Vähän outo kirja Lähi-idästä

Päivinen, Pasi. Israelin ja Palestiinan konflikti vuodesta 1948 nykypäivään. Helsinki 2004.

Tämäkin kirja, kuten edellinenkin esittelemäni, on hiukan vanhanpuoleinen, mutta aihe tässä Pasi Päivisen teoksessa Israelin ja Palestiinan konflikti vuodesta 1948 nykypäivään on iäisyyskysymys. Konflikti jatkuu tietääkseni edelleen 8 vuotta tämän vuonna kirjan vuonna 2004 tapahtuneen julkaisemisen jälkeen aivan ennallaan.

Tämä kirja kylläkin on vähän outo:

Sivulla 20 puhutaan nimestä, joka on lyhenne hibrun kielisistä sanoista. Jäljessä olevat sanat ovat kuitenkin hepreaa, enkä ikinä ole kuullut hibru-nimisestä kielestä.

Sivulla 37 väitetään juutalaisessa nationalismissa alkujaan olleen kilpailevina suuntauksina siionismi ja budaismi. Sana 'budaismi' on samassa kappaleessa useampaan kertaan, eli kyse ei ole kirjoitusvirheestä. Olen kuullut budaismista yhtä vähän kuin hibrun kielestä. Sen sijaan olen kuullut, että siionismin kanssa olisi 1900-luvun vaihteen tienoista kilpaillut bundismi, joka oli juutalaista sosialismia; näiden liikkeiden painotukset olivat aika erilaiset sikäli, että bundismi ei minun tietojeni mukaan pitänyt juutalaisvaltion syntymistä Palestiinaan realistisena. Lisäksi bundistien mielestä kelpo juutalaisten oma kieli olisi jiddish kun taas siionistit alkoivat kehittää jo puhekielenä kuolleesta hepreasta puhuttavaa versiota.

Kolmanneksi takakansiteksti ja kirjoittajan oma esipuhe väittävät kirjoittajaa tukijaksi, mutta missään ei manita, missä hän tutkii eli on töissä eikä myöskään hänen oppiarvoaan.

Kun näihin lisätään se seikka, että kirja on jotenkin omituisen kömpelöön tyyliin kirjoitettu, minua alkaa suuresti jälleen kerran eppäilyttää. Eppäilykset nousevat vahvemmiksi kuin luottamus mihinkään, mitä tässä kirjassa lukee, kun huomaa, että kirjassa toistellaan samoja asioita, kirjoitetaan hajanaisesti vähän sitä ja vähän tätä ja sitten taas vähän sitä. Kirjoittaja myös puhuu itsensä kanssa ristiin jopa samassa kappaleessa, muutamien sivujen väleistä puhumattakaan. Esimerkiksi sivulla 154: "Entisen Hizbollahin johtaja Suawi Husain kirjoittaa: "He eivät taistele, jotta vihollinen tunnustaisi heidät ja tarjoaisi heille jotakin. He taistelevat pyyhkiäkseen vihollisen pois". Vaikka hän on juuri lainannut erään Hizbollahin johtajan sanoja näin, Päivinen kirjoittaa kuitenkin muutama sivu myöhemmin reippaasti, että kaikki palestiinalaisten puolesta taistelevat terrroristiryhmät havittelevat palestiinalaisille omaa valtiota.

Jotain omituista on myös lähdeluettelossa…

Kirjan on kustantanut Edita Kleio-sarjassaan. No, sitä sattuu...

Kirjan voi kyllä lukea, mutta koko ajan ajatellen, että mitä jos näin olisi kuin kirjoittaja kirjoittaa, mutta toisaalta, mitä jos ei olisi.

Tosiasia, jota tämä kirjoittaja ei jostain syystä kykene tunnustamaan, on se, että kaikki palestiinaosryhmät eivät pyri palestiinalaisvaltioon. Hän käsittää kuitenkin, että vaikka valtio perustettaisiin, se ei lopettaisi terrorismia.

Kirjoittaja tunnustaa, että palestiinaisrymät eivät ole yksimielisiä juuri mistään, eivätkä olleet Palestiinan alueella asuneet arabit ennen juutalaisvaltion perustamistakaan. Päivinen päivittelee sitä, että arabivaltiot eivät ole tukeneet palestiinalaisia ja väittää syyksi sitä, että arabien mielestä islamiin ei kuulu nationalismi. Saattaa olla, mutta kirjoittaja ei mainitse toista seikkaa, nimittäin sitä, että palestiinalaisissa on runsaasti kristittyjä, mikä on ollut omiaan vähentämään islamilaisen maailman kiinnostusta palestiinalaisia kohtaan.

Palestiinalaisten asiaa ajavat terroristiryhmät ajavat muitakin asioita kuin vain palestiinaisten asiaa, ja usein näyttää siltä, että palestiinalaiset ovat vain yksi pelinappula muiden joukossa näiden muiden asioiden ajamisessa. Esimerkiksi sunnalainen Al-Qaida on iskenyt shiialaisiin kohteisiin, vaikka se on ollut ajavinaan joissain tapauksissa samaa palestiinaisten asiaa kuin shiialainen Hizbollah. Jokin aika sitten Wired-lehti julisti maailman vaarallisimmaksi maaksi Iranin, shiialaisen teokratian. Tämän päivän Hesarista saattoi lukea, että Irakissa on sunnavähemmistö noussut osoittamaan mieltään shiialaista pääministeriä vastaan, vaikka maassa on shiiaenemmistö, ja iskulauseena on kuulema ollut 'Iran ulos!' - mutta Saddamin aikoihin sunnit olivatkin vallassa, vaikka pääpuolueena oli Saddamin puolue, sekulaari baath. Sama baath-puolue, jota edustaa shiialainen alaviitti al-Assad Syyriassa.

Eli olipa Lähi-idän jatkuvissa kaiskeissa kysymys mistä tahansa, uskonnosta kyse ei ole. Syystä, joka minulle on hiukan hämärä, länsimaat tuntuvat haluavan Lähi-idästä sunnalaisen. Ahmadinejadissa on puutteensa ja minuakin harmittaa, että hän voitti viime(kin) vaalit, mutta kohtsillään alkavana vuonna on uudet, eikä hän voi tulla enää valituksi kolmanneksi kaudeksi paitsi tietenkin jos perustuslakia muutetaan. Shiialainen sivistys nääs on koko lailla korkeampaa kuin sunnalainen. Ja siinä vika varmaan Lännen mielestä onkin. Nehän saattavat jyrätä meitin. Niin kuin jo juuri tekivät kiinalaiset. Sunnat sitä vastoin eivät jyrää meitiä. Vastikään Qatar rahoitti suurin summin Italian taloutta, lähinnä muotiasusteteollisuutta, sillä qatarlaisista öljyllä rikastuneista ökymiehistä rupesi pelottavasti näyttämään siltä, ettei heidän eukoillaan olisi pian mitään shoppailtavaa, jos italiaiset luksusmerkit menisivät nurin.

Mitä palestiinalaisten täysin omiin terroristiryhmiin Hamasiin ja Al-Aqsan marttyyrien prikaateihin tulee, molemmat ovat teloittaneet myös omiaan.



Terrosrismi on ilmiasultaan dysfunktionaalista toimintaa. Mutta jos joku ilmiö on olemassa yhteiskunnassa, voiko se olla vain dysfunktionaalinen? Koska olen vanha ihminen ja jouduin opiskeluaikoinani tutustumaan Elina Haavio-Mannilan tutkimukseen puukkojunkkareista, tulee mieleeni, että ehkä palestiinalaisterrorismillakin on jokin piilofunktio. Mieleen tulee palestiinalaisten suurin ongelma, sikiäminen, ja valtavat määrät työttömiä nuoria miehiä vetelehtimässä ja nahistelemassa pienillä alueilla. Terrorismi saattaa olla palestiinalaisten tapa säädellä tätä nuorten miesten määrään. Tämä selittäisi terroritekojen jatkamisen, vaikka Israel aina vastaa niihin ja Israelin vastatoimissa kuolee aina enemmän palestiinalaisia kuin palestiinalaisten Israeliin kohdistamissa teoissa israelilaisia. Ja tietenkin se selittäisi tuon edellä mainitun omien teloittamisen. (29.12.2012)