Intuitionvastaiset representaatiot

Pyysiäinen, Ilkka. Harvat ja valitut - kirjoituksia ihmismielestä ja uskonnosta. Helsinki 2001.

Tällä kirjallahan on jo pikkuisen ikää, mutta tämä lienee ensimmäisiä, joissa on kirjoitettu suomeksi Boyerista ja kognitiivisesta uskontotieteestä, joten päätin lukaista tämän Ilkka Pyysiäisen lehtijutuistaan kokoaman pikku kirjasen nimeltä Harvat ja valitut.

Kognitiivisen uskontotieteen avaintermi lienee intuitionvastainen representaatio eli arkitajunnan kanssa ristiriidassa oleva mielikuva. Intuitionvastaisia reperesentaatioita ovat kaikki sellaiset käsitykset, joita ei voida arkisella havainnoinnilla todeta. Intuition vastainen representaatio on esimerkiksi jumala.

Mutta suurin osa tieteen käsitteistäkin on sellaisia, ettei arkinen havainto niihin yllä. Kukaan ei ole paljaalla silmällä nähnyt protonia eikä käynyt toisissa galakseissa, mutta silti niiden olemassaolooon uskotaan. Niiden 'keksiminen' on yleensä lähtenyt ideasta, joka ei ole ollut todennettavissa, mutta todentamiseen on sittemmin kehitetty tieteellisiksi katsotut keinot. Tieteellisisksi havainnointikeinoiksi ei hyväksytä mitä tahansa - tieteelliset instituutiot eivät esimerkiksi hyväksy sellaiseksi ns. jumalallista ilmoitusta.

Uskonnoliset intuitionvastaiset rerpresentaatiot ovat syntyneet ideoina samaan tapaan kuin tieteelliset, mutta niiden todentamiseen ei ryhdytä tieteen keinoin vaan päin vastoin tieteellisiä menetelmiä pidetään tässä tapauksessa epävalideina. Uskonnolliset intuitionvastaiset perpesentaatioit todennetaan tarkalleen päinvastaisilla tavoilla kuin tieteelliset, eli esimerkiksi juuri jumalallisella ilmoituksella, eikä tähän ilmoitukseen uskovaa ihmistä saada millään keinolla vakuttuneeksi ilmoituksen paikkansapitämättömyydestä vetoamalla tieteellisen todennettavuuden puutteeseen. Vastaavasti yhtä vähän tieteellistä tietoa on mahdollista kumota jumalallisella ilmoituksella kuten väittämällä, että Raamattu tai Koraaani sanoo toisin.

Kyky intuitionvastaisiin representaatioihin lienee perustavanlaatuisin keino, jolla ihmsikunta löi laudalta koko muun luomakunnan. Kyky kuvitella mahdottomia on edellytys luontaisten rajoitusten ylittämiseen. Ihminen ei luonnostaan pysty lentämään, mutta hän kykeni jossain vaiheessa kuvittelemaan, että mitä jos kykenisi. Tämä maalaisjärjen vastainen kuvitelma oli edellytys sille, että alettiin kehitellä tapoja ihmisen päästä lentoon, ja eipä aikaakaan niin voi kauhistus kun meillä oli suorastaan lentoliikennettä ja viipoteltiin maan ilmakehänkin ulkopuolella.

Pyysiäinenkin toteaa, että kelvatakseen selviytymistä edistäväksi intuitionvastaiseksi representaatioksi tämän representaation pitää olla julkinen. Yksityiset harhanäyt eivät kelpaa. Menestystarinaksi päätyvä intuition vastainen representaatio ei voi olla muutenkaan aivan minkälainen tahansa, vaan sen on oltava jonkinlainen poikkeus. Uskonnolliseksi intuitionvastaiseksi representaatioksi ei kehity väite, että kaikki kivet ovat eläviä ja niissä on henki, mutta sen sijaan sopii hyvin, että jollakin kivellä on nämä ominaisuudet, kunhan siis vain on porukalla sovittu, että se on justiinsa tämä kivi.

Ihmisillä on ollut tapan tehdä kuvia intuitionvastaisista representaatioistaan kuten jumalista ja rakennella niiden tiimoilta pytinkejä. Ihmiskunta ei ole yksimielinen tietääkseni mistään muusta kuin yhdestä ainoasta asiasta: että ihmikunnan merkittävimmät arkkitehtooniset luomukset ovat uskonnollisia rakennuksia. Vai tunteeko joku jonkun, joka ei olisi tätä mieltä? En tiedä, mikä tässä mättää, mutta yliopistot eivät ole pystyneet koskaan läheskään samaan toimitilojensa suhteen.

Mutta Pyysiäinenkään ei ole kiinnittänyt huomiota siihen minua jo pitkään riivanneeseen kysymykseen, miksi maailman valtauskonnot eli kolme suura kirjauskontoa ovat kaikki kotoisin Lähi-idästä melko pieneltä maantieteelliselltä alueelta, joka sattuu olemaan se sama, jolla syntyivät aakkoskirjoitukset, ja miksi ne ovat kaikki ovat kuvavihamielisiä. Kaikkien niiden piirissä on oltu sitä mieltä, että intuition vastaisista representaatioista ei saisi tehdä kuvia, ja puhdasoppisimmillaan on väitetty, että kuvia ei saa tehdä yhtään mistään.

Kaikissa on myöskin lipsuttu tästä puhdasoppisimmasta käsityksestä. Krisitillissä kirkoissa on tunnetusti runsaasti kuvia. Joka synagoogasta löytyy ainakin Juudan leijonat, ja olen itse valokuvaillut moskeijoita ja madrassoita, jotka on koristeltu esittävin mosaiikein. Eli kuvista on tavattoman vaikea päästä eroon. Ihmisillä on vimmattu hinku tehdä mielikuvistaan silmillä näkyviä kuvia.

Pyysiäinen kertoo kokeista, joissa on tutkittu sitä, minkä verran ihmisten väitteet siitä, mihin uskovat, pitävät tosiasiassa paikkansa, ja niiden mukaan ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan mitä ihmeellismpiin asioihin, vaikka väittävät toista. Meikäläisen nojatuolsita käsin näyttää siltä kuin ihmisillä olisi rationaalinen peliminä, jota mainostavat ulospäin, mutta varaavat itselleen salaisen voimavaran eli intuitionvastaiset representaatiot.

Luultavasti on niin, että jos pystyy kuvittelemaan olennon, joka huolehtii loppupelissä kaikesta, tietää kaiken ja pystyy oikaisemaan vääryydet ennen pitkää, kyseessä on melkoinen etu - joissain oloissa. Oloissa, jotka vaativat riskinottoa.

Toisaalta kaikki me, jotka olemme joutuneet joskus samaan työpaikkaan kuin joku hurskas uskovainen, olemme joutuneet toteamaan, että tämä henkilö on suurin piirtein samanlainen sabotööri päämääräsuuntautuneen toiminnan kannalta kuin päihdeongelmainen. 

Tätä mieltä minäkin olin ennen kuin menin Pohjanmaalle. Siellä olen tavannut ensimmäisen kerran uskonnollisen vakaumuksen omaavia henkilöitä, joilla ei ole mielenterveysongelmia. Se oli kiinostavaa, sillä kaikki uskoontulotapaukset, joihin olin elämässäni törmännyt, olivat henkilökohtaisiin kriiseihin, lähinnä mielenterveyden pettämiseen, liittyviä, ja olin aika jyrkästi sitä mieltä, että muuhun kuin tällaiseen hullujen itselääkintään kristinusko ei kelpaakaan (ja toki Pohjanmaallakin on näitäkin tapauksia).

Tämä havainto sai minut nojatuolissani aprikoimaan, että tähän varmaan perustuu se, että uskonnot korostavat yhteisöään. Että intuitionvastaiset representaatiot voivat toimia tehokkaalla tavalla vain, jos saman intuitionvastaisen representaation jakavia henkilöitä on ympäristössä riittävästi eikä uskonnollinen vakaumus perustu pelkkään henkilökohtaiseen tarpeeseen eli itselääkintään.

Tähän saattaa perustua myös se, että monet uskonnolliset yhteisöt suhtautuvat käännynnäisiinsä ja varsinkin äkillisiin kääntymiskokemuksiin epäluuloisesti. Juutalaisuus esimerkiksi on tehnyt oman jäsennyytensä sen piiriin suoraan syntymättömille aika vaikeaksi. Juutalaiset kun ovat noin niin kuin aika päämääräsuuntautuneita toimissaan.

Pyysiäisen kirja stimuloi minua siis tällaisiin spekulaatioihin tässä joulun alla...

Mutta kyllä kirjasta suoraan jouluun liittyvääkin asiaa löytyi. Esimerkiksi joululahjoista Pyysiäinen kertoo, että ne ovat oikeastaan uhrilahjoja Jumalalle.

Mutta pitää se huonompikin puoli pitää mielessään näinä yltäkylläisyyden aikona. Juutalainen helvetti, Gehenna, tulee kuulema sanoista, jotka merkitsevät Hinnomin poikien laaksoa, missä aikanaan uhrattiin ihmisiä Moolokkille. Sittemmin tästä Gei'Hinnomista tuli kaatopaikka. Ylösnousemus puolestaan on kuulema myöhäinen keksintö. Vanhassa testamentissa siitä puhutaan vain yhdessä Danielin kirjan kohdassa, mutta ylösnousemukseen alettiin fariseusten keskuudessa uskoa jo Jeesuksen aikoihin, joskaan muut juutalaiset eivät siihen uskoneet. Ylösnusemususko on perua zarathustralaisuudesta.

Kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen ennustus. Tässä vuodelta 2001 olevassa kirjassa kerrotaan William L. Ditton arvelleen, että ihmisen neuroneihin suoraan yhdistetyt biotietokoneet olisivat kymmenessä vuodessa kaupallisessa levityksessä. (23.12.2012)