blogi/etusivu

Eräistä alushousuista

12.01.2022
blogi/etusivu >>

Olen aina tykännyt Kalle Kniivilän kirjoista. Niissä kuvataan kohteita sympaattisesti, myös niitä aspekteja, joihin on syytä suhtautua kriittisesti, ja Kniivilän teoksia onkin esitelty tällä blogilla jo muutamia. Mutta kun on hyvä kirjoittaja ja kirjat paranevat yksi toisensa jälkeen, niin odotuksetkin kasvavat, ja tässä uusimmassaan, Putinin pahimmassa vihollisessa, Kniivilä ei ehkä ole yltänyt aivan parhaimpaansa. Osuutensa asiaan lienee ollut koronatilanteella, joka on vaikeutanut tiedonhankintaa, vaikka Kniivilä väittääkin, että kyllä hän on saanut haastateltaviinsa yhteyden nytkin modernia teknologiaa hyödyntäen.

Itseäni on Navalnyi-uutisoinnissa häirinnyt se, että hänestä on tehty jonkinlaista sankaria. Tämä on ollut helppoa, kun useimmat ihmiset/mediat eivät muista 2010-luvulla Suomessa ilmestyttä Venäjä-kirjallisuutta, jossa Navalnyi esiintyi lähinnä Venäjän Jussi Halla-ahona. Kniivilä ei sorru tähän vaan toteaa kyllä – joskin muistuttaen, että tämä tapahtui Navalnyin uran alussa – että Navalnyi toimi tuolloin kuin kulloinkin esiinpompahtavaa tilannetta häikäilemättömästi hyödyntävä, jotakuinkin periaatteeton opportunisti.

Myrkytystapaus on käsitelty muualla niin perusteellisesti kuin se lienee mahdolista, joten siltä osin minulla ei odotuksiakaan ollut. Kniivilän jäljiltä kylläkin jää pohtimaan, että ehkä tarkoitus ei ollut sittenkään tappaa Navalnyi vaan toimittaa hänet ulkomaille – pysyvästi – ja epäonnistuminen oli oikeasteen se, että Navalnyi palasi kotimaahansa suorastaan väkipakolla. Tämän olisi luullut olleen odotettavissa, sillä Navalnyi nyt kuitenkin oli erittäin hyvällä julkisuudella esittänyt venäläis-nationalistisia mielipiteitä.

Kniivilä toteaa ansiokkaasti senkin, että Navalnyin puolesta pidettyihin mielenosoituksiin osallistuttiin myrkytystapauksen jälkeen lähinnä siksi, että vastustettiin opposition edustajien hoitamista pois päiväjärjestyksestä murhilla eikä niinkään siksi, että oltaisiin eritoten kannatettu Navalnyia.

Ylipäätäänkään ei tiedetä, mitä Navalnyin mielipiteet ovat. Hän on ponnistellut suuresti korruptiota vastaan, ja siitä on erinomaista näyttöä. Mutta millaista politiikkaa Navalnyi ajaisi, jos pääsisi Venäjän yhteiskuntaan aidosti osallistumaan? Siitä Kniiviläkään ei osannut kertoa mitään. Pettymyksekseni…

Tämän kirjan lukemisen jälkeen olen siis edelleen sillä kannalla, että Navalnyista on ehkä tehty tarpeettomisti pyhimystä. Oppositiojohtajia ei saa myrkyttää, se on selvä, mutta pitääkö tällaisen toiminnan kohteeksi joutuneesta oppositiojohtajasta tehdä pyhimys tietämättä, mitä hän oikein laajemmalla rintamalla korruption kitkemisen rinnalla ajaa? Navanyin kannattajat ovat hyviä käyttämään sosiaalista mediaa, joten en voi olla ihmettelemättä, mikseivät nämä ole propagoineet Navalnyin laajemmista yhteiskunnalliista näkemyksistä ja kertoneet, millaisiin toimin hän ryhtyisi, jos yksinvaltius Venäjällä loppuisi. Ettei hänellä vain olisi suunnitelmissa tulla vain uudeksi yksinvaltiaaksi...

Joudumme siis edelleen odottamaan näitä tietoja.

Kun ihminen on elänyt niinkin vanhaksi kuin minä, ei pysty olemaan spekuloimatta sillä, mitä vastapuolikin tuumiin. Kukaan ei tietenkään tiedä, miten nimeomaan päädyttiin käyttämään kalsareita myrkyttämisen välikappaleena. Koska myrkyttäjien puolellakaan ei olla mitään poikasia, siellä on oltu tietoisia, että mikä tahansa tieto voi vuotaa mistä tahansa, kun niikseen tulee, ja on jouduttu ottamaan lukuun, että valtion johtaja tulee kirjautumaan ainakin läntiseen historiaan itsevaltiaana, joka ei voinut sietää toisinajattelijoita eikä keksinyt muuta keinoa pikkumaisuutensa tyydyttämiseen kuin työntää kouransa vastustajansa alushousuihin. Väkisin tuee mieleen, että ylin johtaja ei ehkä sittenkään tiennyt suunnitelman kaikkia yksityiskohtia. Ehkäpä teon suorittajat keksivät ne lennossa omasta päästään? Ottivat vähän rohkaisua ja hilpeässä nousuhumalassa päättivät survoa myrkyn kaikista jumalan paikoista aluspöksyihin ja sitä tehdessään ottivat vielä toisellekin jalalle... Kuka tietää…

Nyt Ukrainan ja Kazakstanin kriisien yhteydessä yritetään nähdä Venäjän päämäärissä jotain syvällistä. Vanhaksi tultuaan sitä on joutunut murheekseen huomaamaan, että ihmiset eivät ole kovinkaan syvällisiä, varsinkaan turhamaiset, ja saattaa olla, että Venäjä yrittää nyt vain haudata Navalnyin alushousuja Ukrainaan ja Kazakstaniin.

Ehkä molemmat kriisit voitaisiin lopettaa lupaamalla, ettemme kirjoituta tätä alushousujuttua alle 16-vuotiaiden koululaisten oppikirjoihin? – sitä vanhemmiltahan sitä on mahdotonta salata seuraavaan puoleen vuosituhanteen. (12.1.2022)


Viimeksi muokattu: 16.01.2022 22:28:01