Palestiinalaisten etninen puhdistus

Pappe, Ilan. The Ethnic Cleansing of Palestine. Cornwall 2006.

Neuvostoliitot ja jugoslaviat ovat hajonneet ja saksat yhdistyneet, mutta Israel kasvattaa edelleen paiseitaan ja nyt on jo 7. vuosikymmen sitä lajia menossa. Maailma alkaa vähän kerrassaan tympääntyä Israelin jatkuvasti väärille alueille laajenevaan siirtokuntien rakenteluun. Kaupoista ei olekaan saanut israelilaisia appelsiineja pitkään aikaan. Minäkin olen joutunut tässä pitämään lukulaseja mukana kaupassa käydessäni, ettei vain tulisi vahingossa ostetuksi israelilaisia oliiveja.

Al-Jazeeralla nimimerkki WAL kyselee alituiseen, miksi palestiinalaiset eivät sitten taistelleet heitä = juutalaisia vastaa vuonna 1947/48, jos eivät haluneet tulla juutalaisten tuhoamiksi. Kysymys on mielestäni jo sinällään hiukan erikoinen, mutta erikoista on sekin, että kukaan ei ole vastannut hänelle, että ehkä palestiinalsiset eivät taisteleet juutalaisia vastaan samasta syystä kuin juutalaiset eivät holokaustin alkaessa ja käynnissä ollessakaan taistelleet saksalaisia vastaan. Koska tämä olisi aika lähellä, epäilen, että Al-Jazeera on sensuroinut tämän väitteen/arvelun. Syy voisi hyvinkin olla se, että aivan kuin juutalaiset eivät voineet ennustaa saksalaisten julmuutta eivät palestiinalaisetkaan voineet etukäteen arvata juutalaisten julmuutta.

Käsillä oleva teos, Ilan Pappen The Etnic Cleansing of Palestine vahvistaa arvaukseni. Siionistit yrittivät ensin provosoida palestiinalaisia voidakseen sitten motivoida väkivaltansa palestiinalaisia kohtaan ikään kuin kostoksi. Mutta palestiinalaiset eivät kertakaikkiaan regoineet aggressiivisesti. Pappe selittää tätä sillä, että seutu oli vuosisatain ja tuhansienkin saatossa ollut milloin minkäkin hallitsijan hallussa, mutta ihmiset ovat aina jatkaneet normaalia elämäänsä olipa vallanpitäjä kulloinkin kuka tahansa. He arvelivat, että nyt on taas tällainen vallnvaihtosysteemi; olot ovat hetken sekavat, mutta kyllä se siitä sitten taas suttaantuu.

Jo ennen mandaatin päättymistä eli vuotta 1948 israelilaisilla oli tapana hiippailla palestiinalaiskyliin yöllä ja ampua kaikki, jotka syystä tai toisesta uskaltautuivat ulos. Samoihin kyliin saatettiin tehdä useita tällaisia retkiä siinä toivossa, että palestiinalaiset alkaisivat rähistä. Turhaan. Sitten otteet kovenivat kovenemistaan, ja ennen pitkää päätettiin, että on turhaa enää odottaa, että saataisiin mitään koston aiheita. Ensimmäinen aivan ilman mitään syytä kertalaakista täysin tuhottu kylä oli Khisas, jossa sitä paitsi oli huomattava kristitty vähemmistö muslimien ohella. "Jewish troops attacked the village on 18 December 1947, and randomly started blowing up houses at the dead of night while the occupants were still fast asleep", kirjoittaa Pappe tästä tapauksesta. Lopullinen päätös palestiinalaisten tuhoamisesta, Suunnitelma Dalet, lyötiin lukkoon 10 maaliskuuta 1948 ja se perustui jo jo pitkän aikaa aikaisemmin aloitettuun systemaattiseen tietojen keruuseen palestiinalaiskylistä asukkaineen, rakennuksineen, kaikkineen. Palestiinalaisväestöön tutustuttiin, heihin solmittiin henkilökohtaisia kontakteja, heiltä kerättiin tietoja kylän asukkaiden puuhista; sitten väestökeskittymiä pommitettiin, niihin hyökkäiltiin, niiden ympäristöä miinoitettiin, koteja ja viljelyksiä poltettiin, maata ja muuta omaisuutta takavarikoitiin…Tarkoitus oli saada niin suuri osa raamatullisen Israelin alueesta niin tyhjäksi palestiinalaisista kuin mahdollista ennen mandaatin päättymistä 15.5.1948. Olinkin jo ihmetellyt, miksei enää nykysin käytetä sanontaa, että palestiinalaiset muka uhkaavat ajaa juutalaiset mereen. Tosiaan, arkistojen avauduttua on selvinnyt, että ne olivat  siinonistit, jotka tosiaan ajoivat palestiinalaiseia mereen, paitsi jokeen silloin, kun joki oli lähempänä - ja nämä tiedot ovat ihan Israelin omissa arkistossa heidän omien johtajiensa omakätisesti raportoimina.

 

Ja siirtokuntien rakentelulla pyritään tietenkin samaan, siihen, että mahdolisimman suuri osa raamatullisesta Israelista olisi asutettu juutalaisilla jolloin heidän häätämisensä kävisi maailman moraalille mahdottomaksi aikana jälkeen holokaustin.

Mutta tätä on nyt tosiaankin jatkunut seitsemättä kymmenettä vuotta. Eli rupeaa riittämään.

Muistutan kuitenkin, etten satu pitämään palestiinalaisista, sillä minulla on joitain epämiellyttäviä henkilökohtaisia kokemuksia heistä, enkä edes osaa sanoa, kummat ovat vastenmielisempiä, palestiinalaismiehet vai -naiset, sillä pitää muistaa, että äitihän se on, joka miehen on yleensä kasvattanut. Tiedän myös, että palestiinalaiset ovat vuosikymmenten sivu vahingoittaneet itseään enemmän kuin mihin juutalaiset ovat heidän suhteensa pystyneet, enkä ole varma, ovatko ihmiset Gazassa Israelin vai Hamasin vankeina. Kaiken kaikkiaan palestiinalaiset ovat itse valinneet oman takapajuisuutensa ja korruptoituneisuutensa, enkä epäile väitteitä, etteivätkö hyvin koulutetut palestiinalaiset mieluummin asuisi Israelissa kuin tulevassa Palestiinalaisvaltiossa, sillä tulevasta Palestiinalaisvaltiosta tulee juuri sellainen kuin kaikki muslimimaat ovat. Lisäksi muistutan, että lempparikirjailijani elävien romaanikirjailijain sarjassa on israelilainen David Grossman. Ja muistutan siitäkin, että minulla on jatkuvasti yöpöydällä Martin Buberin Tales of the Hasidim siltä varalta, että stressi, epätoivo tai vitutus iskee, sillä hasidikertomukset auttavat kaikkiin noihin vaivoihin. Ja onkin sietämätöntä lukea, että se kansakunta on syyllistynyt näihin Pappen kuvaamiin tekoihin.


Outoja kehityskulkuja on tapahtunut jo ihan sanastonkin tasolla. Esimerkiksi kun minä olin nuori, sana antisemitisti tarkoitti henkilöä, joka vihasi juutalaisia. Nykyisin sana tarkoittaa ihmistä, jota juutalaiset vihaavat. (13.2.2014)