Vähän huijauksen makua

Mustajoki, Arto. Myrsky vodkalasissa. Turenki 2016.

Minulla oli suuret odotukset tämän Arto Mustajoen teoksen Myrsky vodkalasissa suhteen, mutta tulin pikkuisen petetyksi. Oletin nimittäin, että tässä olisi ollut enemmän puhetta Venäjästä. Kyllä tässä vähän olikin, mutta tosi vähän. Enemmän oli yliopistopolitiikkaa ja samoin kuin juttuja, jotka kiinnostanevat vain Mustajoen omia kavereita. Ja kas, kävikin ilmi, että kirja on blogikirja, ts. siihen on koottu lähinnä Mustajoen blogilleen kirjoittamia juttuja plus jokunen muu.

Blogikirjailmiö on mielenkiintoinen ja olen syyllistynyt sen synnyttelemiseen itsekin. Isännän kirja Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä on sellainen. Mutta me julkaisimme sen tekeleen omakustanteena digipainosta emmekä arvostetun tietokirjakustantajan kautta off set -painosta, joten en usko kenekään tuntevan sen johdosta itseään petetyksi… Mutta ilmiö on mielenkiintoinen, sillä digitaalipainon myötä on mahdollista julkaista hyvinkin pieniä painoksia hyvin rajatuille kohderyhmille, mikä merkitsee reipasta pesäeroa isojen kustantajien linjaan, jossa kirja suunnataan jokseenkin kaikille suomenkielisille, ja sitten siitä vain segmentoidaan joku painopistealue joillain demografisilla kriteereillä. Näitä blogikirjoja kannattaakin uuden tekniikan markkinoille pullahdettua julkaista täysin toisin, eli valita vain se vissi segmentti eikä edes kuvitella, että kirja voisi kiinnostaa kaikkia, jotka vain sattuvat suomen kieltä osaamaan. Eli vihjaisen siis, että tämä Mustajoen kirja olisi ollut pikemmnkin omakustannetavaraa…

Tässä nimittäin oli todellavähän sanottavaa. Kiinnostavimmasta päästä oli se, että Mustajoen mielestä ne syyt, jotka aikanaan saivat venäläiset kannattamaan Putinia, ovat hävinneet, kuten 90-luvun giganttinen taloudellinen ja henkinen lama. Muuten maininnat Venäjästä ovat lähinnä anekdootteja kuten että Turkmenistanissa, missä asiat ovat taloudelisessa mielessä paremmin kuin maan ulkopuolella tiedetään, opiskelijatytöillä pitää olla letit, ja usein ne ovat sitten tekoletit.

Suurin osa tekstistä käsittelee jotenkin yliopisto- ja koulumaailmaa. Mustajoelle näyttää tuleen järkytyksenä se, että kun yliopistoilta alettiin laadun merkkinä vaatia valmistujista lukuja, seurauksena oli, että yliopistoonkin tulivat kurinpidolliset ongelmat, joskaan hän ei tietenkään niitä sellaisiksi kutsu, toteaa vain vähän ärtyneesti, että ilmaisesta opetuksesta ja opintotuesta nauttivilta opiskelijoita ei saa näiden mielestä vaatia mitään. Hän kuvailee hiukan keinojaan ratkaista näitä jöönpito-ongelmia, mutta pitkän opettajanuran tehneenä pidän niitä vähän köpsinä. Ainoa oikea ongelma, jonka hän mainitsee, ovat opiskelijat, jotka kesken vertaisryhmätyönä suoritettavaa kurssia päättävät lähteä kolmeksi viikoksi Malediiveille sukeltelemaan. Tähänkin on ratkaisu, mutta en kerro sitä teille ilmaiseksi.

Ilmajoella pappilan poikana Mustajoki on kirjoitellut joitain juttuja Ilmajoki-lehteen ja jokunen niistä on toistettu tässä kirjassa. Yksi käsittelee 2030-luvulle sijoittuvaa unelmaa llmajoen ilmiömäisen suositusta monitoimitalosta, jonka kuvaus vastaa aika hyvin sitä pytinkiä, joka oli ainakin muutama vuosi sitten vielä käytössä kivenheiton päässä Ilmajolta Jurvassa. Taisi olla nimeltään ensin Nikkarikeskus, sitten Sella, ja suomalaista puuta ja lasia se oli/on, sekin; siellä oli designkauppa, kahvila, kaikenlaisia toimitiloja, esim. näyttely-, hyvin varustellusta auditoriosta puhumattakaan, ja oli jopa huone, jossa saattoi kokeilla erilaisia valaistusolosuhteita, joskaan kukaan muistanut, miten niitä laitteita käytettiin. Mustajoen kuvitelmassa tuollaisesta talosta tulee Ilmajoella vuonna 2030 menestys. Jurvassa se ei ollut sitä ainakaan tuossa viitisen vuotta sitten. Mutta tilanne on tietenkin saattanut muuttua... (28.1.2017)