Ei niin kultainen Jerusalem

Sebag Montefiore, Simon. Jerusalem - kaupungin elämäkerta. EU 2012.

Oli melkoinen urakka lukea tämä Simon Sebag Montefioren Jerusalem-kirja. Sebag Montefiore kuitenkin on erittäin hyvä kirjoittaja ja sukurasituksenkin takia melko hyvin perehtynyt aiheeseensa, mistä johtuu ehdottomasti parempi vaikutelma kuin aiemmin lukemastani Jerusalemin historiasta kertovasta teoksesta, Munkki Serfimin kirjasta Kultainen Jerusalem. Munkki Serafimin versio oli mielestäni oikeastaan vasta muistiinpanoläjä. Serafim ilmoitti itsekin kirjassaaan, että oli lopuksi vähän niin kuin väsynyt puuhaan, mikä saattoi johtua siitäkin, että Jerusalemin suhteen pahikset ovat usein ortodoksikristittyjä.

 

On vähintäänkin mysteeri, että kaikista Jumalan paikoista Jerusalemista tuli Jerusalem. Sebag Montefiore sanoo syyksi yksinkertaiseti sen, että se nyt vain sattuu olemaan pyhä kaupunki kolmelle suurelle kirjauskonnolle, mutta kyllä minua spekuloituttaa, miksi nämä kirjauskonnot juuri sillä maailman kolkalla syntyivät.

 

No, kirjoitus ylipäätään sattui syntymään niillä main. Siis tämä meikäläiseen kirjoitukseen johtanut keksintö, sillä kirjoitus on keksitty tällä planeetalla muutamaan kertaan.

 

Merlin Donald kirjoittaa teoksessaan Origins of the Modern Mind, että tätä nykyä ihmismielen kehitys liittyy siihen, miten aivot ovat alkaneet käyttää ulkoisia kovalevyjä. Kirjoitus ja sitä myötä kirjat olivat ensimmäisiä tällaisia ulkoisia kovalevyjä, joille ihminen saattoi tallentaa tietoa omien aivojensa ulkopuolelle. Nämä ulkoiset kovalevyt aiheuttivat aluksi hämmennystä. Kirjoituksen sisältämät asiat saattoivat nimittäin kulkeutua muuttumattomina paikasta toseen pitkienkin matkojen päähän, vaikka lähettäjä ei ollut näköpiirissä. Kirjoituksen sisältämät ajatukset säilyivät jopa, vaikka kirjoittaja kuoli. Kirjoitusta pidettiinkin aluksi usein pyhänä (vrt. hieroglyfit eli pyhät kaiverrukset), sillä mistäpä muualta tuollainen erikonen ilmiö saattoi olla kotoisin kuin jostain yliluonnollisesta eli Jumalasta.

 

Sekä latinalainen aakkosto, heprealainen aakkosto että arabialainen aakkosto ovat kaikki lähtösin samasta protokanaanilaisesta kirjoituksesta (joka ei ollut aakkosto).

 

Sebag Montefiore kertoo Jerusalemin historiaa pitkälti siellä valtaa käyttäneiden persoonien kautta. Vallanhaluisten ihmisten pitää ollaa aika kummallisia, ettenkö sanoisi epänormaaleja, sillä miten ihmeessä normaali ihminen ryhtyisi niin rasittavaan elämään. Ja Jerusalemiin ja sieltä ulos ja vielä edestakaisin virtaa kirjan sivulla toinen toistaan merkillisempiä tyyppejä, melkein kaikki jonkinasteisia pervertikkoja. Meidän avoimesti seksuaalisen aikautemme hengen mukaisesti Sebag Montefiore kirjaa runsaasti erilaisia sukupuolielämän kummallisuuksia. Mutta saavat osansa vähän normaalimmatkin ihmiset, ja Sebag Montefioren mukaan Jerusalemissa on prostituutio aina kukoistanut kaikkien uskontokuntien edustajien keskuudessa, ennen kaikkea juutalaisten.

 

Vaikka Sebag Montefioren omat sukujuuret ovat juutalaiset, hän kuvaa säälimättömästi kansansa jäseniä: jerusalemilaiskurjalistoa, joka suuttui, kun heitä yritettiin saada luopumaan almujen varassa elämisestä ja ryhtymään rehelliseen työhön - rasittavia ultraortodoksijuutalaisia, jotka vaikeuttavat Israelin puolustusta - ja sotahulluja. Kurjuutta ja loistoa - nerokkuutta ja typeryyttä - siionismia oppineena idealismina ja toisaalta shtetlin homeesta versoneena inhorealismina.

 

Tätä sukupuolisuuden, uskontojen, polittikan ja tappamisen keitosta kuvaa modernina aikana Sebag Montefioren mukaan parhaiten erikoinen lähde, Wasif Jawhariyyeh'n päiväkirja, jota ei kuulema ole saatavissa kuin arabiaksi. Toivokaamme, että Jaakko Hämeen-Anttila korjaa tämän puutteen meidän kielialueellamme joskus, kun muilta kiireiltään joutaa…

 

Paitsi perverssejä, kirjassa esiintyvistä henkilöistä suurin osa on myös tavattoman älykkäitä. Niissä oloissa ei nimittäin ole kauan henki säilynyt, ellei ole ollut älykäs.

 

Olen käynyt Israelissa kerran, mutta en ollut kauhean kiinnostunut Jerusalemista. Oheinen Daavidin tornia ja kaupungin muuria esittävä kuva kuitenkin on siltä reissulta. En käynyt Jerusalemissa katsomassa ainuttakaan varsinaista turistinähtävyyttä, joten en ole nähnyt mitään niistä paikoista, joista tässä kirjassa puhutaan, ainakaan tietääkseni. (19.3.2012)