blogi/etusivu

Pietari, Uukuniemen esikaupunki

30.07.2020
blogi/etusivu >>

Jo viimeksi Uukuniemen historiasta kirjoittaessani totesin, että näillä main kiinnostus työlääseen maanviljelykseen väheni sitä mukaa kun Pietari kasvoi. Virikkeellisemmäksi puuhaksi vilkaille karjalaisille osoittatui mm. rahdinajo, eli kun Pietaria alettiin 1703 rakentaa, sillä tarvittiin rakennusmateriaaleja sekä elintarvikkeita, joita eteläkarjalaiset alkoivat sinne toimittaa sekä rahan että seikailutten saamiseksi. Pietarin porteille alettiin ajaa myös karjaa, joka vasta siellä teurastettiin.


Syntyi voisaksojan bisnesmiesryhmä. Voin vienti tuli talonpojille luvalliseksi 1842, mutta sitä oltiin viety jo aiemminkin. Voisaksat eivät suinkaan ruvenneet itse sitä voita tuottamaan, vaan he haalivat sitä kasaan Savoa ja jopa Ruotsia myöten perustaen välivarastoja mm. Kesälahdelle, Lahdenpohjaan ja Lappeenrantaan. Näistä sitten talvisin vedettiin jopa 30-40 miehen ja hevosen reikiletkoissa voikuormia Pietarin markkinoille. Voita kuljetettiin myös Laatokalta Nevaa pitkin.

Parikkalassa muodostui yksi kerrassaan erikoinen ammattikunta, nimittäin nokikolarit. Vuonna 1869 Pietarissa oli yhteensä 176 nuohoojaa, joista 62 prosenttia oli kotoisin Parikkalasta.

Pietariin myös muutettiin ahkerasti, ja Etelä-Karjalassa Pietariin muuttajien ykköspaikkaa pitivät hallussaan parikkalalaiset, ja uukuniemeläiset tulivat heti kakkosina. Huippuvuodet olivat 1800-luvun puolivälin molemmin puolin. 1880-luvulla muuttoliike alkoi hiipua epäilemattä suomalskansallisten aatteiden levitessä. 1880 oltiin jopa perustettu Sortavalan seminaari rajaseutujen 'suomalaistamiseksi', jos kohta venäläiset perustivat heti perään ns. venäläistämiskouluja päivastaisessa tarkoituksessa, joskin niiden heikkous oli se, että opetus oli venäjäksi, mitä kieltä lapset eivät ymmärtäneet.


Viimeksi muokattu: 30.07.2020 13:32:47


Kommentit

Ei löytynyt

Lisää kommentti