blogi/etusivu

Aika entinen ei enää palaa

12.11.2022
blogi/etusivu >>

Kun jouduin tuossa sorttaamaan huusholliimme kasaantuneita tavaroita, löysin kaksi niistä kirjoista, jotka minun piti varovasti arvioituna seitsemisen vuotta sitten korjata Kaisulle. Osan hänen minulle uskomista kirjoista olenkin kunnostanut, mutta nyt siis havaitsin, että oheinen Naisen kirja oli jäänyt tekemättä elämän tuoksinassa.

Kirjassa on laminoitu ylivetoarkki kannessa, mikä on ollut ilmestymisajankohtana eli vuonna 1956 uusinta uutta. Aionkin säilyttää varsinaiset kannet sellaisinaan, mutta selkähän tästä täytyy uusia.

 

Kirja ei ole mitään hömppää, mikä voidaan toki jo päätellä siitäkin, että se on Kaisun kirja. Teos alkaa selvityksellä naisten koulutusmahdollisuuksien kehityksestä – mukana on mm. luku Ulkomaille opiskelemaan. Kirjassa valistetaan monenlaisesta hyödyllisestä kuten huonekalujen tyylisuunnista, eri paikkoihin soveltuvista huonekasveista ja tietenkin lastenkasvatuksesta. Mutta varsin monisivuisesti esitellään myös aikakauden elokuvatähtiä ja muotia.

Etenkin muotipiirrokset ovat mahtavia. 50-luvun ampiaisvyötäröt ja soljuva viiva.

Kuopissa on osoitteessa Puijonkatu 37 kauppa nimeltä 37 Lunki Shop. Se myy mm. lahjatavaratyyppistä tavaraa, jota on tuottanut melko pitkälle nimenomaan paikkakuntalainen käsityöläisyrittäjäkunta, muttei täysin. Osa on tosi hauskoja kuten viimeksi ohi kulkiessani ikkunassa olleet meditoivat tiikerit korvakoruissa.

Kauppa pitää Sanna Vuorenmaa. Sanna teki minulle opiskeluaikonaan – osin koulutyönäkin – isotätini 1900-luvun alussa kirjomasta, kahteen otteeseen evakkoon lähteneestä pöytäliinasta puseron, mitä projektia olen esitellyt omista ja isännän blogijutuista kokoamassani kirjassa Uukuniemen kulttuurijuttuja. Ja Sannalla onkin kaupanpidon ohella toinenkin yritys, nimeltään Fiinivintage, jonka puitteissa hän korjaa asiakkailleen vanhoja vaatteita ja tekee uusiakin, mutta olen ymmärtänyt, että mieluiten uudetkin vähän nostalgiseen sävyyn.

Viereisessä kuvassa onkin Sanna itse omaa tuotantoaan olevaan turbaniin sonnustautuneena.

Olen monesti (enää noissa blogikirjoissa, sillä jutut poistuvat blogilta aina sitä mukaa kun painatan ne) mainostanut ikivanhoja muotilehtiäni, joita aikonaan tuli, erikielisiä, Uukuniemelle lähinnä kirkkoherra Wallen tyttärille. Vanhimmat ovat 1800-luvun lopusta, ja tuon pinon nuorimmat vuodelta 1929. Niiden mukaan turbaanit olivat kovastikin muodissa 1920-luvulla.

20-luvun muotipirustukset eroavat melkoisesti 50-luvun vastaavista. Viiva on jäykkää ja tasapaksua ja kuin koneella jyrsittyä, muodot rakentuvat viivotinsuorista linjoista, ja vyötäröistä ei ole hajuakaan. Naiset ovat pitkiä ja laihoja. Koska olen viimeisen vuoden aikana lihonut, pidän ymmärrettävästikin noista 20-luvun muotipiirroksista. Etenkin sydäntäni sykähdyttää yksi lehtieni takki. Haluisin sellaisen, ja Sanna varmaan osaisi sellaisen tehdä…mutta en ole varma, haluanko varsinaisesti takin vai kuvittelenko, että muutun yhtä pitkäksi ja laihaksi kuin kuvan piirroshahmo, jos saan sellaisen takin…mutta tähänhän mainonta perustuu.

37 Lunki Shopissa on myytävänä Sannan kunnostamia vanhoja vaateita, nuorimmat 1990-luvulta.

Muina omaan silmääni pistäneinä tuotteina mainittakoon Asmin kierrätysmateriaalilaukut, etenkin tämä reppu, jossa on hyödynnetty vanhaa työkoneenrenkaiden kumia ja turvavöitä.


Viimeksi muokattu: 22.11.2022 22:31:25