Tekemisen iloa Pohjanmaalle!

(Venkula, Jaana. Tekemisen taito. Jyväskylä 2008)

Laitoin tuon kirjoittajan ja kirjan nimen tuohon sivuun sulkuihin, koska en varsinaisesti aio kirjoittaa siitä – tuo Jaana Venkulan teos Tekemisen taito on tässä vain jonkinlaisena virikemateriaalina.

 

Olen uskontotieteellisen harrastukseni johdosta lueskellut runsain mitoin erilaista new age –kirjallisuutta, johon kuuluu usko siihen, että kun vain päättää jotain tai visualisoi sen, ihan vain ajattelee sitä, niin asia tapahtuu. Olen toki, niin skeptikko kuin olenkin, joskus tosissani kokeillut tuota, eikä kyllä ole ikinä toiminut.

 

Vaikka en pidä tätä Venkulan teosta juuri tavanomaista elämänohjekirjaa kummempana, olen hänen kanssaan jossain määrin samaa mieltä. Edellisessä työpaikassani meillä oli kerran kampanja, jonka slogan oli sama, jota Venkulakin kirjan alussa lanseeraa: Alussa on teko.

 

Eilen kirjoitin Koivuniemen lahkosta ja vertasin sitä liiketoimintasuuntautuneisuudessaan Opus Deihin. Opus Dein perustaja Josemaría Escrivá ei ymmärrä, miten jotkut voivat sanoa jostain suutarista, että tämä on hyvä ihminen mutta huono suutari. Escriván mukaan ihminen ei voi olla hyvä ihminen, jos hän on huono työssään. Minä, joka siis vähän symppaan tuota Escriván maallikkosääntökuntaa, olen vähän samalla kannalla. Ihmisen pitää pyrkiä olemaan hyvä työssään. Tai sanottakoon että niin hyvä kuin pystyy, edes jossain. Epäonnistumisen ja halveksunnan kohteksi joutumisen uhallakin.

 

Venkula peräänkuuluttaa taitojen arvostusta. Tieto on hänen mukaansa mekaanista, ja siitä on apua vain niin pitkään, kun maailma on ennustettava. Mutta elämä nyt ei satu olemaan kaikin ajoin ennustettavaa, ja vain taidot, harjoitellut, persoonallisuuden osaksi muuttuneet taidot, auttavat tilanteissa, joista ennakoitavuus äkillisesti häviää. Tietoa voi opetella vaikka kirjoista, mutta taito on jotain, mitä pitää harjoitella jatkuvasti, säännöllisesti, todellisina todellisessa maailmassa tapahtuvina tekoina.

 

Hän myös lisää, että tieto ei ole koskaan tehnyt ketään onnelliseksi kun taas taito tuo tekemisen ilon. Hän epäilee, että aikamme mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että ihmiset ovat menettäneet kosketuksensa itse tekemiseen. Tuota tekemistä tarvitaan etenkin silloin, kun elämässä pitää tehdä muutos. Siis tehdä. Muutos. ”[…] aikuinen ihminen voi muovata persoonaansa, kunhan muutos tapahtuu juuri tapojen muutoksen kautta eikä esimerkiksi ’asenteiden’ vatvomisella. Tämän yksinkertaisen sanoman ymmärretyksi tuleminen on nykyään kuitenkin sitä vaikeampaa, mitä enemmän ihmiset ohjautuvat ulkoa: orjamaisesta työstä, käyttäytymisestä, kuluttamisesta. Nyt tarvitaan lääkettä, joka poistaa masennuksen, terapeutti joka manipuloi mielen, personal trainer joka liikuttaa ruumiinjäseniä.”

 

Tämä on pieni (ja rumannäköinen) kirja, mutta aika viisas. Venkula ei usko ’sit ku’ elämään, joka perustuu sille, että onni tulee ’sitten kun’ jokin tietty edellytys on olemassa. Parasta on vain alkaa elää niin kuin oikeaksi katsoo. Se ei välttämättä ole helppoa, tapojensa muuttaminen ei ikinä ole, mutta muutosta ei tapahdu, ellei ala tehdä asioita toisin, pienin askelin, mutta siihen suuntaan. Kukaan ei takaa, että siinä onnistuu, mutta jos ei yritä, ei onnistu varmasti. ”On siis yritettävä tehdä hyviä, oikeita tekoja. Yritettävä ja epäonnistuttava. Ja sitten taas yritettävä uudelleen”.

 

En pidä itseäni kauhean ulkoa ohjautuvana, mutta toki on niin, että ympäristö vaikuttaa. Etelä-Pohjanmaa on aika masentavaa seutua. Ilo ja spontaanisuus eivät kuulu sikäläisen väestön ominaisuuksiin, ja kyllähän se masentaa. Epäilenpä jopa, että eteläpohjalaiset eivät kenties erityisemmin välitä lähimmäisistään.

 

Olen ratkaissut tämän ongelman järjestämällä yhden tyypin Itä-Suomesta vierailemaan kolmisen kertaa työpaikallani Etelä-Pohjanmaalla. Hän on käynyt siellä nyt kahdesti, ja koko firma on sekaisin. Etelä-Pohjanmaalla jos missä lienee kuultu käsky ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, mutta kylläpä siellä on oltu kummissaan, kun edessä on seisonut lihaa ja verta oleva olento, joka rakastaa itseään suuresti ja lähimmäisiään saman verran, puhumattakaan siitä, että hän innostuu siitä, mitä tekee.

 

Ensimmäisellä vierailukerralla hän sanoi tuntevansa itsensä näytteillä olevaksi apinaksi.

 

Seuraavalla kerralla kaikki tykkäsivät hänestä kuin hullut puurosta.

 

On muodikasta olla tyytymätön kaikkeen, varsinkin itseensä. Tyytymättömät ihmiset ovat rasite lähimmäisilleen siksi, että tyytymättömien ihmisten seurassa joutuu olemaan koko ajan varuillaan, tarkkailemaan, mikä kaikki sitä voikin osoittautua olevan pielessä. Tyytyväisten ihmisten kanssa rentoutuu väkisin. Tämä tyytyväisyys on tarkalleen päinvastaista kuin narsistinen itsekorostus tai tyhjä ylpeys, ja sen edellytys on melkoinen empaattisuus. Eli kyky välittää lähimmäisistään.

 

Lähimmäisistään välittäminen on riskibisnes. Rakkautta on perinteisesti katsottu olevan kahta lajiketta: muotoa ’agape’ ja muotoa ’eros’. Eros on hyötylähtöistä. Varsinkin Pohjanmaalla. Pienenä tyttönä luin sosiologian tenttiin, että kun muualla maassa esiaviollisia suhteita paheksuttiin, Pohjanmaalla ne olivat pakollisia, sillä naimisiin ei missään tapauksessa menty ennen kuin voitiin olla varmoja, että toiminnasta syntyy tulosta.

 

Agapeen ei liity mitään mitattavaa, ja kenties siksi se on meidän ajallemme niin vierasta. Ja varsinkin Pohjanmaalle. Oletettavasti se on kuitenkin ihmiselle jotakuinkin yhtä tarpeellista kuin eros, mutta riskit minimoidaan kohdistamalla tuo agape-tyyppinen rakkaus turvallisempiin kohteisiin kuin ihmisiin, esimerkiksi musiikkiin tai kotieläimiin.

 

On käynyt ilmi, että olen valitettavan itäsuomalainen. Minä tykkään mieluummin ihmisistä. En ennen Pohjanmaalle joutumistani pitänyt itseäni erityisen itäsuomalaisena, eivätkä muutkaan minua. Päinvastoin. Olen kiukkuinen kuin Bodhidharma. Itä-Suomessa minulla oli varaa kiukkuisuuteeni, kun muut olivat niin sympaattisia. Nyt Pohjanmaalla minun on varmaan tehtävä asialle jotain, sillä enhän minä voi jatkuvasti kuljetuttaa väkeä Itä-Suomesta tekemään Pohjanmaasta siedettävää. (5.12.2010)