blogi/etusivu

Uudistusten virta kävi Uukuniemelle

17.03.2019
blogi/etusivu >>

Samu Aarnion teokseen Funkis Karjalassa kerrotaan, että Uukuniemen Ristlahteen rakennetun suojeluskuntatalon olisi suunnitellut arkkitehti K.A.Tuominen, joka tuona aikana suoritti asepalvelustaan Viipuin rykmentissä Huuhanmäellä. Yritin googlettaa tämännimistä arkkitehtia, mutta en saanut vastausta, mikä kylläkään ei tarkoita läheskään sitä, etteikö häntä olisi ollut olemassa. Mutta lisätietoa kaivataan...

Jaana Juvosen Uukuniemen historian mukaan suojeluskuntatalon paikan valikoituminen Ristlahteen liittyi yritykseen siirtää Uukunemen keskusta, myös ennen pitkää kirkko, sinne. Ristlahdessa nimittäin  oltiin 1614 käyty kuuluisa Ristlahden taistelu, jota pidettiin ratkaisevana taisteluna siitä, kuuluttiinko vastaisuudessa Länteen vai itään eli Venäjän piiriin, ja tämä historiallinen seikka kiehtoi suojeluskuntalaisia.

Aarnio kertoo, että suojeluskunta oli toivonut kunnan lahjoittavan sille kokonaisuudessaan palaneen koulun tontin. Se sai vain osan, mutta toisaalta Laatokan Karjalan Maakuntaliiton anomalle maa-alueelle Ristilahden taistelun muistomerkkiä varten kunta antoi samasta palaneen koulun tontista lisää maata ikään kuin suojeluskuntatalon tontin jatkoksi. Niinpä niin suojeluskuntatalon kuin muistomerkinkin juhlia päästiin viettämään yhdessä  22.8.1937.

Aarnio arvelee, että suojeluskuntalaisia hävetti tämä rakennuksensa, sillä sehän ei muistuttanut muita suojeluskuntataloja vähääkään. Vihkiäispuheessa rakennustoimikunnan puheen johtaja, opettaja Heikki Salama oli kiittänyt rakennusta siitä, että se oli saatu halvalla. Arkkitehti Tuominenkin kun oli piirtänyt sen ja valvonut rakentamisen lähes ilmaiseksi. Aarnio arvelee, että Tuomista oltaisin painostettu tähän ilmaistyöhön – hänen rykmenttinsä komentaja oli hankkeen takana siinä mitassa, että antoi varusmiehiä myös talon rakennustalkoisiin –  mutta itselleni tulee mieleen, että nuori arkkitehti on itse saattanut käyttää tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen siinä heti uransa aluksi ultramodernin julkisen pytingin, kun tilaaja ei käytännössä eli rahapulassaan voinut esittää vastaväitteitä.

Suojelukuntatalo rakennettiin kaikin puolin lahjoituksin, ja hirsiä sitä varten oltiin lahjoitettu 700 kpl. Tämä funkisrakennus oli siis hirsirakennus, jota ei rapattu. Eikä ilmeisesti edes maalattu. Funkiksen tunnuspiirteeksihän ovat jotenkin vakiintuneet valkoiset tasaiset pinnat, mutta tässä ei siis ollut niin.

Sirkka Nurmen teoksessa Muistelmia: Mensuvaara ja Härkälä muistellaan, että talojen maalaaminen yleistyi Uukuniemellä vasta vuosina 1938–1939, kun kauppoihin tuli myyntiin punamultaa. Sitä ei siis keitetty itse Uukuniemellä. Monet muutkin asiat rantautuivat Uukuniemelle melko myöhään. Vuonna 1905 syntynyt Tyyne Tuunanen oli ollut äidin kanssa voinmyynitmatkalla Sortavalassa, ja silloin, eli joskus 1910-luvun alussa, hän oli nähnyt ensimmäisen kerran kaupungissa syreenipensaan sekä tomaatin. Tyyne Tuunasen muisteloiden mukaan koulussa alettiin vuonna 1914 opettaa juuresten viljelyä, ja tällöin tulivat uukuniemeläisten tietoisuuteen porkkana, punajuuri ja raparperi. Tähän asti oltiin viljelty lanttua, palonaurista ja kaalia. Kurkku jäi vielä tällöinkin tuntemattomaksi.

Naurishaudoista on Nurmen kirjassa puhetta, ja tästä perinteestä kertoi minulle kesällä myös Niemen Paavo. Takavuosina ihmettelina, kun isäntä ja hänen anoppinsa, ts. äitini, saivat päähänsä ruveta kasvattamaan naurista juhannuskokon pohjalla siinä toivossa, että saisivat syksyllä valmistaa naurishaudikkaita. Nauriin siemenet itivätkin hyvin, mutta sitten tuli sorsalauma, joka määrätietoisesti ja nopeasti nokki taimet poskeensa.
 


Viimeksi muokattu: 17.03.2019 10:47:50


Kommentit

Ei löytynyt

Lisää kommentti