Eräs Spinoza

Smilevski, Goce. Keskustelu Spinozan kanssa. Tallinna 2012.

Luin romaanin. En tee sellaista usein, sillä useimmat romaanit ovat lastenkirjallisuutta eli niissä on puhe seksuaalisista traumoista, ja niistähän aikuiset ovat aina jo toipuneet. Tälle käsitykselleni paradoksaalisesti miedän kulttuurissamme kutsutaan 'aikuisviihteeksi' nimenomaan pornografiaa, mutta tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten viralliset käsitykset ja tosiasiat eivät koskaan kohtaa.

Tässä on valitettavasti seksuaalisuus aika merkittävässä osassa, tässä Goce Smilevskin romaanissa Keskustelu Spinozan kanssa. Ja vieläpä sen mukaan, mitä minä Spinozasta tiedän, väärin päin – tässä ikään kuin esitetään Spinoza seksuaalisesti turhautuneena ikuisen/henkisen ja aineellisen vastakkainasettajana, ja hänenhän piti filosofian oppikirjojen mukaan olla tarkalleen päinvastaisella kannalla. Loppulauseessa, jonka Smilevski jostain syystä on otsikoinut Loppulauseen sijasta, hän toteaa, ettei olisi tiedossa, miksi Spinoza karkotettiin Amsterdamissa juutalaisesta seurakunnasta. Tämä tuli minulle yllätyksenä, sillä filosofian historian oppikirjat esittävät varmana tosiasiana, että hänet karkotettiin juuri siksi, että hän väitti Jumalaa ja luontoa samaksi asiaksi.

No, minä en ole mikään Spinoza-asaintuntija, mutta kieltämättä tämä heppu on minuakin pyrkinyt kiehtomaan. Hänen kirjojaan ei taida ymmärtää kukaan, mutta ei se mitään, siinä on minulle riittävästi, että hänet karkotettiin juutalaisesta seurakunnasta ja että hän filosofin 'ammatistaan' huolimatta tienasi eläntonsa käsityöläisenä, linssien hiojana. Kapinallinen ja käsityöläinen. Siinäpä ideaalinen yhdistelmä!

Monet ovat kirjoittaneet Spinozasta, ja kiintoisin on varmaan aivotutkija Antonio Damasio. Smilevskin romaani kertoo, että Spinoza olisi opettanut kartesiolaista filosofiaa joillekin valikoiduille oppilaille. Damasio kirjoitti ensin teoksen nimeltä Descartesin virhe ja sen jälkeen teoksen Spinozaa etsimässä. Muistelin kirjoittaneeni molemmista tälle blogille, mutta näytän erehtyneen ja tekstit ovat jääneet vain päiväkirjaan. Yhtä kaikki, Descartesin virheenä Damasio pitää juuri sitä, että hän näki hengen ja ruumiin erillisinä aineksina, joiden välillä kylläkin oli vuorovaikutusta. Spinoza puolestaan ajetteli nimenomaan, että henki/mieli ja aine/ruumis ovat saman ilmiön eri ilmenemismuotoja ja siis periaatteessa sama asia ja ikään kuin rinnakkaisia heijastuksia samasta todellisuudesta. Aivotutkijana Damasiota kiinnostaa, miksi mieli ylipäätään on olemassa kun pelkällä ruumiillakin pärjättäisiin, mutta loppupelissä hänkin toteaa, että mieli tuo selkeän kilpailuedun, koska sen avulla voidaan kuvitella vaihtoehtoisia tapahtumia ja suunnitella ja kokeilla niin pois päin.

Smilevski tuo jo kirjansa alussa Spinozan rinnalle Rembrandtin, jonka vahvasti henkiset tai emotionaaliset maalaukset ovat samalla vahvasti aineellisia. Smilevski ei sano tätä, mutta minä korostan, että Rembrandtin maalaukset eivät ole aineellisia vain kuvien esittämien sisältöjen puolesta vaan myös maalin mielessä. Niissä kuvaa on rakennettu maalimassoista. Smilevskin rinnastus on mielenkiintoinen, sillä olen itsekin suvainnut rinnastaa eräässä pöytälaatikkotekstissäni Rembrandtin ja Spinozan, joskin minä lisäsin tähän amsterdamilaiseen soppaan heitä parikin sukupolvea vanhemman antwerpeniläisen Cristophe Plantinin, joka paradoksaalisesti tuntuu heitä modernimmalta. Spinoza eli vuosina 1632-1677, Rembrandt 1606-1667 ja Plantin noin vuodesta 1514-1520 vuoteen 1589. Viimeisimmäksi mainittu, kolmisensataa vuotta ylikansallisesti toimineen Plantin-Moretuksen mediatalon perustaja, on selvästi näistä meidän aikamme hahmo, kun taas edellä mainitut ovat barokin historiallisia kurioisteetteja, jos näin kärkevästi saa sanoa, ja minähän saan blogillani sanoa mitä haluan.

Rohkaiseva, tämä Smilevskin kirja. Jos hän on uskaltanut päästää maailmalle romaanin, jonka kohdalla on ollut pelkona syyte aiheena olevan henkilön ajatusten väärin ymmärtämisestä, niin ehkäpä minä uskallan laittaa tänne bogilleni köllöttämään tuon mainitun pöytälaatikkotekstini, jossa on sama riski. (21.6.2016)