Sopeutumisihmeitä ja –katastrofeja

Sacks, Oliver. Antropologi Marsissa. Tallinna 2006.

Oliver Sacks on englantilaissyntyinen, sittemmin amerikkalaistunut tunnettu mielen tutkija, neurologian professori, joka on esiintynyt potilaineen televisoissakin. Hän on julkaissut populaareja tapauskertomuksia uraltaan, ja yhdestä, nimeltään Awakenings, on tehty jopa elokuva.

 

Sacks kuvailee hyvin sympaattisesti aivojen epänormaaliuden kanssa elävien ihmisten arkea. Hän kertoo, miten he ovat ratkaisseet käytännön ongelmia, ja kieltämättä esimerkiksi on hyvä kysymys, miksi puhutaan paljon autistisista lapsista mutta ei juurikaan aikuisista. Kas, melko monet autistit sopeutuvat aikuisina elämään autisminsa kanssa opittuaan, miten heidän ja muiden tapa suhtautua asioihin eroaa ja miten ongelmat voidaan kiertää.

 

Sacksin kirjan perusteella joutuu toteamaan, että kaikenlainen aistien hyväksi käyttö on opittua. Kirjassa on traaginen kertomus lapsena sokeutuneesta Virgilistä, joka kypsässä keski-iässä naimisiinmenonsa kunniaksi päättää tulevan vaimonsa kanssa tehdä kaiken, mikä näön takaisin saamiseksi on tehtävissä. Tulos on katastrofi. Ensinnäkin hän menettää työpaikkansa sokeana hierojana. Mutta pahimpia ovat ongelmat, jotka seurasivat siitä, että näkemään opettelu oli niin raskasta ja stressaavaa, varsinkin, kun se yhdistyi avioelämään astumisen kanssa. Lopulta Virgil kaikkien asiaan liittyneiden yhteensattumien seurauksena kuoli.

 

Joten onko normaalius edes sitten toivottavaa? Sacksin kirjassa kun kuvataan myös kirurgia, jonka elämää paha Touretten oireyhtymä pakkoliikkeineen vaivaa kaikkialla muualla paitsi leikkaussalissa. Leikatessaan hänellä ei esiinny mitään oireita. Muissa oloissa, niin töissä ja kotona, ihmiset ovat tottuneet siihen, että hänen nyt kerta kaikkiaan pitää kosketella ihmisiä jalallaan olkapäihin, ja se siitä. (9.7.2009)