Ehtaa mystiikkaa keskiajalta

Mestari Eckhart. Sielun syvyys. Tallinna 2009.

Ostin itselleni joululahjaksi Mestari Eckhartin teoksen Sielun syvyys. Suomennoksen on julkaissut Basam Books, mutta tämä on Viisas elämä-New Age-hörhöilysarjan ulkopuolista kunnon kristillistä mystiikkaa, inkvisition tuomittavaksi toteamaa, suoraan 1300-luvulta.

 

Alkuosa on nimeltään Opetuspuheita. Ne ovat alkujaan latinaksi kirjoitettuja 1300-luvun ensivuosina, jolloin Eckhart toimi Saksin alueen dominikaanien esimiehenä Erfurtissa. Teksti on ollut kilvoittelijaveljille tarkoitettu elämänopas.

 

Opetuspuheet ovat helpommin ymmärrettäviä kuin loppuosa käsillä olevaa teosta. Yli puolet kirjasta nimittäin koostuu saarnoista, jotka eivät esipuheenkirjoittaja Jaakko Heinimäen ilmaisua lainatakseni ole mestarin 'omasta sulkakynästä', vaan ne on merkinnyt muistiin joku kuulija, minkä jälkeen niitä on levitetty kopioina ja kopion kopion kopioina pitkin Eurooppaa. Samasta saarnasta on nyttemmin saatettu löytää useita, toisistaan poikkeavia versioita. Luultavasti tästä muistiin merkitsemisestä ja toistuvasta kopioimisesta on seurannut, että teksti on paikoin vaikeammin seurattavaa.

 

Mestari Eckhart, tämä yliopistomies ja dominikaanijohtaja, siis ajautui ennen pitkää törmäyskurssille katolisen kirkon kanssa. Muutamin paikoin erottuukin sävyjä, joiden voi kuvitella pistäneen kirkon joidenkin edustajien silmään, vaikken tunnekaan tapausta tarkemmin. On gnostilaisilta vaikuttavia väiteitä, kuten: "Missä kaipaus ja ymmärrys eivät enää päde, siellä on pimeää ja siellä Jumala loistaa". Ainakin tässä suomennoksessa toistuvat sanat 'tietämättömyys' ja 'takertuminen' jotakuinkin samassa merkityksessä kuin buddhalaisuudessa, minkä luulisi olleen myös vierasta. Eckhart on kriittinen tyhjänpäiväisen normien noudattamisen suhteen; hyveellisyys on syntiä, jos se on tarkoitushakuista, ja todellinen itsensä altistaminen Jumalalle voi merkitä ristiriitoja ympäristön kanssa: "Itsestään luopunut on niin puhdas, ettei maailma siedä häntä".

 

Mitä kristillisyyteen sinällään tulee, synnin käsite on minua aina suuresti ihmetyttänyt, ja Mestarikin sanoo: "… Jumala antaa mieluummin anteeksi suuria syntejä kuin pieniä syntejä". Eli kristinusko pysynee minulle tämän kirjan lukemisenkin jälkeen suurena, niin, mysteerinä.

 

Joitain Raamatun kertomuksia - tai itse asiassa hän ottaa käsittelyyn vain lauseita - Eckhart tuntuu tulkitsevan tavalla, joka ei liene aivan tavanomainen.

 

Mestari Echartilla on ollut loistavan kirjoittajan maine. En tunne alkuperäistekstiä , mutta minun pakanansilmääni näyttäisi, että suomentaja Kai Pihlajamaa on tehnyt kunniaa Mestarille. Ote:

 

"Oikeamielinen ei tavoittele teoillaan mitään, sillä teoillaan joitain tavoittelevat tai jonkin syyn vuoksi toimivat ovat renkejä tai palkollisia. Jotta kasvaisit kiinni oikeamielisyyteen ja muuttuisit sen vaikutuksesta, älä suunnittele teoillesi tarkoituksia äläkä tähtää mihinkään ajassa tai ikuisuudessa, ei palkkioon tai autuuteen, ei siihen eikä tähän, sillä kaikki sellaiset teot ovat todellisuudessa kuolleita. Totisesti, vaikka ottaisit päämääräksesi Jumalan, myös kaikki hänen eteensä tekemäsi teot ovat kuolleita ja siinä sinä pilaat hyvät tekosi. Etkä ainoastaan pilaa hyviä tekoja, teet myös syntiä […]" (25.1.2010)