Fundamentalismi

Ruthven Malise. Fundamentalismi. Riika 2013.

Tämä käsillä oleva suomennettu teos, Malise Ruthvenin Fundamentalismi, on alkujaan julkaistu Oxford University Pressin A Very Short Intrduction -sarjassa. Kaikki lukemani sarjan kirjat ovat loistavia. Siitä huolimatta, että ne ovat lyhyitä johdatuksia, ne eivät ole särmättömiä. Lyhennettäessä niitä ei siis olla steriloitu kuten on suomalainen tapa. Lyhentäminen tarkoittaa meillä yleistämistä.

Tämä Fundamentalismikin on hyvä, ja koska tämä on lyhyt ja kätevälukuinen, tätä ei kannata kauheasti esitellä. Toteankin tähän vain, että Ruthven on useammassakin kohden hiukan eri tavoin ilmaissut, että fundamentalismia esiintyy tilanteissa, joissa ihmiset ovat jotenkin jääneet toisiksi ja joutuvat kokevansa olevansa jotenkin 'erilaisia' kun ovat ennen kokeneet olevansa samanlaisia kuin muut. Tässä tilanteessa niitä tekiöitä, jotka ovat ennen olleet sen entisen hyvän eli 'samalaisuuden' aseman tunnusmerkkejä, aletaan korostaa siinä toivoassa, että saadaan entinen valta takaisin.

Sanan 'fundamentalismi' historia juontuu 1910-luvulta, kun öljyllä rikastyneet Milton ja Lyman Steward alkoivat julkaista The Fundamentals -pamflettisarjaa oppimateriaaliksi, kaikille kristinuskon levitykseen osallistuville ohjenuoraksi. Fundamentaaleiksi eli perustotuuksiksi pamfleteissa katsoittiin mm. Raamatun erehtymättömyys, luomiskertomus totuutena (>< Darwinin evoluutioteoria),usko ihmeisiin ja Jeesuksen paluu maan päälle hallitsijaksi ja tuomariksi. Tämä tapahtui siis aikana, jona tieteellinen maailmankuva oli selvästi syrjäyttämässä vanhan kristillisen maailmankuvan.

Ruthven ei mainitse tätä, mutta ajankohtaa leimasi toinenkin juttu. Nimittäin protestantismissa katsottiin, että varallisuus oli seurausta Jumalan suosiosta, mutta 1910-lulvuulla alkoi yhä enenevämmässä määrin esiintyä näkemystä, että rikkaus oli seurausta siitä, että rikas oli riistänyt köyhää eli tehnyt vääryyttä. Olettaisin, että tästä syystä, että myös moraalisäännöt olivat muuttuneet, tietyt kristilliset piirit kuten nämä öljyllä omaisuuksia kahmineet Stewardin veljekset pitivät tarpeellisena korostaa omalta kannaltaan, mikä oli oikein ja mikä väärin. Eli oikein oli se, että uskoi Raamattuun jne, mutta siihen, syllistyivätkö krisityt uusien arvojen tuomitsemaan rahavallan kahmimiseen, ei otettu kantaa. Fundamentalismissa siis näytettäisiin omia arvoja korostettavan niin, että niillä ikään kuin ammutaan uusien arvojen ohi ja toivotaan, että uudet käsitykset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, näin hautautuisivat vanhoihin.

Samanlaista alakynteenjoutumista on pitkään esiintynyt islamilaisessa maailmassa, ja ihan näillä näppäimillä tilanne on muuttunut selvästi toivottomaksi. Vaikka muslimeita on maailmassa pitkälle toista miljardia, kaikki muut jyräävät heitin. Muslimit joutuvat seuraamaan kaikkialla vierestä, miten muiden uskontojen edustajat tai peräti uskonnottomat pärjäävät paremmin kuin he, vaikka Allahin pitäisi olla heidän puolellaan. Dramaattinen tilanne on kahdessa paikassa. Välimeren pohjukassa pikkuruinen Israel on aivan ylivoimainen, vaikka ympärillä on valtavat muslimimassat, eikä tämä ole vain sotilaallista ylivoimaa. Israelilaisilla on hienot talot, uima-altaat, vesivessat. Heillä on upeasti koulutetut lapset ja loistava terveydenhoito. Vastava tilanne on Pakistanin ja Intian välillä. Monijumalaiset ovat ainoan oikean jumalan palvojiin nähden aivan ylivoimaisessa asemassa, eikä taaskaan vain sotilalllisesti vaan kaikissa mahdollisissa suhteissa.

En taaskaan malta olla viittaamatta Al-Jazeeran keskusteluihin. Siellä sitä käydään, kuulkaa, totista arvokeskustelua. Mursin kaatumista edeltäneissä mielenosoituksissa raiskailtiin naisia aivan solkenaan, ja nyt Al-Jazeeralla ollaan aika yksimielisesiä sitä, että muslimiehet ovat raiskaajia kaikki. Kiinnittäisin huomiota siihen, että kommentoivat muslimimiehet eivät kiistä tätä. Ei kertakaikkiaan yksikään, käykää vaikka itse lukemassa. Koko Al-Jazeeralta ei löydy yhtäkään muslimimiestä, joka ei olisi omasta mielestään raiskaaja, eikä siinä ole heidän mielestään mitään vikaa. Samalla tavoin kuin Stewardin veljekset viime vuosisadn alussa sivuuttivat kristinustittyjen arvomaailmaan kohdistuvan kritiikin väittämällä, että mitä siitä, kunhan uskoo Raamatun olevan kirjaimellisesti totta, samoin Al-Jazeeran muslimikommentoijat, joita sytetään raiskaajiksi, sivuuttavat tämän ja sanovat, että mitä sitten, heidän uskontonsa kauneus on siinä, että he uskovat toisiaan seuranneisiin profeettoihin ja etenkin Mohammadiin. Muslimien silmille heitetään kaikki viime aikojen uutisissa esiintyneet tapaukset, varsinkin tämä uskonoppinut televisiosaarnaaja, joka raiskasi kuoliaaksi 5-vuotiaan oman tyttärensä, mutta muslimien vastaus on aina sama - viis siitä, jos he raiskaavat, he uskovat Koraaniin.

Tänään Al-Jazeeralla löytyi uusi näkökulma, kun puitiin kahden palestiinalaisnaisen pidätystä Israelin siirtokunta-alueella. Mukaan keskusteluun tuli amerikkalainen nainen, joka kertoi, kuinka hän oli nuorena tuntenut sympatiaa juutalaisia kohtaan holokaustin uhreina, semminkin kun hän itsekin on syntyjään useammastakin sorretusta vähemmiistöstä eli niin intiaanien kuin mustien jälkeläinen, nyttemmin uskonnoltaan muslimi. Mutta nykyisin hän on sitä mieltä, että Israel on rasistinen hirmuvalta.

 

Israelin maaperältä alettiin sitten kysyä, millainen mahtaa olla hänen sosiaalinen asemansa. Onko hänellä esimerkiksi työpaikka, sillä jos hän on musta amerikkalainen, se suurella todennäköisyydellä merkitsee sitä, että hän ei tee työtä vaan elää sosiaaliavustuksilla. Vai elääkö hän ehkä huumekaupalla? Vai onko hän jopa itse narkomaani? Tietääkö hän, kuka hänen isänsä on, ja mahtaako hänen äidillään olla runsaastikin lapsia, joilla on kaikilla eri isät, kaikki yhtä tuntemattomia? Ja ovatko nämä isät mahdollisesti vankilassa? Sillä nythän on niin, että mustia on vain 15% Yhdysvaltain kansalaisista, mutta 95% vankiloiden asujaimista. Ja lopuksi israelilainen kirjoittaja tarjoutui valmentamaan tämän musliminaisen kunnon ihmiseksi.

Tuollaisen tulituksen kohteena saattaa olla vaikea säilyttää itsekunnioituksensa rippeitä. Mutta toisaalta kukaan ei pakota ketään lähtemään mukaan Al-Jazeeran keskusteluihin, sillä kyllähän sen jo etukäteen tietää, että niihin osallistuu juutalaisia, ja nämä ovat aina terävämpiä kuin muslimit, olivatpa muslimit kotoisin miltä maailman kolkalta tahansa. Ja tämähän tässä on: vaikka muslimeita on maailmassa 1,5 miljardia ja kaikki nämä piirittävät niitä 5 miljoonaa israelilaista, niin pelkkää koulutuksenpuutettaan tämä musllimien monituhatkertainen massa tulee häviämään israelilaisille. Tilanne on epätoivoinen, sillä ollakseen edes tasaveroisia heidän pitäisi saada pentunsa koulutettua, ja vaikka he itse sen tietäisivätkin, mutta heidän oma yhteiskuntansa ei pysty tarjoamaan siihen pienimpiäkään mahdollisuuksia, niin mitä nämä ihmiset voivat tehdä muuta kuin turvautua fundamentalismiin?

Miksi sitten fundamentalisteissa on naisiakin? Sitäkin Ruthven pohtii, eikä oikeastaan onnistu saamaan aikaiseksi mitään kelpo hypoteesia. Kaikkiin fundamentalismin suuntiin liittyy naisten pitäminen jotenkin eläintäkin alempina olentoina, ja tässä kohden tuleekin jo mieleen kotoinen fundamentalistimme Päivi Räsänen. (11.7.2013)