli hyvä huolimatta niistä haastatteluista. Kirjoja, joissa on haastateltu venäläisä ristiin rastiin, on nimitäin ilmestynyt viime vuosina aivan hurjat määrät. Kniivilän Putinin väessä oli siis muutakin kuin äänen antamista Venäjän kansalaisille.

On tämä Krim on meidän -kirjakin hyvä, muttei ihan niin hyvä.

 

Tässä on otettu selvästi kanta Lännen puolesta, ja Ukrainan tllanteen katsotaan johtuvan vain siitä, että Putin suuttui, kun Ukraina alkoi haluta EU:n jäseneksi.

Olen kuullut huhuja, ettei se ihan niin mennyt. Minun kuulemieni huhujen mukaan Venäjällä oli meneillään suunnitelma tulliliitosta, jossa olisi ollut Venäjän ja Ukrainan lisäksi joukko muita taannoin Neuvostoliitosta itsenäistyneitä maita. Neuvottelut olivat kai jo hyvässä vahdissa elleivät jo loppumetreillä, kun Ukraina äkillisesti vetäytyi EU:n hyväksi.

 

Toiseksi olen kuulut huhuja, että tuossa 2000-luvun ensivuosina Lännen ja Venäjän välillä oltaisiin tehty herrasmiessopimus sitä, ettei Länsi tuppaa liian lähelle Venäjää.

 

Joten näiden huhujen valossa minä kyllä hiukan ymmärrän, että Venäjä kimpaantui, ja mitä Ukrainaan tulee, se kenties harjoitti lyhytnäköistä diplomatiaa.

Ja kolmennen seikan Kniivilä siten jo mainitseekin, eli sen, että Venäjä katsoo olevansa Kiovan Rusin suora seuraaja. Putin on perustellut Krimin Venäjään liittämistä tällä, sillä kronikoitsijain mukaan Vladimir Pyhä, ortodoksisen uskonnon Venäjälle tuoja, olisi nimenomaisesti ottanut kasteen Krimillä 980, mistä sitten seurasi koko Rusin kastaminen. Tähän minä tosin suhtaudun jo hiukan skeptisemmin, mutta yhtä kaikki, tätä Putin käyttää  kansallisena perusteena Krimin liittämiselle itseensä.

Krim on sikäli venäläinen, että kiistatta suurin osa väestöstä puhuu venäjää eikä suinkaan ukrainaa tai tataaaria. Alueen alkuperäisväestöllä, tatareilla, on kuitenkin ollut raju historia. Jo Vladimir Pyhä surmasi aikanaan sikäläisen hallitsijapariskunnan raiskattuaan näiden tyttären vanhempien silmien alla; toisen maailmasodan aikana Saksa valloitti Krimin, mutta kun Neuvostoliitto valloitti sen takaisin, tilanne vain paheni – 1944 Stalin pakkosiirrätti tataarit muualle Neuvostolittoon, pääasiassa Uzbekistaniin. 1990-luvulla tataareita alkoi viimein palata entisille kotikonnuilleen, ja juuri, kun he olivat päässeet asettumaan aloilleen ja venäjänkielisen väestönosan ennakkoluulotkin olivat jo hälvenneet, tuli tämä uusin käänne. Tataarit ovatkin niitä, jotka ovat erityisesti olleet nyreissään Krimin liittämisestä Venäjään.

Muu Krimin väki näyttäisi Kniivilän haastattelujen valossa olevan aika tyytyväistä uuteen tilanteeseen. Ja ne, jotka eivät ole, ovat muuttaneet sisemmälle Ukrainaan. Varsinkin uskotaan Venäjän tuovan kuria urkainalaisen korruptoituneisuuden tilalle. Jotkut toivaovat suorastaan, voimaan saatettaisiin samanlainen komento, jota pidetään Valko-Venäjällä. Palkkojen ja eläkkeiden nousu on ollut mukavaa, mutta toisaalta hinnatkin ovat nousseet.

Toiveet turistien palaamisesta Krimille ovat romuttuneet, sillä aiemmin matkailijat tulivat nimeomaan Ukrainan sisämaasta, mikä nyttemmin on käynyt jokseenkin mahdottomaksi. Turistivirtaa tukkivat tehokkasti pankkikorttien toimimattomuus ja ulkomaisten pankkien yhteistyön lakkaaminen. Ulkomaiset matkustajalaivat eivät enää käy Krimillä. Lentäen sinne tai sieltä pois ei pääse kuin Venäjän kautta. Ulkomaiset lentoyhtiöt eivät tietenkään voi suunnitella sinne reittejään, ja venäläisiäkin lentoyhtiöitä uhkaavat kansainväliset pakotteet, jos ne moiseen ryhtyvät. Myös itse krimiläisten matkustaminen on vaikeutunut, sillä ulkomaailma ei hyväksy Krimillä myönnettyjä Venäjän passeja. Tähän kylläkin on keksitty kiertotie, eli krimiläiset käväisevät hankimassa passinsa manner-Venäjällä.

Kniivilän haastateltavien puheissa on vahva kaipuu Neuvostoliittoon.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Venäjä on tehnyt koko valtakuntansa alueella ja myös Krimilla esim. McDonald'sien toiminnan mahdottomaksi. Se on hyvä, sillä kyllähän se ärsyttää, kun luulee matkustaneensa jonnekin ulkomaille, jopa vieraaseen kulttuuriin, niin eikö jostain nurkan takaa ala Mäkkäri pullottaa. Minusta joka maassa ei suinkaan tarvitse olla samanlaista, ja jos joku ei tule ulkomailla toimeen ilman Mäkkäriä, niin pysyköön kotonaan - tätä mieltä minä olen. (13.4.2015)