Venäjä umpikujassa?

Onko Venäjä umpikujassa? Entä kulttuuri ja kirjallisuus? Keskustelutilaisuus 18.2.2015

Seppänen, Esa. Venäjä tienhaarassa. Puola 2014.

Pikkuisen huolettavat Venäjän pyrinnöt suhteessa läntisiin rajanaapureihinsa, joihin satumme kuulumaan. Kuten olen jo aiemmnkin tällä blogilla todennut, rupesin vallan venäjän kieltäkin opiskelemaan, ja nyt osallistuin jälleen eilen meneillään olevan Venäläisen kulttuurin viikon (14.-22.2.2015) tapahtumaan, keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena oli Onko Venäjä umpikujassa? Entä kulttuuri ja kirjallisuus? ja alustajina Pentti Stranius ja petroskoilaissyntyinen kirjailija Arvi Perttu.

Yksiselitteisenä vastauksena esitettin, että on, Venäjä on umpikujassa.

Ensinnäkin taloudellisista syistä. Rupaln arvo heikkenee, bruttokansantuote laskee ja valtakunnan tulot ovat vähentyneet öljyn hinnan laskiessa.

 

Arveltiin, että se on Länsi kun pitää Venäjää kurittaakseen jotenkin öljyn hinnan matalana, mutta en oikein usko. Minä en ymmärrä taloudesta yhtään mitään, mutta sikäli kun ole Lähi-idän medioita seurannut, öljyn hinnan onnistuu pitämään alhaisena wahhabilainen Saudi-Arabia, joka pyrkii tällä vaikuttamaan pikemminkin shiialaisten valtioiden Iranin ja Irakin tuloihin sekä ennen kaikkea ISIL:in rahansaantiin. Venäjä tulee siinä vähän niin kuin kaupanpäällisinä. Saudi-Arabia ja nyky-Egypti ovat hyvää pataa keskenään, ja vastikään Putin vieräili Egyptissä ikään kuin Egytin kautta kiertäen osoittaakseen, ettei se ole suuttunut Saudi-Arabille öljyn hinnan manipuloinnista. Sitä paitsi öljyn hinta taisi ruveta sen vierailun jälkeen heti nousemaankin.

Taloudellisiin syihin liittyy Venäjän eristäytyminenkin. Kniivilä aprikoi kerrassaan priimalaatua olevassa teoksessan Putinin väkeä - Venäjän hiljainen enemmistö, että Putin olisi Ukrainaan hyökkäämällä asiakseen tilannut talouspakotteet joillekin alamisilleen siinä tarkoituksessa, että venäläiset alkaisivat pakotteiden pelossa kotiuttaa ulkomille sijoittamiaan varoja. Tämä siis sen ilmeisen syyn lisäksi, että Länsi Ukrainan NATO-pyrintöjä rohkaistessaan tunkeutui Venäjän reviirille.

Eritäytymiseen tarjottiin syyksi myös Putinin tsaariushaaveita - on mahdotonta olla diktaattori, jos kansalaisilla on kontakteja ulkomaailmaan. Putin on ottanut käyttöön Stalinin menetelmät. Siihen, että tämä onnistuu, arveli eräs yleisön edustaja syyksi sen, ettei Stalinin ajan rikoksia puitu Neuvotoliitossa samalla tavalla kuin Saksassa käytiin läpi natsien rikokset. Arvi Perttu myönsi tämän, mutta valotti taustaa tälle. Saksassa natsien terrori oli kohdistunut selkeästi erottuviin ryhmiin kuten juutalaisiin, mustalaisiin yms. Neuvostoliitossa terrorin kohteet ja sen harjoittajat eivät erottuneet toisistaan samalla tavalla, vaan samaa homogeenista porukkaa oli piikilanka-aitojen molemmin puolin jokseenkin sattumanvaraisesti valikoituina. Niinpä Stalinia on mahdollista ihannoida ja kaipailla paluuta hänen aikoihinsa.

Kun Venäjä on asettanut omat talouspakotteensa kieltämällä tiettyjen tuoteryhmien ulkomailta tuonnin, hän on perustellut tätä kansalaisille sillä, että nytpä on oiva tilaisuus kehittää Venäjän omaa tuotantoa. Ja niin tosiaan olisikin. Alustajista Arvi Perttu suhtautui mahdollisuuksiin kuitenkin kyynisesti, sillä Venäjän pitäisi ikään kuin kehittää omia aikojaa uudelleen se kaikki teknologia, jonka Länsi on kehittänyt jo ajat sitten. Jo vanhastaan Venäjä/Neuvotoliitto on tottunut ostamaan teknologian ulkomailta eikä valmiuksia tällaisiin innovatioihin ja niille perustuvaan varsinkaan teknisten kulutustavaroiden tuotantoon (autot, puhelimet...) Venäjällä tästä syystä ole.

Yksi syy lienee sekin, että innovointi ja ideoiden kehittäminen tuotantoon asti vaatii vapaan mielipideilmaston. Pitää olla mahdollista kyseenalaistaa mikä tahansa vanha ja kenen tahansa näkemykset, ja ideoiden kehittyminen tapahtuu niistä käytävän diskurssin kuluessa ja sitten viime kädessä markkinoiden kautta. Tämän Putin on tietääkseni erikseen estänyt.

Tehokkain tapa teknologian kehittämiseen kaupallisiin tarpeisiin on yritystoiminta, ja tämäkin on Venäjällä käytännössä tehty mahdottomaksi. Luin juuri Esa Seppäsen kirja Venäjä tienharassa. Seppäsen mukaan yritystomintaa estävät Venäjällä tehokkaimmin mafia ja korruptio.

Järjestäytyneestä rikollisuudesta Seppänen kirjoittaa, että toisaalta yrittäjät joutuvat sen kohteiksi, mutta toisaalta ne ovat myös nivoutuneet siihen itse. Arviodaan, että 40 prosenttia yrityksistä toimii rikollisjärjestöjen kanssa yhteistyössä, ja 70-80 prosenttia yksityistetyistä yrityksistä ja kauppapankeista on joutunut suojelurahajärjestelmän pihteihin. Rikolliset vaativat jopa 10-20 prosenttia liikevaihdosta, mikä ylittää usein yritysten vaihtotaseen.

Mitä korruptioon tulee, Seppänen toistaa sen saman kuin niin monet Venäjästä kirjoittaneet, että syytä on paitsi lahjusten vastaanottajissa/vaatijoissa myös niissä, jota valittavat korrutiosta, mutta ovat itse valmiit livauttamaan suuria summia omien ongelmiensa ratkaisemisen nopeuttamiseksi. Tästä seuraa niin järjetöntä poukkoilua, että varsinkin yrityselämässä, missä pitäisi kyetä ennakoinaan, tämä ennakoiminen on mahdotonta. Yhdessä mafian kanssa se estää käytännössä määrätietoisen yritystoiminnan kehittämisen. Joten ei ole näköpiirissä, että Venäjän oma elintarvike- ja kultustavaruotanto tuotanto tulisi suuremmin kehittymään kovin lyhyellä aikavälillä.

Yksi uusi ongelma on Venäjän harjoittama valtiojohtoinen trollaaminen. Aikasemmin valtiojohtoista trollaamista harjoitti vain Israel, ja siksipä siitä käytettiin vielä äskettäin hepreankielistä nimitystä hasbara. Siinä muodossa, jossa Venäjä sitä harjoittaa, se on yleisellä tasolla lähinnä ärsyttävää, sillä trolliviestit ovat helposti tunnistetavissa. Mutta erityispiirteenä tässä venäläisessä hasbarassa on yksityisten ihmisten pelottelu, ja esimerkiksi molemmat eilisen keskustelun alustajat olivat saaneet tappohkauksia.

Mitä tällä siten saavutetaan. Ilmeisesti pyritään luomaan epäluottamusta suomalaisen kantaväestön ja venäläisten maahanmuuttajien välille siinä mitassa, että kontaktit venäläisten maahanmuutajien ja kantavestön välllä vähenevät ja että ennen pitkää venäläistaustaiset palaavat takaisin Venäjälle. Mitään muuta syytä minä en keksi. Tämä on linjassa sen kanssa, että kaikenlaista venäläisten ja ulkomaalaisten välistä kanssakäymistä pyritään kaikin keinoin estämään, jopa kuulemma Suomi-Venäjä -seuran toimintaa. Eli ei ole väliä, ovatko vuorovaikutustilanteet ulkoa päin tarkasteltuna Venäjää koskevien mielikuvien kannalta postiivisia vai negatiivisia. Venäjän mukaan kaikki vuorovaikutus on epätoivottavaa. Venäjästä ei saa sanoa mitään - vain se on tae täydellisestä eristyksestä.

 

Jäämme odottamaan, milloin joku Putinin agentti rupea repimään ihmisiä korvista ulos venäjän tunneilta. Tai ehkä meidät vain teloitetaan konekiväärillä luokkaan? Mitäs tämän tietää... (13.2.2015)