blogi/etusivu

Koodeja murrettaviksi

08.10.2017
blogi/etusivu >>

Jälleen kerran on edessä kiinalainen teos, jonka kirjoittajan nimestä saa arvailla, mikä on suku- ja mikä etunimi. Kiinassa sukunimi on peraatteessa ensin ja ns. annettu nimi sen jälkeen. Käsillä olevan kirjan kirjoittajan nimenä lukee kannessa Mai Jia, mutta arvelen, että pitäisi olla Jia Mai. Eli että Jia olisi sukunimi. Tosin epäilen vahvasti, että nimi ei ole kirjoittajan oikea nimi.

Kiinassa Jia on aika yleinen sukunimi, muttei ehkä tässä kirjoitusmuodossa. Ystävällisesti suomenkielisen käännöksen kustantaja on laitattanut kanteen nimen myös kiinalaisilla merkeillä, ja tässä sukunimeksi olettamani nimi on kotia ja perhettä merkitsevä merkki. Kun kirjaa alkaa lukea ja toteaa, että kirjassa on paljon puhetta unista, valveutunut lukija alkaa miettiä nimeä tarkemmin. Kiinan eräänlaisen kansalliseepoksen, Punaisen huoneen unen, toinen 'päähenkilöperhe' on nimeltään jia, mutta eri merkillä, joskin kirja käsittelee nimenomaan eettisiä perheongelmia. Niitäkin on tässäkin kirjassa. Punaisen huoneen unessa mukaan tulee myös kolmas jian merkki, joka tarkoittaa valhetta.

Käsillä olevan kirjan, nimeltään Koodinmurtaja, nimihenkilön lopullinen nimi tulee olemaan Jinzhen. Zhen tarkoittaa totuutta, ja samon ääntyvä sana on Punaisen huoneen unen toisen 'päähenkilöperheen' nimi, joskin eri kirjotusmerkillä. Punaisen huoneen unessa on siis kyseessä totuuden ja valheen välinen mittelö, ja kuinka ollakaan, tässä Mai Jian romaanissa Koodinmurtaja on vähän samoin, tai pikemminkin niin, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta, ja puolet vaihtelevat kertomuksen edetessä suorastaan vastakohdikseen.

Kirjassa ei suoranaisesti viitata mitenkään tähän Cao Xueqingin 1700-luvun klassikkoteokseen, mutta luultavasti kiinalaiset ottavat yhteyden annettuna, ja teos onkin ollut Kiinassa myyntimenestys.

Suomennoksen on tehnyt Rauno Sainio, ja kun on tottunut lukemaan Riina Vuokon suomennoksia kiinasta, jää kaipaamaan kiinan kielen rytmiä. Kun Vuokon käännöksissä on usein miten ilmeistä, mikä on ollut kulloisenkin ilmauksen kiinalainen alkuperäinen vastine, Sainion käännöksessä näin ei ole. Tämä voi tietenkin johtua toki itse alkutekstistäkin, aina sen aihetta myöten.

Mutta varsinkin nimien alkuperäinen asu olisi ollut tarpeen lukijan tietää, kun teoksen yhteys on niin selvästi 'rougeologinen' lähtien jo kirjoittajan nimimerkistä – jostain syystä siis oletan, ettei se ole kirjoittajan oikea nimi. 'Rougeloogia' on nimitys sille toiminnalle, jossa Punaisen huoneen unesta haetaan 'koodeja' ja niiden paljastamia salaisia merkityksiä. Aika iso osa Koodinmurtajankin mekityksistä perustuu näille nimille, luulen minä.

Kirja alkaa selvityksellä Rongin suvun tarinaa (rong tarkoittaa jälleen kerran joksenkin mitä tahansa riippuen kirjoitusmerkistä, mutta esimerkiksi se tarkoittaa kunniaa). Suku on vaurastunut suolakaupalla jossain Kuparikyläksi nimetyssä paikassa jossain nimeltä mainitsemattomassa provinssissa. Suku alkaa degeneroitua, ja käänekohta on se, kun kasoittain hopeaa omistava isoäiti lähettää sukulaispohjan oppimaan unienselitystä ulkomaille. Tähän hän on saanut kimmokkeen siitä, että eräs ulkomaalainen oli tulkinnut hänen uniaan kerrassaaan erinomaisella tavalla. Romaanissa tätä ulkomaalaista, joka jää asumaan Rongin suvun tiluksille elämänsä loppuuna asti, käytetään suomenkielisessä laitoksessa nimeä Vieras. Minua kiinnostaisi suuresti, mikä on ollut alkuperäinen, kirjailijan käyttämä nimi. Mutta yhtä kaikki, tuo suvun vesa ei kiinnostukaan unista vaan matematiikasta, ja kun hän palaa, unien tulkinnalle ei ole edes tarvetta, koska isoäiti kuolla kupsahtaa. Sitä vastoin suku alkaa tästä pitäen kunnostuautua matematiikassa ja perustaa koulun, joka ennen pitkää muodostuu merkittäväksi yliopistoksi vain yhdellä kirjaimella nimettyyn kaupunkiin. Jälleen minua kiinnsotaisi, mikä on ollut kirjilijan alkuperäinen tapa nimetä tuo kaupunki ja yliopisto. Joka tapauksessa suvun degeneroituminen alkaa tästä, ja sen kulminaatiopiste on äpäräpentu, jolla ei aluksi ole kuin erilaisia pilkkanimiä. Ennen pitkää hän saa edes etunimen, joka tulee olemaan Jinzhen eli kultainen totuus – suomentaja kylläkin tässä yhteydessä selittää sanan zhen merkityksen vilpittömyydeksi alaviitteessä, joka luultavasti on jo romaanin kirjoittajan oma.

Ai että olenko uponnut liian syvälle näiden merkkien eri merkityksiin? – Voi olla, eikä tässä edes ole kaikki.

Nimittäin kun tuo edellä mainittu ulkomaille koulutettavaksi lähetetty poika palaa kotiin, hän on omaksunut itselleen uuden länsimaisen nimen, suomentajan mukaan Johannes Lilja. Epäilen hyvin vahvasti käänöksen oikeellisuutta tai pikemminkin relevanssia. Nimittäin nyt pitäisi aivan ehdottomasti tietää, mikä on ollut kirjoittajan alkuperäinen kirjoitusasu tuolle nimielle. Lilja nimittiäin ei sovellut tähän kuvioon ollenkaan.

Joitain nimiä suomentaja ei ole kääntänyt, sillä ne tarkoittavat vain lähes jotain mutta eivät aivan eli ovat ikään kuin kääntämättömissä. Eräs päähenkilöistä, eli Jinzhenin opettaja yliopistolla, on juutalainen ulkomaalainen, joka esintyy tuolloin nimellä Liseivicz, mutta joka paljastuukin hurjaksi antikommunsitiksi nimeltä Weinacht. Weinacht ei tarkoita mitään, paisi jos se on väärin kirjoitettu Weihnacht eli joulu, joka on kristillinen juhla, joskin kiinaksi saksalaisittain äänettynä wei merkitsisi ulkomaalaista (ja Liseiwiczin alkuosa on li...). Jinzhen, ennen kuin ole saanut edes nimeään, eleli suvun niskoilla ja halveksimana ja ajautui ennen pitkää sinne suvun tilusten perälle, minne Vieras oli lopulta majoittunut. Paikkaa kutsuttiin Päärynätarhaksi, vaikka se oli pelkää viidakkoa, mutta siellä kasvoi kaksi päärynäpuuta. Päärynä on kiinaksi li. Kun suvun ulkomailla kasvatettu vesa oli ottanut nimeksen suomentajan mainitseman Liljan, kyseessä on saattanut olla alkuperäisteoksessa nimi, jossa on ollut peräkkäin kaksi litä, tai ainakin näin ääntyvää tavaua.  Ulkomaalainen unientulkitssija oli englanninkielinen; Jinzhen oppi häneltä tämän kielen, jahka ylipäätään oppi puhumaan, joskin hän puhui lopulta kyllä myös kiinaa, vaikkakin murtaen. Vieras kasvatti Jinzhenistä myös kristityn. Tästä voisi päätellä, että ulkomailla koulutetun vesan nimi olisi voinut olla lili-mäisesti ääntyvä Lily, missä olisi siis kaksi päärynää, mutta nyt sattuu olemaan niin, että minua häiritisi kovin, jos se olisi tämä, kun kerran Wei(h)nachtkin on väärin kirjotettua saksaa. Saksaksi lilja on Lilie, mutta oletan, että alkuperäsitekstissä on tässäkin ollut samantapainen kirjoitusvirhe kuin Wei(h)nachtissa. Mutta en nyt sitten tiedä, mikä, ja kylläpä kiinnostaisi tietää, mitä Kiinan-matkakumppanini H mahtaisi tuumia näistä päärynä- ja lilja-kysymyksistä. Nimittäin li tarkoittaa päärynän ohella, joskin eri tavoin kirjoitettuna, myös voimaa. Se on yleinen merkki, joka esiintyy osana myös miestä tarkoittavassa kirjoitusmerkissä. Lie puolestaan tarkoittaisi suorastaan väkivaltaista voimaa, siis eräässä merkityksessään.

Kun Jinzhen lopulta aikuistuu ja lähtee töihin Kiinan kansantasavallan tiedustelupalveluun koodinmurtajaksi, hän pyytää lopulta saada sukunimen, ja suku myöntää viimein äpärälleen sukunimensä Rong, eli hänestä tulee Kultainentotuus Kunnia.

Tämä päärynä-asia on merkittävä asia, sillä kirjassahan on puhetta asioiden jakaautumisesta ja näiden jakautumisten muuttumisesta toisikseen. Kiinalaiset avioparit eivät suostu jakamaan päärynää puoliksi, sillä se merkitsisi, että he tulevat eroamaan. Niinpä jos tulee tarvettaa puolittaa päärynä, siitä leikataan palanen jollekin kolmannellekin osapuolelle, vaikka sitten lemmikkimarsulle.

Jos tältä teokselta odottaa joitain paljastuksia kiinalaisesta vakoilumaailmasta käytäntöineen, pettyy, vaikka kirjan lievetekstissä sanotaankin, että Mai Jia on itse toiminut Kiinan kansantasavallan tiedustelupalvelussa. Sitä vastoin tästä luultavasti saa hyvinkin käsitystä siitä, miten lähestulkon autistisen sulkeutunut lahjakas lapsi ja nuori kokee ja toimii. Saattaa olla, että tässä on jotain kirjailijan omakohtaisuutta, sen verran aidolta tai pikemminkin yllättävältä se kuulostaa, etenkin se, että päähenkilön ainoa kommunikaatioväytlä ulkomaailmaan ovat unet. Hän pelkäsi ihmisiä, mutta kun todellisuus oli suodattunut hänen lävitseen uniksi, hän pystyi sitä kautta olemaan yhteydessä reaalitodellisuuteen. Tätä seikkaa olisi aika vaikea keksimällä keksiä.

 

Kolmatena kryptisen kulttuurihistoriallis-psykologisen tiedon ja autismin salojen paljastamisen lisäksi kolmantena teemana voisi mainita käsityksen suolistosta toisina aivoina. Jinzhen elää tietoisesti vain jättiläismäisessä päässään, ja niinpä hänen keskiruumiin sisuskalunsa ovat jokseenkin kaiken aikaa sekaisin. Tätä selitetään sillä, että Vieras oli lääkinnyt itseään vanhoilla päivillään päärynänkukilla, ja myös Jizhen oli näin ollen altistunut niille. Näille väkivaltaisille voimille… jotka saaatoivat kirjan mukaan olla tarpeen kuihtuvan vanhuksen terveydelle, mutta eivät kasvavan lapsen. Ja pitää muistaa, että koko Jinzhenin matemaattisen lahjakkuuden paljastuminen liittyi päärynänkukkiin. Vieras nimittäin oli käskenyt Jinzeniä laittamaan hänen mukaansa hautaan niin monta päärynänkukkaa kuin hänen elämässään oli ollut päiviä, ja poika teki työtä käskettyä, vaikkei ollut saanut minkäänlaista laskuopin opetusta eikä osannut esimerkiksi kertolaskua vaan kehitti proesessin kuluessa itse itselleen oman kertotaulun.

En millään malta olla lisäämättä tähän viekä yhtä symbolia, nimittäin sitä, että Vieras oli käskenyt Jinzhenin (joka ei siis tuolloin ollut vielä nimeltään Jinzhen) antaa nuoreksi Liljaksi (kenties siis alkujaan Lilie tai siitä joku väännös) kutsutulle henkilölle perinnöksi Guanyinin pienoiveistoksen. Guanyin on kristillisen Madonnan näköinen hahmo, kirjan mukaan armon jumalatar. Se on kuitenkin kiinalainen muunnos myötätunnon bodhisattva Avalokitesvarasta, joka oli alkujaan mies ja joka kaikessa hiljaisuudessa muuttui naiseksi asettuessaan kiinalaiseen kulttuuriin. Tämä on yksi monista tämän kirjan vastakohdikseen muuttuvista ilmiöistä.

Tässäpä on lukemista henklöille, jotka nautiskelevat pähkiöiden pureksimisesta. Tosin en tiedä, mitä tästä saa irti, jos ei tunne lainkaan kiinan kieltä eikä kulttuuria. Harmi siis, että suomentaja ei laatinut tähän minkäänlaista sanastoa nimien osalta, vaikka toisaalta – ja tämän kirjan perussanomahan on, että kolikolla on aina kaksi puolta – minulle tästä olisi ollut paljon vähemmän iloa, jos sellainen olisi ollut valmiina. Ja sitten vielä toisaalta tai pikemminkin kolmannelta kantilta – sillä kirjan perintö-Guanyinilläkin oli kolmas silmä – kaikkia merkitysten etsijöitä sun muita koodinmurtajia hämää eniten se, jos joskus mitään koodia ei kertakaikkiaan olekaan, kuten tämän kirjan loppu todistaa.

Mahtava kirja.


Viimeksi muokattu: 08.10.2017 20:13:22


Kommentit

08.10.2017 17:21:32
Rauno Sainolla on blogi, missä voit kysyä tarkennuksia http://kiinablogi.blogspot.fi/
bliqblaqbloq 09.10.2017 19:30:09
Varsinainen blogi Sainiolla: edellinen päivitys vuodelta 2015. Kuka lie ollut kommentoijakin...

Lisää kommentti