Keitä olivat Mensuvaaran teosofit?

von Bogulawski, Julia. Teosofinen ja antroposofinen liike Viipurissa (teoksessa Monumenteista tanssiaskeliin – Taiteiden ja kulttuurin Viipuri 1856-1944. Ripatti, Anna & Koivisto, Nuppu, eds. Helsinki 2020)

Olen pidemmän aikaa pohdiskellut sitä Jaana Juvosen Uukuniemen historiaan painattamaa väitettä, että Uukuniemen merkillisimmässä kylässä olisi kaikkien muiden uskonnollisten ja aatteellisten suuntien lisäksi ollut edustettuna myös teosofia. Minua hirveästi kiinnostaisi, keitä olivat nämä Mensuvaaran teosofit.

Lukaisin tänään Julia von Bogulawskin artikkelin Teosofinen ja antroposofinen liike Viipurissa. Kirjoittajalla ei ollut kauheasti aineistoa käytössään, ja tekstissä toistuu kohtuuttomasti sana "lienee", mutta noin ylimalkaan juttu oli aika hyvä.

Lähtökohtana artikkelissa oli se, että modernit esoterian suunnat olivat nimenomaan uutta uskonnollisuutta, jossa haettiin uuteen maailmaan sopivaa hengellistä tietoa ja kokemuksen suuntaa. Kirjoittaja aloittaa 1800-luuvn lopulla Viipuriinkin rantautuneesta spiritismistä, jota jo kotikaupunini suuri nainen, Minna Canth, harjoitti salongissaan 1800-luvulla. Artikkelista syntyy vaikutelma, että spiritismi oli Viipurissa lyhytaikainen vaihe ennen 'pätevämpää' teosofiaa. Businescity Viipurissa ihmisten mielikuvitus kun ei pitkän päälle riittänyt spritismin ymmärtämiseen – spiritistit olivat sangen helposti todistettavissa silmänkääntäjiksi.

Tämä ei estänyt esimerkiksi J.H.Erkkoa, 1870- ja 1880-luvuilla Viipurissa vaikuttanutta, saamaan siitä lohtua surutyöhön, kertoo von Bogulawski.

Erkko ja muut spiritismin harrastajat olivat korkeaa sivistyneistöä, ja teosofiakin tuli viipurilaisten tietoisuuteen ensimmäisen kerran ruotsinkielisen yläluokan lehden Wiborgsbladetin kautta. Lehti käsitteli aihetta yhteensä kymmenessä artikkelissa vuosina 1887-1897, ja suhtautuminen vaihteli epäluulosta 1890-luvulla teosofian kansainvälisiä johtohahmoja kohtaan (etenkin itse madame Blavatsya, jota epäiltiin huijauksista) aina erääseen vuonna 1897 kirjoitettuun juttuun, jossa teosofiasta kauniisti todetaan: "Se on vapaamielinen eri tavoin ajattelevia kohtaan, se tavoittelee tietoa, se opettaa vakaata vakaumusta jumalan läsnäolosta kaikkialla, elämästä kuoleman jälkeen, se merkitsee kaiken elävän käsittävää rakkautta ja kutsuu ihmisiä työskentelemään yleisen veljeyden puolesta, jne". Ja pian Viipurista saikin teosofista kirjallisuutta luettavakseen niin kirjakaupasta kuin erikseen perustetusta teosofisesta kirjastosta. Koska kirjallisuus oli alkuun ulkomaankielistä, viipurilaiset käänsivät sitä itse, mutta pian saatiin suomalaisten omatuottamaakin tekstiä aiheesta.

Jonkin verran yllättävää oli lukea tästä von Bogulawskin artikkelista, että ensimmäiset teosofiset luentotilaisuudet pidettiin työväentaloilla. Ihka ensimmäisen piti Veikko Palomaa 1902 Talikkalan työväenyhdistyksessä, ja seuraavan itse Pekka Ervasti vuonna 1905 Viipurin työväenyhdistksen talolla. Hirveän outoa tämän ei kaikista ihmisistä juuri minun mielestäni pitäisi olla, sillä kyllähän olen tietoinen siitä, että Uukuniemen herätyksen vahva nainen, Helena Konttinenkin, aloitti puhumisensa työväentalolla, nimittäin Jaakkiman. Palomaa tuli käymään Viipurissa useastikin, mutta hän joutui luopumaan 25 pennin ovirahasta, koska kuulijoilla ei ollut varaa siihen. Sittenpä yleisömäärä päästiinkin laskemaan sadoissa. Palomaa myös kirjoitti teosofiasta työväenlehtiin.

Ervasti erosi valtakunnan tasolla toimineesta Teosofisesta Seurasta (perustettu 1907, samana vuonna kuin Viipurin teosofinen looshi Sampo), sillä häntä alkoi häiritä joidenkin teosofien – periaatteessa suotavan, olihan hän itsekin aloittanut puhumalla työväentaloilla – työväenliikesuuntaisen harrastuneusuuden liian kärjekäs politisoituminen. Hän perusti uuden seuran, Ruusu-Ristin, johon melko monet teosifit seurasivat häntä.

Työväenliikkeen suhtautuminen teosofiaan muuttui tuonnempana negatiivisemmaksi, ja sen tilojen käyttö teosofisiin tilaisuuksiin kiellettiin. Tosin teosofinen ajattelu pysyi pitkään työväenliikkeessä ja tuli jatkossakin näkymään monien kirjoittajien teksteissä työväenlehdissä ja muutenkin (esim. teosofinen työmies Vilho Itkonen). Työväenliikkeen ja hengellisyyden toisensa poissulkeminen ei nimittäin ollut työväen piirissä kaikkien mielestä välttämätöntä, mistä syystä 1905 syntyi myös Suomen Kristillisen Työväen Liitto, joka omisti vielä vähän aikaa sitten Uukuniemellä kirkkoherra Wallelle aikanaan rakennetun pappilan. Walle puolestaan ei ollut työväenliikkeen miehiä missään mitassa…

Teosofia keräsi yhteen väkeä yli yhteiskuntaluokkarajojen, jotka 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa olivat vielä erittäin jyrkät. Antroposofian suhteen oli vähän toisin. Yhtä kaikki, Viipurilin looshin Johannes Leino käväisi 1908 Berliinin looshin vieraana ja tapasi sikäläisen teosofisen liikkeen johtajan, tohtori Rudolf Steinerin. Steiner kävi sitten Helsingissäkin puhumassa, ja hänen ajatuksensa saivat niin runsasta mielenkiintoa osakseen, että hänet kutsuttiin toistekin, mutta sitten vuonna 1913 hän ei enää edustanutkaan teosofiaa. Hänet oltiin erotettu Thoesophhical Societystä, ja hän oli päätynyt perustamaan oman Anthroposophische Gesellschaftinsa.

Viipuriinkin syntyi antroposofinen Jupiter-ryhmä heti 1913. Antorposofian piirissä oltiin sitten kokonaan toisella tapaa elitistisiä kuin teosofisessa liikeessä, vaikka ryhmässä korostettiinkin suvaitsevaisuutta muilla tasoilla. Ryhmä piti itseään suvaitsevaisena kosmopoliittisuuttaan ja siten myös monikielisyyttään. (Viipurissahan noin ylipäätään ihminen, joka ei puhunut neljää kieltä, katsottiin kehitysvammaiseksi, sillä sikäläisen käsityksen mukaan normaali ihminen puhuu vähintään kuutta kieltä.)

Jos ihan itse nyt määrittelen teosofian ja antroposofian eron, niin käytännössä teosofiassa liikuttiin pikemminkin metafyysisellä tasolla kun taas antroposofia kehitti ihmisen henkilökohtaiseen kasvuun ja jumaluuden lähestymiseen sangen käytännöllisiä fyysisiä menetelmiä. Antroposofiaan kuuluu biodynaaminen viljely ja steinerilainen pedagogiikka. Perusta on kuitenkin sama siinä mielessä, että kaikista uskonnollisista tai henkisistä ilmiöistä etsittiin yhteistä ydintä mainittuun käyttöön.

Joten jos Mensuvarassa oli Helena Konttisen kannattajia, niin miksi siellä tosiaan ei olisi ollut teosofeja? Miksi olen ihmetellyt tätä?– Hmmm… Nyt jää vielä ihmeteltäväksi, keitä nämä henkilöt mahtoivat olla…(15.7.2020)