blogi/etusivu

Batman

01.12.2019
blogi/etusivu >>

Eilen tuli Yle Teemalta vuonna 2005 ensi-iltansa saanut elokuva Batman Begins. Se oli aika hyvä.

Batman on kansanperinteen aseman saavuttanut hahmo, joka irtosi traagisena vuonna 1939 kahden juutalaisen, Bob Kane'in ja Bill Fingerin, kynistä. Kun olin pikkulapsi, en vielä koulussakaan, telkkarista tuli alkujaan sarjakuvana ilmestyneiden kertomusten pohjalta tehty tv-sarja, josta en muuta muista kuin tunnussävelen ja sen, että Batman oli jotenkin yliluonnolinen fyysisiltä kyvyiltään mutta vajaamielinen.

Olen ennenkin käsitellyt Batmaniä tällä blogilla, joten mainitsen vain, että juutalaisilla on aivan erityinen vastenmielisyys rottia sun muita sen sukuisia elukoita kohtaan. He assosioivat Hitlerinkin rottaan, mikä näkyi mm. Paul Randin – juutalainen hänkin – kuuluisassa Directioinin kannessa. Osittain tämä varmaan selityy juutalaisten siihen astisessa historiassa vertaansa vailla olleista hygieniavaatimuksista, ja rotathan nyt levittävät tauteja. Lepakot kuuluvat saamaan eläinryhmään, niiden uhka vain on suurempi, kun ne vielä lentävät ja jopa jotkut lajit imevät verta. Ne ovat siis aivan ylivoimaisia pahiksia.

Vanhsta testamentista löytyy supervoimilla varustettu pelastajaidiootti, nimittäin Simson.

Tässä vuoden 2005 Batman-versiossa ed. aineksiin on lisätty buddhalaisen perinteeseen kuuluva kertomus prinssistä, jonka maagi hypnotisoi kuvittelemaan, että on kerjäläinen, ja kestää vuosikymmenet, ennen kuin kerjäjäisenä elänyt prinssi osuu entiselle kotipalatsilleen, missä omaisuudesta huolehtinut vanha palvelija tunnistaa prinssin ja tämä astuu entiseen asemaansa. Batman Begins -elokuvan prinssi, Burce Wayne, ajautuu laitapuolelle, kun alkaa parikymppisenä syyttää itseään vanhempiensa kuolemasta. Laitapuolielämä kulminoituu vieläpä tiibetinbuddhalaiselta näyttävään paikkaan. Vanhempien kuolema oli sattunut jatkumoon, jossa Bruce oli pudonnut vanhaan kotipalatsin perustuksien onkaloon, missä lepakot pyrähtävät parvena hänen ympärilleen/pojan näkökulmasta hyökkäävät hänen kimppuunsa. Tämän jälkeen sattuu niin, että poika menee vanhempineen opperaan, missä esiintyy lepakoita; poika pyytää, että lähdettäisiin etuajassa pois, ja vanhemmat suostuvat. Takaovesta poistuessaan he kohtaavat rosvon, joka ryöstää ja tappaa vanhemmat. Brucen logiikan mukaan hänen vanhempansa kuolivat, koska hän oli vaatinut näitä poistumaan oopperasta etuajassa.

Ja kaupunki on niin rikollinen ja korruptoitunut... vaikka Brucen lääkäri-isä on omaisuudellaan tehnyt kaikkensa parantaakseen kaupungin oloja. Ja tappajarosvokin päätyy pois vankilasta ennen tuomion täyttymistä, sillä katsotaan, että hän oli ollut olosuhteiden uhri.

Bruce oli siis ruvennut siinä välillä samaistumaan tuohon vanhempiensa murhaajaan. Kuten sanottua, homma kulmioituu johonkin kylmään paikkaan, itämaiseen vuoristorininteen talon, missä pyhimyksiltä vaikuttava rikollisliiga alkaa kouluttaa Brucea vielä kaduilla opittujen temppujen päälle. Ottaa aikansa, ennen kuin Bruce alkaa nähdä, missä rajat ehkä kulkevat – hän nimittäin ei suostu tappamaan paikallista asukasta, joka oli ryöstänyt toisen paikallisen maat. Tässä vaheessa Bruce formuloi dilemman siten, ettei suostu pyöveliksi.

Hän siis luopuu kostosta, kun se ei koske häntä itseään. Kosto kuitenkin vielä itää hänessä, kun hän palaa kotin, missä tosiaan ovat buddhalaisen kertomuksen mukaan palvelijat hoitaneet omaisuutta, etenkin vanha hovimestari. Kuinka ollakaan, juuri silloin vanhemmat tappanut rikollinen vapautetaan, ja Bruce valmistatuu ampumaan tämän. Siis kostamaan. Kosto on eri juttu, kun se koskee itseä...Homma menee myttyyn, kun sen kerkeää tekemään joku muu ennen häntä, hänen harmikseen...

 

Palveluskunnassa on monenlaista porukkaa, mutta parista hän saa liittolaisia, ja ennen pitkää Bruce tulee siihen johtopäätöksen, etä kosto on itsekäs teko, kun taas kaupungin pelastaminen sellaiseksi, ettei siellä ryöstellä ja tapeta työmatkakaisia, on se oikeampi teko. Loppumittelö käydään paikalle äkisti ilmaantuneen, vuorilla tavatun rikollisliigan kanssa, nämä kun ovat sitä mieltä, että silloin tällöin rappio yhteiskunnissa menee niin pitkälle, että yhteiskunta, tässä tapauksessa siis Brucen kotikaupunki, pitää tuhota, että tilalle voi kasvaa jotain parempaa. Bruce puolestaan on tullut sille kannalle, että läpimätääkin voidaan parantaa, ja samaistumalla tuohon läpimätään, muuttumalla Lepakkomieheksi, hän saavuttaa tilan, jossa voi läpimädän sisäpuolelta tarkastella tilannetta ja siten saada tietää, miten vaikuttaa siihen.

Eli tavallaan pelastaminen vaatii petosta, tätä sabbatealaista ideaa. Asettumista vastapuolen nahkoihin. Elokuvassa olikin mielenkiintoista, miten Bruce on normaali-ihmisenä sutjakka yläluokkainen nuori mies, mutta Batmaninä körmyniskainen juntti aina puhetapaa myöten.

Jään odottamaan seuraavaa osaa, jossa on puhe Jokerista, tästä Dostojevskin isä Karamzovin kaltaisesta hahmosta. En ole perehtynyt Batman-kertomuksiin, mutta ehkäpä jossain vaiheessa elokuvia päästään siihen, miksi palatsin perustuksissa ylipäätään oli onkaloverkosto lepakoineen.


Viimeksi muokattu: 01.12.2019 13:52:33


Kommentit

Ei löytynyt

Lisää kommentti