Itsensä kehittämisen muotoja ja muita uskontoja

Uusien uskontojen käsikirja. toim. Partridge, Christopher. Singapore 2006.

Tämä Uusien uskontojen käsikirja oli jo pitkään kuulunut luettavien kirjojen listalleni. Intoa siihen tarttumiseen oli vähentänyt ensinnäkin epäluuloja herättävä kansi, mutta tämän lajin kirjoissa nyt on aina vähän omituiset kannet. Eniten kuvotusta uskontotieteellisten kirjojankansien sarjassa minussa aikanaan herätti Ninian Smartin kelpo kirjan The World’s Religions kansi. Jotenkin sitä toivoisi, että uskontotieteellisen kirjan kannesta näkisi, onko kyseessä tutkimus vai tutkimuksen kohde. Toinen syy välttelemiseen on ollut kustantaja, Kirjapaja, joka kirkollisen kirjallisuuden kustantajana myös viittaa pikemminkin tutkimuskohteeseen kuin tutkimukseen.

 

Mutta tämähän oli oikein hauska kokemus, kunhan sivuutti liiat aikakauslehtityyppiset värikuvat, mahtipontiset toonipinnoitetut ’laatikkojuttusivut’ ja jenkkivaikutteisen typografian, jossa eniten ärsyttivät linjoilla koristellut kursivoidut kuvatekstit.

 

Kirjan nimi on sikäli harhaanjohtava, että teoksessa esitellään kyllä uskonnot vanhemmissakin muodoissaan, mikä tietenkin on hyvä. Erityyppiset uuden uskonnollisuuden muodot on luokiteltu uusiksi uskonnoiksi, vaihtoehtoisen henkisyyden muodoiksi ja lahkoiksi. Näistä kiinnostavin on vaihtoehtoiset henkiset muodot, sillä se sisältää meidän aikoinamme yleistyneen yksityisen, ei-institutionalisoituneen uskonharjoituksen, ’believing without belonging’. Määritelmä on mielenkintoinen, sillä usein uskonto on määritelty nimenomaan sosiaalisessa kontekstissa muotoutuneeksi/muotoutuvaksi uskoksi. Johdannossa ’uuden’ määritelmäksi esitetään 1900-luvulla syntynyt, mutta mukaan on otettu vanhempiakin suuntia.

 

Ja jokaisen luvun kirjoittaja on mainittu luvun aluissa erikseen, ja kirjoittajan nimi toimii siis ikään kuin suoraan viitteenä.

 

Teos on tosiaankin käsikirja. Itse luin sen kyllä kannesta kanteen, mutta sillä lukutavalla tästä ei paljonkaan mieleen jää.

 

Teos alkaa kristinuskosta ja siihen liittyvistä perinteistä. Kaikki eivät ole 1900-luvulla syntyneitä – onneksi mukaan on otettu vanhempiakin kuten ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius, joista, muuten, on puhetta Dan Brownin uusimmassa kirjassa, Kadonneessa symbolissa. Uudemmista perinteitä käsitellään reipasotteisesti vaikkapa helluntailaisuudesta poikinutta menestyksen teologiaa. Pohjanmaallakin törmäsin kuluneena syksynä lehti-ilmoitukseen, jossa eräs helluntaiseurakunta kutsui aamukahville nimenomaan yrittäjiä.

 

Juutalaisuuden kohdalla kiinnitin huomiota humanistiseen juutalaisuuteen. Se oli pistänyt silmääni jo aiemmin syksyllä lukemassani Kesslerin pikku kirjassa Mihin uskovat juutalaiset? Nyt käsillä olevassa teoksessa siitä kirjoittaa Dan Cohn-Sherbok, ja hän kertoo, että humanistisessa juutalaisuudessa Jumala on pyritty putsaamaan pois kuvioista mahdollisimman täydellisesti. Häntä ei mainita rukouksissa eikä edes pääsiäishaggadassa. Näin on tehty, että juutalaisen kulttuurin ja yhteisön piirissä voisivat tuntea olonsa kotoisaksi myös ne, joiden maailmankuvaan moinen ei voi kuulua esim. tieteellisistä syistä. Ja juutalaisten keskuudessahan on melkoinen määrä tiedemiehiä. Humanistisellakin juutalaisuudella on kuitenkin päämäärä, joka loppujen lopuksi muistuttaa aika paljon juutalaisen mystiikan perinteistä tikkunia: luoda maailma, jossa juutalaiset olisivat omistautuneet koko ihmiskunnan kehittämiselle.

 

Joissain kohdin on vähän vaikea nähdä, miten esitelty uskonnollinen suunta olisi uusi paitsi kenties siten, että sen organisaatio on luotu viime vuosisadalla. Tällainen on esim. FWBO eli Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät. Organisaatio on uusi, mutta perustajan Sangharakshitan kirjoissa tulee esiin ainakin minun tottumattomaan silmääni melko klassinen thravadabuddhalaisuus.

 

Tähän teokseen on päätynyt myös akateemisessa konteksissa syntynyt humanistinen psykologia, jonka luojan Abraham Maslow'n tarvehierarkiaa opetettiin psykologian oppikirjoissa vielä ainakin minun nuoruudessani. Mukaan on päässyt myös transpersoonallinen psykologia ja sitä kautta myös jungilainen psykoanalyysi sekä NPL eli Neuro-Linguistic Programming. (1.1.2010)