Jännitystä nykypäivän Lähi-idässä

Sussman, Paul. Temppelin salaisuus. Juva 2007. (alkup. 2005)

En olisi ruvennut lukemaan näin pöhkön nimistä kirjaa, ellei takakansiteksti olisi kertonut, että tämä Paul Sussmanin thrilleri Temppelin salaisuus sijoittuu nyky-Lähi-itään. Ja tosiaankin, tässä liikutaan pääasiassa meidän päiviemme Israel-Palestiinassa ja Egyptissä, vaikka muuallakin käväistään.

Kirjoittaja on viettänyt runsaasti aikaa Lähi-idässä, mikä näkyy tietyissä yksityiskohdissa henkilöiden käyttäytymisen kuvauksissa. Lievetekstin mukaan hän onkin vuosittain kaksi kuukautta arkeologisilla kaivauksilla Egyptissä, mutta minusta etenkin hänen Jerusalemin kuvauksensa oli vaikuttavaa, oikein kotoisaa. Hän on perehtynyt Lähi-itään muutenkin kuin 'livenä'; eräs päähenkilöistä tekee lehtijuttua kadonneesta temppelin aarteesta ja ottaa yhteyttä juutalaisen mystiikan asiantuntijaan Gershom Scholemiin - oman kappaleeni Scholemin teosta Major Trends in Jewish Mysticism olen, muuten, ostanut Jerusalemista.

Alkuperäisteos on julkaistu vuonna 2005, ja kirja sijoittuu Ariel Sharonin pääministerikauteen. Kulissien takana on meneillään uuden juutalais-palestiinalaisen puolueen synnyttäminen molempien puolten sotilaseliitin kesken - Sharonin aikaan, mikä on hiukan epäuskottavaa. Mutta yhtä kaikki, hommaa sabotoi palestiinalaispuolella järjestö nimeltä Palesiinalaisveljeskunta johtajanaan mystinen Al-Mulatham, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, ja israelilaisella puolella Davidin soturit-järjestö johtajanaan ukrainalaissyntyinen, Israelissa uuden nimen Baruch Har-Zion ottanut kiihkomielinen heppu, joka puolestaan on hyvin näkyvä.

Kirjassa kaikki osapuoliryhmät ovat tappaneet jossain vaiheessa historiaa toisiaan ja päinvastoin, ja vastaavaa on tapahtunut myös nykyaikana. Samankin ryhmittymän sisällä porukka tappaa ja pettää toisaan minkä kerkeää omien kesken vallitsevien näkemyserojen tähden. Kertomuksen kuluessa kaikki asetelmat heittävät sitten vielä kerran härän pyllyä. Yksi päähenkilöistä, israelilainen poliisi, on katkera, kun Al-Mulatham on tappanut hänen kihlattunsa, mutta käy ilmi, että Al-Mulatham onkin tosiasiassa Baruch Har-Zion, joka on perustanut Palestiinalaisveljeskunnan tappaakseen palestiinalaisten nimissä juutalaisia ja kiihottaakseen näin omaa kansaansa entistä enemmän palestiinalaisia vastaan. Tämän hän on tehnyt, koska palestiinalaiset ovat itse niin tehottomia. Hänen palveluksessaan on myös palestiinalaistoimittaja Layla (mikä paljastuu vasta lopussa), joka haluaa kostaa palestiinalaisille sen, että nämä tappoivat eräällä sairaskäynnillä hänen - tietenkin palestiinalaisen -  lääkäri-isänsä.

Lopussa on tarpeetonta mystiikkaa, ja itse koko salaisuus on vähän typerä. Viimeisellä sivulla ollaan väkijoukon edessä julistamassa uuden puolueen syntyä, ja vieressä seisoo laukaisija kädessään palestiinalainen itsemurhapommittaja. Jää auki, vetääkö hän laukaisijasta vai ei…

En ole varma, kannattiko tämän kirjan lukeminen. Mutta kenties ihan hyvää hellelukemista kesäpäivien ratoksi. (8.5.2015)