Monitulkintaista chán-kirjallisuutta

Wumen Huikai. Wumenkuan - Aukottoman portin puomi. Tallinna 2011.

Wumen Huikain teos Wumekuan on saanut aika nopeasti uuden suomennoksen. Aiempi suomenkielinen käännös ilmestyi vuonna 1995, jopa samalta kustantajalta kuin tämä uusikin eli Basam Booksilta.
 

Aiemman suomennoksen nimi on Portiton portti, ja se on tehty koreasta. Uuden version on suomentanut Kai Nieminen kiinasta, mutta japanilaista lähtökohdista. Nieminen tarvitsi japanilaisten zen-runojen kääntämisessä taustatietoja koskien Wumenkuania, japanilaiseen zeniin johtanutta kiinalaista chán-buddhalaisuuden 1200-luvulta peräisin olevaa perusteosta.

 

Chánin ja zenin välillä on minun mielestäni ero. Zen on japanilaisittain steriloitua, ja siksi se sopii länsimaisiin hygieniakäsityksiin paremmin kuin kiinalainen chán. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä putsaamisessa on mennyt lapsi pesuveden mukana. Kiinassa, kuten on yleisesti tiedossa, ei ole hygieenistä mikään, ja Beijingissä hengitettävä ilmakin on yhtä paskaa. Joten kun käsillä olevan teoksen katkelmassa 21 Yunmen vastaa kysymykseen millainen on Buddha, että kuivunut paskapökäle, vastauksella on Japanissa ja länsimaissa merkitysyhteys johonkin iljettävään. Kiinassa taas, no, kaikkihan on paskaa, mutta Buddha on sen verran parempi kuin kaikki muu, että Buddha on sentään kuiva.
 

Koska minä siis olen kiinalaismielinen, en oikein pidä Kai Niemisen tavasta translitteroida käyttäen Walden-Giles- järjestelmää. Pinyin on kuitenkin se translitterointijärjestelmä, jota kiinalaiset itse käyttävät, enkä minä pidä itseäni arvollisena arvostelemaan kiinalaisten omaa käytäntöä oman kielensä translitteroimisessa, mutta Nieminen siis pitää.

 

Minun mielestäni kirjan mandariinikiinalainen nimi on siis oikeastaan Wúménguān. Mutta onneksemme Nieminen on lisännyt joihinkin termeihin myös pinyinin ja ennen kaikkea alkuperäiset kiinalaiset merkit, mikä on oikeinkin mukavaa.  Wúménguān on tietenkin alkujaan kirjoitettu ns. vanhoilla merkeillä 無門關, ja minä olen opetellut kiinaa vain uusilla, yksinkertaistetuilla merkeillä, ja niinpä nämä traditionaaliset merkit lisäävät minun kohdallani mielenkiintoa.
 

Eräs syy siihen, miksi muutama vuosi sitten rupesin kiinaa opiskelemaan, oli se, että alkuperäisimmät säilyneet laitokset buddhalaisita teksteistä ovat kiinankielisiä. Buddhalaisuushan hävisi Intiasta jossain vaiheessa kokonaan. En kuitenkaan ole koskaan päässyt niihin buddhalaisiin teksteihin asti, en edes traditonaalisiin merkkeihin - yksinkertaistetuissakin on ollut riittävästi tekemistä.
 

Jo teoksen alussa varoitetaan sanoilla saivartelusta, mutta en malta olla saivartelematta. Wú mén guān -  sanat irrallisina, ovat kieltosana, ovi tai portti ja este tai puomi. Suomenkielisiä käännöksiä on siis olemassa kaksi: Portiton portti ja tämä uusi Niemisen Aukottoman portin puomi. Varsinkin Nieminen olettaa, että ovi tai portti välttämättä edellyttää, että on jokin ikään kuin seinä tai muu sellainen, jossa on reikä eli aukko. Mutta chánissa, jossa käytetään apuvälineina koaneita, joita käsillä oleva kirjakin nimenomaan sisältää, kyseessä saattaa myös olla portti aivan tyhjässä.  Eli minun mielestäni teoksen nimi voisi tarkoittaa myös sitä, että on portti jossain tyhjässä, mihin ei porttia edes tarvita, ja siinä keskellä ei mitään on este eli vaikka nyt sitten puomi.

 

Kirjan nimi voi myös tarkoittaa vain Wúméni puomia - Wúmén nimittäin on kirjan kirjoittaja.
 

Puomi puolestaan on siinä, missä on, koska vapauden ei ole tarkoitus aiheuttaa uusia rajoituksia siten, että sen harjoittaja on pysyvästi napit vastakkain muiden ihmisten kanssa.
 

Zenin termi koan, joka tarkoittaa eräänlaisia arvoituksia, joilla harjoitellaan pään sisältöjen järjestämistä todellisuuden eikä konventioiden mukaiseksi, on kiinaksi Niemisen mukaan 公安 (esim. s. 104), pinyinillä gōng'ān. Ehkä näin on 1200-luvun kiinaksi. Itse olen muualla nähnyt tämän sanan kirjoitetun eri merkeillä, 公案 , jolloin se translitteroidaan pinynllä eri tavalla, gōng'àn. Tuo Niemisen käyttämä versio tarkoitta nykykiinassa 'julkista rauhaa': 公 on julkinen ja 安 rauha, ja vieläpä sellainen rauha, jossa kaikki ovat paikallaan, oli paikka hyvä tai huono. Kiina on kuvakirjoitusta, ja po. merkki esittää naista kahle kaulassaan katon alla. Esimerkiksi poliisiasema on nykykiinaksi 公安局 eli 'julkisen rauhan toimisto'.
 

Sellainen rauha, jossa kaikki on tasaista ja tasa-arvoista, on 和 eli hé, ja koska kiinassa sama sana voi kuulua useampaan sanaluokkaan, tämäkin sana on paitsi substantiivi 'rauha' myös konjunkio 'ja', joka yhdistää samanarvoisia asioita. Kiinassa on sitten muitakin 'ja' sanoja…
 

公案  puolestaan tarkoittaa ainakin nykykiinassa monimutkaista lainopillista tapausta ja myös chán-buddhalaista koania. Siis minun tietääkseni. Jälkimmäisessä merkissä on sama nainen kahle kaulassaan katon alla, mutta puun yläpuolella eli korkealla.
 

Wúménguānin perussisältö on minun mielestäni pyrkiä osoittamaan, missä kulkevat chánin rajat. Wúménin esittelemien esimerkkitapausten mukaan esimerkiksi kissojen kaulojen katkaiseminen ehkä on päänsä hakkaamista avaralla maalla sijaitsevaan ainoaan puomiin, ja joillain asioilla kuten koirien mahdollisella buddhaluonnolla ei ole hitonkaan väliä. Lopussa on myös lista varoituksia, joissa sama ilmaistaan yleisellä tasolla.
 

Aena pittää eppäillä, sanotaan Savossa. Tämä saattoi olla viimeinen buddhalainen teksti, jonka luen suomennettuna. Buddhalaisten tekstien kääntäminen on liian vaikeata ja suomennokset siksi epäilyttäviä, joten pitää opetella lukemaan po. tekstit alkuperäisimmällä saatavilla olevalla kielellä itse. (12.5.2012)