Puumanainen vai matroona?

Minna Maijalan luento Minna Canthista Kuopion kaupungin pääkirjastossa.

Tänään alkuillasta kävimme kuntelemassa kirjastolla esitelmän Minna Canthista (1844-1897), kuopiolaisesta suurnaisesta. Sen piti Minna Maijala, jolta vastikään ilmestyi teos Herkkä, hellä, hehkuvainen − Minna Canth.

Alkuun Maijala jaaritteli kaikenlaista epäkiinnostavaa - mitä yliopistoihmiset nyt yleensäkin jaarittelevat omista motiiveistaan ja oman tutkimuksensa tärkeydestä ja sen sellaiseseta, mikä ei ketään muuta kiinnosta pätkääkään.

Tosin hän kertoi myös, että jotkut miespuoliset henkilöt olisivat kyselleet häneltä, miten Minna Canthia pitäisi lukea, kun kaikki tämän kirjoittama on niin armottoman tylsää. Maijala arveli syynä olevan, että Minna Canthia luetaan hänen yhteiskunnalisen vaikutuksensa tähden, ja tylsyys johtuu siitä, että kun teoksesta on löytänyt sen yhteiskunnallisen pointin, se on siinä, ja kaikki loppu tuntuu turhalta, ts. tylsältä. Maijala korostikin Minna Canthin muita puolia kuten tämän psykologista silmää.

Minna Canth oli monessakin mielessä ristiriitainen hahmo. Esimerkiksi Maijala kuvasi häntä paikallisena kosmopolittina. Ja tosiaan, Minna Canthin ideat nousivat nimenomaan lähistön ihmisten ongelmista, joita hänellä oli tilaisuus tulkita kansainvälisten aatevirtausten valossa ja tarjota sitten käytännöllisiä poliittisia ratkaisuja.

Minna Canth oli Maijalan luonnehdinnan mukaan myös nousukasporvari. Hänen vanhempansahan olivat piika ja työläinen. Sillä, miten Minnan Canthin isän sosiaalinen nousu Tampereella Finlaysonilla oli mahdollinen, on spekuloitu. Maijala piti kuitenkin Canthin isän urakehitystä aika tavanomaisena tuona historiallisena ajankohtana eikä se hänen mielestään siksi vaadi pähkäilyjä siitä, kuka mahdollisesti oli kenenkin biologinen isä. Joka tapauksessa perhe siis kohosi taloudellisesti ja sosiaalisesti, ja Minna-tytär onnistui jo saamaan kelpo koulusivistyksen. Sivistyksen kieli tuli hänelle olemaan ruotsi. Itse asiassa hän tuli olemaan suorastaan kaksikielinen, joskin hän sittemmin Jyväskylässä miehensä kanssa ajoi suomenkielisyyden asiaa. Ruotsin etu Minnan mielestä oli etenkin se, että sille kielelle käännettiin kirjoja nopeammin kuin suomeksi. Minna itse osasi lisäksi ainakin saksaa ja ranskaa sekä ilmeisesti hiukan venäjää, mutta vaikkapa sen ajan uuden venäläisen kirjallisuuden eli meidän silmissämme venäläiset klassikot hän luki ruotsiksi.

Elisabet Stenius on sanonut, että Minna Canthissa olisi ollut ikään kuin kaksi ihmistä, poroporvari kauppias ja suuri ihmisystävä.

Ilman poroporvari kauppiaan luontoaan Minna Canth ei olisi voinut olla se oppinut kosmopoliitti, joka hän oli aina sinä mitassa, että esimerkiksi Juhani Aho on kertonut kuulleensa ensimäisen kerran naturalistisista teorioista juuri Minna Canthilta, joka paitsi luki ulkomaisia kirjoja myös tilasi useita ulkomaisia lehtiä. Osa lehdistä oli naistenlehtiä, joita hän tilasi malliksi omia naistenlehdenperustamissuunnitelmiaan silmällä pitäen, osa tieteellisiä. Ja kyllä kauppaliike oli myös se, joka perheenkin elätti ja soi Minnalle tulot, jotka mahdollistivat kirjoittamisen. Itse kirjoittaminenhan ei juuri tuottanut.

Suurta ihmisystävää Minnassa oli kyky asettua heikoimpien asemaan, mikä sitten ilmeni myös yhteiskunnallisena uudistusmielisyytenä. Naisasiassa hän oli pioneeri, mutta Minna oli myös ainakin lähes sosialisti. Tässä yhteydessä Maijala muistutti, että sosialismi radikalisoitui vasta 1800-luvun lopussa.

Paljosta tämäkin lueneoitsja vihjasi, muttei kertonut. Esimerkiksi hän vihjasi, että Minnan suhteissa lapsiinsa olisi ollut jotain - että lasten suhde äitiinsä ei olisi ollut aivan auvoisimmasta päästä. Mutta ei mitään faktoja…

Kotikaupunkini katuja on kiertänyt kautta aikain sitkeä huhu, jonka mukaan Minna Canth ja Elisabet Järnefeld olisivat olleet toisilleen mustasukkaisia nuoresta Juhani Ahosta, ja ne olisivat olleet tämäntyyppiset seikat, jotka olisivat aiheuttaneet Minnan välien katkeamisen po. tahoihin. Aiheesta tehtiin yleisökysymys (isäntä tietenkin asialla, miehiä kiinnostavat tällaset seikat), ja tähän vastatessaan luennoitsijakin suorastaan innostui ja sai yleisön pari kertaa jopa nauramaan - hänen olisi kannattanut puhua jostain tällaisesta riittävän sensaatiomaisesta koko se edellinen tunti sen sijaan että höpisi jotain varovaisen asiallista.

Maijala vastasi, että kuinka ollakaan, hänkin on kuullut tämän huhun, mutta hän ei kuulemma ollut löytänyt lähteistä mitään viitteitä tällasista seksuaalisista suhteista. Tosin hän myönsi, ettei lähteistä löydy viitteitä Juhani Ahon ja hänen vaimonsa sisaren Tillyn välisistä seksuaalisista suhteistakaan, vaikka niitä ilmeisestikin oli, kun lapsiakin syntyi.

Kirjallisten lähteiden perusteella olisi luultavaa, että syyt po. välirikkoihin löytyvät sosiaalisen sovinnaisuuden ja epäsovinnaisuuden taistelutantereelta. Elisabet Järnefeld olia aatelinen, joskin hiukan epätavallinen, sillä hänen lapsuudenperhettään pidettiin hiukan boheemina. Hänen aateluutensa sosiaalisten konventioiden vaatimuksineen tuli sittemmin esille hänen paheksunnassaan Minna Canthia kohtaan, sillä Minna Canthan ei ollut sovinnainen. Löytyy kirjeitä, joissa Elisabet Järnefeld ja Juhani Aho pilkaavat Minna Canthia. Elisabet Järnefeld haukkuu Minna Canthia tämän käytöstapojen puutteen takia. Hän arvosteli myös naisasianaisia yleensäkin ja luonnehtii näitä epäluonnollisiksi. Hänen puolisonsa, kuvenööri Aleksander Järnefeld, oli tunnettu pikkumaisudestaan sosiaalisissa normeissa ja menetti hermonsa pienimmästäkin vaikkapa lastensa tekemästä rikkeestä. Saattoi uhata jopa sanoutua irti virastaan jonkun kommelluksen takia. Minnassa Aleksander Järnefeldillä oli sietämistä siinä, että tämä purjehti kuvernöörin palatsiin hattu vinossa ja rupesi muitta mutkitta puhumaan politiikkaa paikalle sattuneiden venäläisten upseereitten kanssa.

Kun Juhani Aho tuli veljensä Pekan kanssa perustamaan Savo-lehteä, he jatkoivat yksityiskirjeissä aloitettua Minna Canthin pilkkaamista julkisessa sanassa. Pilkanteon kohteena ei ollut edes enää vain Minna vaan naisasianaiset ylipätäänkin. Minna tiesi, että nämä Juhani Ahon näkemykset olivat Elisabet Järnefeldiltä kotoisin, ja hän sanoikin sitten irti suhteensa samalla kirjelapulla molempiin, niin Juhani Ahoon kuin Järnefeldeihin. Katkeruutta varmaan aiheutti etenkin se, että Juhani Aho oli aikanaan jopa asunut  Minna Canthin talossa Kanttilassa ja oli tuonut opiskelukavereitaankin saamaan tietoa ja keskustelemaan ulkomaisista aatevirtauksista Minnan salonkiin. (9.4.2014)