Pekka Vahvanen on löytynyt!

Vahvanen, Pekka. Teknologian peto on irti. Helsingin Sanomat 21.10.2018.

 

Vahvanen, Pekka. Kone kaikkivaltias – Kuinka digitalisaatio tuhoaa kaiken meille arvokkaan. Keuruu 2018.

Olen kovasti kaivannut Pekka Vahvasta, muinaista Perjantai-ohjelman toista juontajaa, jolla oli kaikilta muilta televisojuontajilta puuttuva kyky tajuta, milloin omasta showsta pitää luopua, koska vastapuoli on sortumassa tavalla, jota tämä ei kestä. Televisiotoimittajat ovat harjaantuneet käsittelemään Paavo Väyrysen kaltaisia henkilöitä, mutta heillä on yhä enenevässä määrin hinkua raahta kameroiden eteen muitakin ihmisiä, myös sellaisia, joiden valmiudet niiden edessä pommitettavana olemiseen on vähäinen. Vahvanen tajusi joskus, että nyt menee liian pitkälle, mitä hänen juontajaparinsa edes havainnut puhumattakaan, että olisi kyennyt puuttumaan omaan käyttäytymiseensä.

Ns. pienten ihmisten simputtamista televisiossa pitäisi mielestäni ylipäätäänkin välttää, myös silloin, kun nämä itse haluavat telkkariin, eikä heitä edes tutkivan journalismin nimissä pitäisi televisiokameroille altistaa kuin äärimmäisissä tapauksissa.

Mutta tänään saatoimme lukea Hesarista, että Vahvanen on elossa. Kuulemma häneltä ilmestyy ensi viikolla kirja nimeltä Kone kaikkivaltias – Kuinka digitalisaatio tuhoaa kaiken meille arvokkaan. Kylläpä on hyvältä kuulostava teoksen nimi meikäläisen kaltaisen ludditin korvaan, joka vastustaa teknologisoitumista, medikalisoitumista ja varsinkin digitalisoitumista. Pitääpä käydä kirjakaupassa heti varaamassa oma opus huomenissa. Sillä netistähän me luddiitit emme tilaa mitään.

Hesarin esseessä puhuttiin kylläkin vain sodankäynnistä. Pahimpia uhkia ovat kuintenkin ne, jotka mahdollistavat sellaisen ajattelun ja etiikan mätänemisen, joka on edellytys niille visioille, joita tuossa esseessä esitettiin. (21.10.2018)

 

Ryhtykäämme ajoissa luddiiteiksi!

 

Tekoälyn tultua muotikeskustelunaiheeksi ilmestyi juuri parahiksi tämä Pekka Vahvasen teos Kone kaikkivaltias.

Koska tämän päivän Hesarissa kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli selvinnyt, että uudet digitaaliset opetusmenetelmät ovat heikentäneet kouluissa oppimistuloksia, en puutu siihen aihealueeseen lainkaan, vaikka tässä kirjassa asiaa laajasti käsitellään. Muistutan vain kuten Vahvanenkin, että Piilaakson teknologiagurut eivät itse päästä lapsiaan kouluihin, joissa käytetään digitaalisia välineitä, ja taannoin meillä telkkarissa haastateltiin erästä tällaista, Jyri Engeströmiä, jonka toisellakymmenellä olevilla lapsilla ei ole älypuhelimia, sillä ne eivät ole hyväksi terveydelle, varsinkaan psyykkiselle, ja nämä Piilaakson älypäät kai sen tietävät jos ketkä.

Sitä vastoin näitä vanhempi sukupolvi pitää digilaitteita hyvin tarpeellisena. Kerran möläytin jotain digivastaista kutomossa, ja mummot riensivät kilvan kehumaan lapsenlapsiaan, jotka tubettavat, ja puolustamaan digitalisoitumista. Vanhemmille sukupolville digitalisoituminen on pakkomielle. Heidän on aivan sitämätöntä kuulla, että se, mihin heidän lapsensa ja lapsenlapsensa panostavat, ei olisikaan minkään arvoista tai olisi jopa arvoltaan negatiivista. Lukiolaisethan suhtautuvat digivempeleiden auvoisuuteen jo paljon kriittisemmin kuin vanhempansa.

Tämä selittynee sillä, että kun joku teknologia on markkinoitu yhteiskuntaan läpikotaisin, sitä aletaan pitää välttämättömyytenä. Vahvanen viittaa Jared Diamondiin, joka on ilmaissut asian niin, että välttämättömyys ei suinkaan ole keksinnön äiti vaan keksintö välttämättömyyden, joskaan hän ei korosta sitä mitä minä äsken: että varsinkin vanhemman sukupolven on vaikea sietää sitä, että heidän oman sukupolvensa keksinnöt ja heidän lastensa niihin panostama aika ja energia olisivat menneet hukkaan. Pelkään, että tästä paniikista ellei häpeästä mahdollisen ajan ja energain hukkamisen paljastumisen edessä johtuu se, että yhteiskunnassamme on väkeä, joka ei suostu luopumaan näistä teknologioista, vaikka ne on tutkimuksissa todettu tuhoisiksi.

Absoluuttista teknologiauskoa käytetään yhteiskuntien arvon mittauksessa. Sekä sosialismi että kapitalismi olivat aikanaan samaa mieltä siitä, että elämän tarkoitus oli teknologian edistymisen ja luonnon alistamisen kautta saada mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty, ja Vahvanen arvelee, että sosialismi olisi saanut kaiken muun anteeksi, mutta ei sitä, että jäi teknologisessa kehityksessä jälkeen. Tuli mieleen, että olisiko saanut Stalinin vainoja…Teknologiauskossa on myös sellainen piirre, että joku ala kehityksessä nousee aina kärkeen, ja sitten muut jäävät kyydistä. Vaikka tietotekniikka kehittyy, muu tekniikka jopa taantuu, ja niinpä lentoaika Atlantin yli on kaksinkertaistunut 1970-luvusta.

Vahvanen kertoo, että erilaisten datakeskusten hiilijalanjälki on ilmailualan luokkaa. Datakeskukset käyttävät hurjat määrät energiaa – Vahvanen ei erittele mihin, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että jäähdyttämiseen. Joten jokainen klikkaus netissä kuluttaa luonnovaroja. Siihen Vahvanen ei kuitenkaan puutu, että tietokoneiden ja älylaitteiden kierrätys ontuu pahemman kerran. Niitä laivataan Afrikkaan, missä lapset polttavat niitä kaatopaikoilla. Toisekseen älylaitteet ovat tuoretuotteita eli niitä pitää uusia alituiseen. Kun minä olin nuori, taloudessa oli yksi ja sama lankapuhelin sen aikaa, kun talous oli ylipäätään pystyssä. Nyt ihmiset vaihtelevat puhelimiaan vuoden välein, eikä heitä suuremmin kiinnosta, mihin vanhat joutuvat. Digitalisoitumisen alkuaikoina luvattiin, että paperin kulutus vähenee, mutta sitä ei ole tapahtunut. Suomestakin viedään nyt ennätysmäärät sellua, mikä johtuu siitä, että verkkokauppa nielee pakkauksia aivan toisella tavalla kuin kivijalkapauppojen myynti. Digitalisaatio on siis kuormittanut ympäristöä paitsi uusilla tavoilla myös kiihduttänyt vanhoja, mutta tämä on Vahvaselta unohtunut mainita.

Vaikka Israelissa ollaan kaikenlaisessa tekniikassa eturintamassa, olen ihmetellyt, ettei siellä ole ainakaan tänne asti kuulten oltu tekoälystä kauhean innoissaan. Vahvasen kirjasta löytyi syy: Microsoftin itse oppimaan tarkoitetun chattibotti Tayn piti opetteleman ystävällistä keskustelua, mutta vuorokausi lanserauksesta se oli oppinut ylistämään Hitleriä ja ilmoittamaan vihaavansa juutalaisia.

Kun tekoälymäinen otus oli ohjelmoitu niin kuin Tay ja se silti oppi mitä oppi, mitä jos siihen vielä iskisi virus? Ja tarvitaanko edes virusta? Vastikään oli iso kriisi, kun Lapissa oltiin häiritty gprs-signaalia. Ja kenellä tosiaankin olisi vastuu, jos tekoäly tällaisista syistä riistäytyisi käsistä ja alkaisi toimia eri suuntaan kuin ohjelmoija on suunnitellut?

Lopetanpa tämän Vahvasen siteeraamaan Freudiin: "Jos ei olisi rautatietä, joka voittaa välimatkat, lapseni ei olisi koskaan lähtenyt kotiakaupungistaan, enkä tarvitsisi puhelinta kuullakseni hänen äänensä; ellei olisi laivaliikennettä valtamerten yli, ystäväni ei olisi mennyt merimatkalleen enkä tarvitissi lennätinä lievittäkseni huolta hänen tilanteestaan". (19.11.2018)