Celadon-lasitetta! |
| 08.03.2023 |
Takavuosina yritin etsiä Kiinasta – useammallakin reissulla – itselleni edes yhtä celadon-lasitettua mukia. En löytänyt kuin taiwanilaisvalmisteisia, enkä niitä tietenkään manner-Kiinasta ostanut.
Kuitenkin celadon-lasite on kiinalainen keksintö. Sitä, ettei celadon-lasitteisia esineitä Kiinasta löydy, selittänee ensinnäkin se, että kiinalaiset arvostavat omassa kulttuurissaan aivan eri asioita kuin me länsimaiset ihmiset arvostamme heidän kulttuurissaan, ja toiseksi se, että vaikka kiinalaiset ehkä ovat keskimääräistä taiteellisesti lahjattomampia ihmiskunnan kansojen keskuudessa ylipäätäänkin, heillä on myös surkean huono maku, joka puolestaan voi johtua ihan toisestakin tekijästä kuin lahjakkuuden puutteesta, nimittäin ilmaisuvapauden eli harjoituksen puutteesta. Mitään sellaista ei Kiinassa saa tehdä, mikä ei ole poliitikkojen erikseen hyväksymää, ja Kiinan poliittiset päättäjät lienevät nyt sitten ihan eksplisiitisesti erikseen kieltäneen länsimaisen katsannon mukaan kauneimman kiinalaisen keksinnön, celadon-lasitteen.
Celadon-lasitteita ei ollut viimeimmäksi keramiikkaa harrastaessani saatavilla kuin puu- ja kaasu-uunikäyttöön. Nyt vuosikymmenten jälkeen asian äärelle palattuani oli markkinoille ilmaantunut harrastelijalasitteita, sivetimellä vedeltäviä, joilla saa aikaan hämmästyttävän lähelle oikeaa celadon-lasitetta tulevan efektin. Näiden harrastelijalasitteiden etu, siveltimellä levitettävyys, merkitsee sitä, että esinettä ei tarvitse kastaa lasitteeseen eli lasitetta ei tarvita litratolkulla.
Kuvan lautasta olen jo käyttänyt tiskikoneessa, ja vaikka suhtaudun aina varauksellisesti kaikkiin askartelutarvikkeisiin, tämä celadonmainen sivellinlasite nyt ainakin yhden tiskikerran kesti. Lautasen kuvioon kokeilin usein takavuosikymeninä käyttämääni tekniikkaa, jossa kuvio on lasitettu vain yhdellä kerrokselle ja muuten kahdella; epäilykseni, että siveltimellä sutiessa kuvio ei jää yhtä selväksi kuin lasitteeseen kastettaessa, osoittautui tietenkin oikeaksi, mutta kyllä kuvio silti erottuu.
Minulla on ollut yhden kerran elämässäni ennen tätä onni käyttää celadonlasitetta. Nämä lasitteet vaativat tavallisesti kovan kuumuuden, ja minäkin kokeilin sitä sen elämäni kerran posliinilautaseen. Lautanen vääntyi ja lasite kuroutui… Mutta kuroutunut lasite voi olla aika hienon näköistä…
Kiina ei siis onnistu näyttäytymään länteen parhaimmillaan. Jostain syystä se eritoten haluaa näyttäytyä vugäärinä, julmana ja saastaisena. Ilmeisesti sikäläisissä diplomaattipiireissä ollaan sitä mieltä, että näin pidetään yllä jonkinlaista pelotevaikutusta. Kiinassa ei saa tehdä mitään kaunista, sillä jos tehdään, länsi ei enää pelkää Kiinaa.
Tänään oli Reutersilla pitkä juttu, jota varten oltiin käyty läpi kiinalaisia avoimia lähteitä aiheesta Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Jutussa käsitellään paljonkin erilaisia sotilaallisia venpeleitä, mutta myös Muskin Starlinkiä, kohtalaisen matalalla lentäviä, helposti korvattavia satellitteja, joka on valtiovallan ohjauksen ulkopuolella syntynyt täysin kaupallinen keksintö, joille on Ukrainassa löydetty mahottoman käyttökelpoista sotilaallista käyttöä. Mitä varsinaisiin sotilaallisiin toimiin tulee, joista minä siis en ymmärrä höykäsen pöläystä, jutussa kerrottiin Kiinassa käsitellyn Venäjän tappioita vain mekaanisen sotilaallisen johdon ongelmina. Esimerkiksi ei kiinnitetty lainkaan huomiota siihen, että Kiovaan tankkijonossa maleksittaessa sotapojat olivat ruvenneet myymään dieseliä Venäjän armeijan kalustosta paikalliselle ukrainalaisväestölle ja ostamaan viinaa sekä juopottelemaan. Siihenkään sangen huomattavaan "sotilalliseen" epäonnistumiseen, joka johtui sotilaiden yksityisestä kännykänkäytöstä, minkä johdosta joukot saatettiin paljastaa, ei kiinalainen sotilasasiantuntijajaoukko kiinnittänyt huomiota, vaikka kiinnitti siihen, että Kiinalla ei ole taistelukokemusta kuin vuodelta 1979 Vietnamista.
Nimittäin sehän on sillä tavalla, että kiinalaiset sotilaat tulisivat taistelutilanteessa toimimaan aivan samalla tavalla. Alkaisi mahdoton bisnes, ja sitä että näin tapahtuu, ei saataisi ihan helposti selville.
Se on tietenkin meidän onnemme, että näin on, mutta Kiina ei voi luottaa kansalaisiinsa/sotlaisiinsa, sillä tokkopa guanxi lakkaa olemasta olemassa sillä siunaaman sekunnilla, kun Kiina hyökkää Taiwanille )tai Japaniin, minne se on imoittanut Gloal Tiesillä hyökkäävänsä, sinnekin). Kiinassa nimittäin on järjestelmä, jonka valta ylittää Kiinan kommunistisen puolueen vallan, ja itse asiassa Kiinan kommunistisen puolueen valta perustuu tälle toiselle järjestelmälle, sekin, ja tämä järjestelmä on guanxi, Kiinan oma erityinen korruptiojärjestelmä, jossa periaatteessa lainkirjaimenvastaisiakin palveluksia kierrätetään ja vaihdellaan henkilökohtaisissa suhteissa samaan tapaan kuin rahaa.
Mielenkiintoista Reutersin jutussa oli myös se, että Kiina tunnustaa Ukrainan voittaneen informaatiosodan ja että siellä aprikoidaan, häviääkö Kiina informaatiosodan samalla tavalla kuin Venäjä. Luultavasti näin käy. Ensinnäkin Kiina on harjoittanut kuuluisaa velka-ansadiplomatiaansa pitkin Afrikkaa ja eteläistä Aasiaa: se on myöntänyt lainoja itse ehdottamiinsa valtaviin infrastrukturihankkeisiin, joita nämä reppanamaat eivät tarvitse, mutta jotka kuulostavat noiden valtioiden diktaattoreista hienoilta, varsikin kun niitä ehdottaa nopeasti kehitysmaasta maailman toiseksi suurimmaksi taloudelliseksi mahdiksi noussut Kiina. Nämä uhrimaat eivät tietenkään pysyty koskaan maksamaan noitia velkojaan, ja systeemiin kuuluu, että jos eli kun eivät maksia, nuo Kiinan rahoilla rakennetut satamat sun muut siirtyvät Kiinan omistukseen. Kiina siis pala palalta ostaa noita reppanamaita, eikä se näytä pitävän huomionarvoisena sellaisai seikkoja kuin noiden maiden kansojen kursjituminen ja mahdoliset kansannousut, kun valtioiden romahdukset nälänhätineen niille paljastuvat, tai sitten se katsoo, että muu maailma korjaa jäljet.
Kiina ei ole näiden sen omien asiantuntijoidensa tekemien analyysien seurauksena muuttamassa diplomatiaansa. Nyt on pari päivää ollut uudet ministerit, näistä hurjimmasta päästä uusi ulkoministeri Qin Gang, joka astui pestiin toimittuaan ennen suurlähettiläänä Yhdysvalloissa. Ilmeisesti Qin oli kokenut jenkeissä suurta ahdistusta. Kiinalainen diplomatiahan on jonkinlaista julkista psykoterapiaa siten, että diplomaatien tehtävänä on esitellä tunteenpurkauksiaan pitkin maailmaa. Pari päivää sitten Qin Gang ilmoitti, että se pistää Taiwanin ja Manner-Kiinan yhdistymisen voimaan rauhanomaisesti aiemmpaa arviotua läheisemmässä tulevaisuudessa – ts. julisti kiinalaisin sanakääntein Taiwanille sodan. Jo heti Venähän ja Ukrainan välsien sodan ensimmäisenä päivänä Kiinan ulkomaalaisille suunnattu propagandasivusto Global Times kysyi kansainväliseltä yleisöltään, suhtautuisiko länsi samalla tavalla kuin nyt Ukrainaan, jos Kiina hyökkäisi Taiwanille; nyt Kiina ilmeisesti on päättänyt kokeilla, vaikka se onkin huomannut, että Venäjä on pärjännyt sodassaan huonommin tai ainakin toistaiseksi hitaammin kuin Kiina arveli, joskin minä arvelen, että tämä voi olla myös suunniteltu juttu, vaikka kukaan muu ei sitä uskokaan. Kiina on siis saattanut Venäjän kanssa sopia, että annetaan lännen kuluttaa voimiaan Ukrainassa, ja sitten Kiina hyökkää Taiwanille.
Mitä Kiina sitten haluaa Taiwanilta? Venäjälle saattaa Ukrainalla olla jokin symbolistis-uskomuksellienen merkitys, mutta kinalaiset ovat käytännöllisiä paitsi ehkä diplomaattiensa lapsekkaissa raivonpurkauksissa. Taiwan on vehreä saari – manner–Kiinassa sitä vastoin ei ole mitään vehreää. Taiwanista halutaan asuinpaikka puolueen eliitille. Manner-Kiina on käytännöllisesti katosen jo asuinkelvoton. Sitä ei ehkä huomaa, jos käy siellä vain viikon, parin turstireissulla asuen hienoissa, hyvin ilmastoiduissa hotelleissa ja liikkuessaan hyvin ilmastoiduissa länsibusseissa, mutta jos joutuu oleskelemaan pidempään kansanomaisemmissa oloissa, saastuneisuuden taatusti huomaa. Kiina ei kielläkään ympäristöongelmiaan. Keltaisestajoesta on vesi kadonnut jo toista vuosikymmentä sitten, omin silmin olen nähnyt, ja vaikka omin silmin näin, että Jangtsessa sentään vielä muovipullomössän alla vettä virtaa, viime kesänä kerrottiin Jangtsenkin ainakin väliaikaisesti kuivuneen. Nyt Kiina ostaa Venäjältä hiilivetyjä, mutta aikuistenoikeesti se ei voi niitä itse käyttää sellaisia määriä, mitä se nyt on tuonut, joten jonnekin se ne vie.
Mitä Kiina todellisuudessa Venäjältä haluaa, se on vesi. Olen ostanut Kiinasta useinkin Saudi-Arabiassa pullotettua vettä. Okei, juomavettä voidaan tuoda vaikka tankeissakin mistä hyvänsä, mutta kun Kiinan pintavedet ovat niin saastuneita, ettei niitä voida puhdistaa edes kasteluvedeksi, niin ainoaksi vaihtoehdoksi oikeastaan jää jonkinlainen putkitoimitus, ja sitä ei ole niillä nurkilla mahdolista tehdä enää kuin Venäjältä. Keltaisenjoen kuivuminen johtuneekin siitä, että sen vedet on jo vuosisatoja sitten kanavoitu varsinaiseta uomasta muihin suuntiin ja siksi ehtyneet, ja Tiibetistä päinkin on kaikki joet jo käännelty ajat sitten.
Kiina luultavasti jatkaa aggressiivista diplomatiaansa, sillä se on kauhuissaan. Kun ihmiset tai kansat pelkäävät, ne toimivat aggressiivisesti. Niin se vain on. Ja silloin ne eivät halua, että niissä nähdään mitään hyvää, sillä kakenlainen hyvä olisi niiden mielestä heikkouden merkki muiden silmissä. Siksi Kiinan kommunistinen puolue pelkää celadon-lasitetta.
Kuvassa on taustalla rättimatto, josta taisi tulla vähän liian pieni… Pintarakenne siinä on kyllä ihan hyvä.
Viimeksi muokattu: 21.03.2023 15:49:43
