Zen-mestari Sawaki Kôdô (1880-1965) ei voi mitenkään tulla meidän aikanamme suosituksi. Tämä johtuu siitä, että meidän aikanamme kaikkien pitää mahtua samaan standardiin, ja jos joidenkin yksilöiden elämänkulussa joku yksityiskohta poikkeaa tästä ideaalista, tätä seikkaa ruvetaan hoitamaan pois joko terapialla tai lääkkeillä tai ainakin etsimällä tuohon poikkeamaan syyllinen, joka voidaan tuomita oikeudessa. "Ei ole olemassa maailmaa, jossa "kaikki on hyvin" ", on kirjattu Sawakin sanomaksi, "Ja silti ihmiset kiertelevät siellä täällä etsimässä tätä maailmaa, jossa "kaikki on hyvin"."
Sawaki Kôdôn elämässä kaikki oli pielessä.
Sawakin elämä alkoi vähän kuin meikäläisen mutsin, paitsi että meidän äitee menetti vanhempansa vielä pienempänä kuin Sawaki, joka hänkin kyllä 7-vuotiaaksi mennessä. Sawakikin joutui tätinsä hoiviin. Tässä kohti Sawaki sitten kurjuudessa hakkaa äitini, sillä tuo täti kuoli pian, ja Sawaki joutui uhkapelillä ja prostituutiolla eläntonsa tienaavaan sijaiperheeseen, jolta Sawaki sitten sai myös sukunimensä Sawaki. 15-vuotiaana hän teki kaksi kotoakarkaamisyritystä, joista jälkimmäinen onnistui, paitsi että Eiheiji-temppeli, johon hän pyrki, ei suostunut heti ottamaan niin kurjaa kulkijaa. Mutta kun hän oli roikkunut temppelin portilla ruoatta ja juomatta jonkin aikaa, hänet lopulta otettin apupojaksi ja vihittiin parin vuoden kuluttua munkiksi toisessa temppelissä, Sôshijissa, jolloin hän sai dharmanimekseen Kôdô, "Leikkisä tie". Munkiksi vihkimisen jälkeen, 20-vuotiaana, hän kuitenkin joutui kolmeksi vuodeksi armeijaan ja päälle vielä Venäjän–Japanin sotaan. Munkin elämäänsä hän palaisi vihdoin ja viimein yhteensä kuuden vuoden kuluttua.
Käsillä olevaan kirjaan Sawaki ei ole kirjoittanut sanaakaan, vaan sisältö koostuu hänen oppilaittensa muistiinmerkinnöistä. Takakansiteksti kutsuu näitä katkelmia opetuslastuiksi, mikä varmaan on hyvä luonnedinta. Sawaki itse ei arvostanut kirjoituksia. Hänen mielestään zenin ydin on zazenissa, siinä, että istutaan meditoimassa seinään päin.
Sawaki kuitenkin siis opetti, ja hänen sanailunsa oli aika suoraviivaista jos kohta myös buddhalaisuuden ytimeen käyvää. Yleisesti ottaen buddhalaisuus katsoo ihmisen ongelmien ytimen olevan itsekeskeisyydessä, mutta Sawaki menee pykälän pidemmälle väittäessään, että kärsimys ylipäätään on eräs itsekeskeisyyttä; kärsimyshän satuttaa vain, kun sattuu omalle kohdalle, mikä kylläkin vähän vesittää varsinkin mahayana-buddhalaisuuteen (johon zen kuuluu) sisältyvän myötätunnon, joka periaatteessa on sitä, että myötäelää toisen kärsimyksen, jolloin luovutaan itsekeskeisyydestä. Mutta ei se mitään, hyvä pointti pohtia silti.
Harvoin on kirjan nimi niin kohdallaan kuin tässä, sillä nimi Yhtä tyhjän kanssa kiteyttää sisällön ytimekkäästi.
Länsimaisen meditaatioin harjoittajan, jolle meditaatiosta pitää olla hyötyä – siitä pitää tulla hyvä olo – ei pidä tarttua tähän kirjaan. Sawaki nimittäin haistattaa paskat kaikille hyvän olon tavoittelijoille: "On istuttava puhdasta zazenia, johon ei ole sekoittunut yhtä ainutta näkemystä terveysvaikutuksista ja oivalluksesta". Sawaki vetää päin pläsiä niitäkin, joiden mukaan elämässä pitää kehittyä astumalla epämukavuusalueelle: "Oivaltaminen ei missään nimessä tarkoita menemistä epämukavuusalueelle. Oivaltaminen on itsestään selväksi tulemista". Sawakin mielestä on turha kuvitella saavansa zazenista jotoin pöhköä mielenrauhaa. "Tyyneydestä kumpuava levollisuus on pelkkä mielikuvituksesi tuote. Todellinen levollisuus kasvaa levottomuuden keskeltä", ovat Sawakin oppilaat kirjoittaneet ylös.
Zazen on Sawakin mukaan täysin hyödytöntä niin kuin koko elämä, ja minkään muun kuvitteleminen on pelkkää harhaisuutta. "Zazen on tyhjänpäiväistä ajan tappamista eivätkä sitä jaksa kuin todelliset joutilaat tyhjäntoimittajat. Zazenissa päästetään irti ihmisenä olemisesta, siksi on selvää, että se ei vastaa mitään ihmisen mielikuvia ja ennakkokäsityksiä", kirjassa kerrotaan Sawakin sanoneen. Joku päivä sitten oli vallan Hesarissa juttu siitä, miten ihmisten arki on käynyt tylsemmäksi 2000-luvulta lähtien. Voi voi, onneksi nämä ikävystyjät eivät voi joutua Sawakin ojentamisksi, sillä hän on sanonut: "Mutta ihmiset, kuinka suuremmoinen asia tylsyys voikaan olla! Kun istuu koko elämänsä zazenia, aika on pitkä, se ei lopu koskaan kesken". Eikä tämän päivän trendeihin sovellu seuraavakaan: "Nykyään ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kaikki on hyvin, kunhan pysyy terveenä ja saa elää mahdollisimman pitkään. Minkä ihmeen takia? Tällainen kuulostaa lähinnä sairaalloiselta pitkän elämisen pakkomielteeltä".
Mainio tyyppi, tämä Sawaki Kôdô, ja mainio tämä kirja, Yhtä tyhjän kanssa. (25.2.2020)
