blogi/etusivu

Vielä lisää kukista

11.07.2019
blogi/etusivu >>

Toissa iltana melko myöhään jätettiin Suonenjoki. Oli ollut hyvä lupiininraivaussää, pilvipoutaa ja alle 20 astetta lämmintä. Siinä hommassa menikin iso osa toissapäivää, vaikka mieleeni juolahti – tässä iässä kun on jo ajateltava asioita ikuisuudenkin näkökulmasta – että jos kuolinvuoteellani vielä ehdin (eli jos silloin on enää aivotoimintaa jäjlelle) ajattelemaan, että käytin elämäni lupiininraivaukseen Suonenjoen Kärkkäälän kylällä, en välttämättä ole tyytyväinen elettyyn elämääni. Elämänsä voi lupiininraivaukseen Suonenjoen Kärkkäälän kylällä kyllä hyvin käyttää, sillä siellä ovat entiset mansikkapellot lupiinilla.

Lupiini on kyllä ihan hyvännäköistä, mutta vain lyhyen aikaa. Annoimme sen ehkä tarpeettoman kauan rehottaa. Sattuu nimittäin olemaan niin somasti, että kun tuvan isoista ikkunoista katselee alkukesästä ulos, näkee oikean satumaan maiseman, kun syreenit, vaalenapunaiset ja siniset villiakileijat, koiranputket sekä mainitut lupiinit kukivat valtoiminaan kirsikkapuun alla vasten terijoensalavia. Lupiinin raatoontuminen ei häirinnyt aikanaan muina kesän vaiheina,  sillä lupiinien jälkeen tulivat niiden tilalle kukkaan mesiangervot ja horsmat. Mutta nyt siinä, missä kasvaa lupiinia, ei kasva enää mitään muuta. Jäljelle jää puolesta kesää pelkkä maailmalopun kamara lupiininraatoineen.

Lupiinia ravatessani huomasin, että sormustinkukkaa onkin pullahdellut sinne tänne muuallekin kuin missä olin alkureissusta huomannut. Yksi kasvoi jopa siellä, minne olin sitä kylvänyt. Muut kasvoivat alueella, joka joskus oli nurmikko, mutta joka viime kesän helteillä jäi leikkaamatta ja on jäänyt koko tämänkin kesän, Nyt, kun lähestyin sitä lupiininnyhtämistarkoituksessa, huomasin pitkän heinän seasta nousemassa sormustinkukkaa. Poimin sormustinkukat veteen, otin trimmerin ja vedin heinikon nurin. Siirryttyäni pariksi tunniksi kaatamaan lupiinia muualle, palasin äskettäiselle paikalle, ja siihen oli noussut sellaista 30-senttistä sormustinkukkaa. Se oli kasvanut siinä siis noin 15-sentin tuntivauhtia.

Mahtava laiskan puutarhurin kasvi, tämä sormsutinkuka, jos vain lähtee kasvamaan. Melkein kuin pioni. Pionillekaan ei tarvitse tehdä mitään. Ja horsmakin on hyvä: se kukkii korkeana kauniilla pinkillä kukalla, sitten siihen tulee sievät valkoiset kiharahöytyvät ja sitten se vielä saa upean punaoransin ruskavärityksen!

Kun läksimme, sinne jäi osa pioneista kukkaan. Otin itselleni kimppuun sormustinkukkien joukkoon kolme, yhden tummanpunaisen, yhden kermakakkumaisen sarah bernhardtin ja yhden sellaisen pinkin, jossa on vaalea karvamainen keskusta, mikä se sitten lieneekään nimeltään. Keräsin sarah bernhardteja vielä aimo kimpun kälylle viemisiksi, jotain kymmenkunta. Pionikimpun tekemistä rajoittaa se, että niihin ei voi ottaa kovin pitkää vartta…Kun eilen aamulla kävelin Kuopion torin halki, huomasin, että yksi pioninkukka maksoi 8 €.


Viimeksi muokattu: 11.07.2019 09:38:58


Kommentit

Ei löytynyt

Lisää kommentti